Lapsettomana kyselisin, miksi vauvat pitaa vieda ulos pakkaseen nukkumaan ja penskat pakkoleikittaa joka maailman ikinen paiva ulkona? Eiko sisalla voi liikkua tms?

Arkisin ulkoilee tarhassa tuon kaksi kertaa päivässä. Ja miksi en veisi? Lapsi nauttii ulkoilusta ja saa vaihtelua sisäleikkeihin. Ja kyllä meillekin silti jää aikaa myös askarteluun, lukemiseen, leipomiseen ynnä muuhun puuhailuun. Oikein kovilla talvipakkasilla on jouduttu olemaan pahimmillaan pari kolme päivää sisällä ja kyllä sen silloin negatiivisessa mielessä huomaa. Lapsi on ärtynyt, väsyneempi ja haluton.



Sisällä jurnuttamisen ymmärrän, jos asutaan vaikkapa suuren kaupungin keskustassa, missä ei hirveästi ole lapsille virikkeitä. Mutta meillä on metsä naapurissa, paljon puistoja ja pyöräteitä. Oikein odotan, että lumet sulavat metsiköstä ja päästään sinne tutkimusretkille. Kun näen, miten lapsi nauttii, nautin itsekin!

Minun pikkusiskoni ja -veljeni ovat syntyneet heti perään minun jälkeeni niin, että syntymäpäivämme ovat kahden vuoden sisällä. Kysyin äidiltäni, kuinka hän pärjäsi silloin, kun olimme pieniä. Äitini sanoi, että emme me paljon ulkona olleet vasta kuin isompana. Enpä olisi ikinä uskonut, koska siitä asti kuin muistan olen ollut kaikki päivät ulkona.



En usko, että ihan pienien kanssa olisi oltava joka päivä moneen kertaan ulkona, jos säät eivät ole mukavat. Miksi ottaa stressiä asiasta? Ainakaan toisten ihmisten puolesta.



Sekä minä että sisarukseni olemme nykyään urheilullisia ja ulkoilmaa rakastavia aikuisia ihmisiä. Lasten kanssa tulee oltua ulkona lähes joka päivä, mutta ikinä en ole jättänyt vauvaa ulos nukkumaan yksikseen, koska pelkään, että vaunuun voi mennä kissa, orava tai rotta.