Lue keskustelun säännöt.
Huonoin ja hienoin ikä?
Aikansa kutakin
13.01.2018 |
Missä iässä elämäsi on ollut surkeinta ja milloin parasta?
Kommentit (13)
17-vuotiaana oli kauheaa ja nyt 30 vuotta myöhemmin parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivointa oli muksuna. Mulla oli kaikki niin kohdillaan ja tiedostin sen jopa itse ja synttärit ja vanheneminen alko inhottaa ku aloin tajuta et lapsuus alkaa loppua. :D mistään ei tarvinnu huolehtia, oli kavereita, lemmikkejä ja koulukin maistui.
Kolmekymppisenä oli parasta.
Kaunis ja itsetunto nuoruuden kipuilujen jälkeen kohdillaan. Olin kahden lapsen äiti ja menoa riitti. Olin hyvässä työssä tutkinnon jälkeen.
Nyt olen viisikymppinen ja melko hyvin nytkin.
Huonointa oli teini-ikä, jolloin minulla oli mielestäni ylipainoa ja olin koko ajan epävarma itsestäni.
Nyt kun katsoo valokuvia, niin "lihavuus" oli täysin itse kuviteltua. Olin vähän pyöreä, mutta kaunis tyttö. Tämä vähän pyöreä tarkoittaa etten ollut mallimitoissa.
Voi kunpa kaikki osaisivat vain nauttia juuri omasta elämänvaiheestaan.
Carpe diem:D Tämä jossain vaiheessa missukoiden suosima elämänohje, heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisenä oli parasta.
Kaunis ja itsetunto nuoruuden kipuilujen jälkeen kohdillaan. Olin kahden lapsen äiti ja menoa riitti. Olin hyvässä työssä tutkinnon jälkeen.
Nyt olen viisikymppinen ja melko hyvin nytkin.
Huonointa oli teini-ikä, jolloin minulla oli mielestäni ylipainoa ja olin koko ajan epävarma itsestäni.
Nyt kun katsoo valokuvia, niin "lihavuus" oli täysin itse kuviteltua. Olin vähän pyöreä, mutta kaunis tyttö. Tämä vähän pyöreä tarkoittaa etten ollut mallimitoissa.
Voi kunpa kaikki osaisivat vain nauttia juuri omasta elämänvaiheestaan.
Carpe diem:D Tämä jossain vaiheessa missukoiden suosima elämänohje, heh.
Miten teini-iässä voi olla ylipainoa? Silloinhan on niin kiire, että juuri ja juuri ehtii kotiin nukkumaan ja tekemään läksyt. Julmetusti vastuualueita ja kaikki viikonloputkin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuteni oli lähinnä surullinen, sillä stressaantuneet vanhemmat pysyivät etäisinä, ja ruumiillinen kuritus teki minusta säikyn.Opiskeluaika näytti ulospäin ehkä hyvälle, mutta kyllä se penninvenytys oli rankkaa.
Nyt melkei kuusikymppisenä taidan elää elämäni parasta aikaa, sillä kyllä kaikenlasta ongelmaa ja vastoinkäymistä oli viiteenkymppiin saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on ollut parasta 9-14v. Rakastin urheilua, erilaisia leikkejä, pelejä jne. Joka päivä oli seikkailu. Nyt ikää 36v ja mies.
Vierailija kirjoitti:
Kivointa oli muksuna. Mulla oli kaikki niin kohdillaan ja tiedostin sen jopa itse ja synttärit ja vanheneminen alko inhottaa ku aloin tajuta et lapsuus alkaa loppua. :D mistään ei tarvinnu huolehtia, oli kavereita, lemmikkejä ja koulukin maistui.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on ollut parasta 9-14v. Rakastin urheilua, erilaisia leikkejä, pelejä jne. Joka päivä oli seikkailu. Nyt ikää 36v ja mies.
Mielenkiintoista, kun minusta on paljon kivempi olla aikuinen kuin lapsi. Jos haluaa tehdä jotain tai toteuttaa jotain suurta, voi vain toimia eikä tarvitse etukäteen neuvotella. No, vapaus tuo myös vastuuta, mutta mielestäni lapsena juuri se vastuu oli pahin. Piti siis huolehtia asioista, joita ei ole itse valinnut. Minusta oli esimerkisi kamalaa koulussa opiskella asioita, jotka eivät kiinnostanut, tai kotona esimerkiksi leikata nurmikkoa, kun tiesi ettei sitä aikuisena tarvitse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta oli 18-21, pahinta sitä ennen ja sen jälkeen. Olen 35.
Olen 26. Elämäni kamalinta aikaa oli kun olin 6-15 vuotta, eli oikeastaan koko peruskouluaika. Ei johtunut siitä etten olisi pitänyt koulusta, vaan koska vanhempani erosivat ollessani 6-vuotias, ja jouduin keskelle tulitaistelua. Siitä se sitten lähti... tuli itsetunto-ongelmia, masennusta yms.
Parasta aikaa on tämä nykyinen hetki, koska olen nykyään enemmän sinut itseni kanssa. Olen myös hyvin tyytyväinen parisuhteeseeni. En pidä työstäni ollenkaan, mutta mukava pomo saa minut sinnittelemään vielä hetken.