Mies ja miehen äiti,minä kolmaspyörä

Mä en tiedä enään mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Mahdollisimman lyhyesti yritän kirjoittaa,jotta tilanteesta saisi mahdollisimman hyvin selvää.
Eli laitettiin hynttyyt yhteen ja perustettiin uusio perhe.Suhteen alussa,miehen isä oli kuollut ja äiti jäi täten leskeksi.Takertui poikaansa kovalla kädellä,vetosi toisen tunteisiin,kuinka yksin on jatkuvasti jne.Tästä on aikaa kulunut nyt puolitoista vuotta.
Soittelee päivittäin pojalleen,joka päivä mun mies menee äidilleen kahville töiden jälkeen,vasta sen jälkeen suoriutuu kotiin.Viikonloppuisin pitää mennä heti herättyään äidille.Koko oman perheen elämä menee äidin aikataulujen mukaan.
Joo,ei ole helppoa varmasti jäädä "yksin" pitkän liiton jälkeen.Mutta koen,että kun poika laukkaa jatkuvasti äidillään,äidin ei tarvitse liikkua mihinkään,koska,poikahan käy siellä ihan joka ikinen päivä.
Keväällä mun mies sairastu,eikä päässyt kahvittelemaan,tää äiti piristy,liikkui itse asioillaan ja tuli toimeen vallanmainiosti...mut nyt tää kaksikko on taas palannut suppeeseen elämäänsä,eikä nää etteivät kyllä kumpikaan paranna toisen oloa pidemmän päälle.
Tästä aiheesta ollaan nyt sitten alettu riitelemään,riitelyt päättyy siihen että mä olen kuulemma mustasukkanen äidistä ??Omasta mielestäni taas haluan noille molemmille vähän parempaa elämää ja siinä sivussa itsellenikin,itsekästä ehkä,mut olis mukavaa kun äiti ei olis ihan joka päivä läsnä meillä kotona ja mies ajattelis esim.vaikka kuinka kiva olis tulla kotiin pyörittämään arkea mun kanssa,eikä että äiti on yksinäinen....yhtälailla minäkin olen yksinäinen.
Oonko mä oikeesti ihan väärässä,enkä enään vaan nää tilannetta selkeästi kun oon niin väsynyt tähän tilanteeseen