Kertokaa kannustavia tarinoita työnhausta ja työn saamisesta!

Valmistuin. Aloitin työt valmistumista seuraavana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin. Aloitin työt valmistumista seuraavana päivänä.

Ikäsi?

Minä irtisanouduin paskasta työpaikasta, lomailin hetken ja hommasin uuden ammatin työkkärin kouluttamana. Sain töitä jo ennen valmistumista.

Olin kahdeksan vuotta kotiäitinä ja ilmoittauduttuani työttömäksi hain nuoremmalle lapselle osa-viikkoisen hoitopaikan. Hain töitä yhdeksän kuukautta ja sitten tärppäsi, työ alkoi kolmen päivän päästä rekrytoinnista ja lapsen tuttu hoitopaikka muuttui kokoviikkoiseksi. Ei siis isoja muutoksia lapselle.

Taustani on puu-alan artesaani, työ kuitenkin kaupan-alalla josta työhistoriaa parin vuoden ajalta ennen lapsia. Pääsin vakituiseksi vuorovastaavaksi, olen tyytyväinen :)

Älkää lannistuko, kyllä se jossain vaiheessa on teidänkin vuoro!

Olin kolme vuotta lapsen kanssa kotona ja opiskelin toista tutkintoa. Hain ekaa paikkaa, kävin haastattelussa ja sain sen. Olin ainoa hakija. Työt alkoivat kaksi viikkoa myöhemmin.

Olin duunarihommissa töissä ollut yhdessä firmassa muutaman vuoden ja aloin työn sivussa käymään ammattikorkeaa. Olin tuolloin 30v.

Opintojen puolessavälissä firman pomo lupaili päällikön paikkaa, kunhan valmistun.

Kun valmistuminen alkoi olemaan lähellä, alkoi firmaan tulla uusia, minua nuorempia ja kokemattomampia pomoja. Minun ylennyksestä ei enää puhuttu.

Poltin hihani, kysyin suoraan johtajalta että ”siitä minulle luvatusta päällikön hommasta ei taida tullakaan mitään?” No eihän siitä tullut, syy ei selvinnyt.

Kyllä vitutti, melkein 10v olin ollut uskollinen tälle työnantajalle.

Pistin vitutuksissani työhakemuksia yhteen vuokratyöfirmaan, joka haki osaamistani vastaavia pomoja töihin.

Kävin vuokrafirman haastattelussa, asiakasfirman toimarin haastattelussa ja parin päivän päästä toimari soitti minulle et ”tuutko töihin suoraan, saat vakipaikan ja palkkatoive meni läpi että hulahti”.

Hakemuksen laitosta sopparin allekirjoittamiseen meni alle työviikko.

Soitin vanhan firman pomolle ja sanoin että pidä tunkkis.

Nyt olen uudessa hommassa ollut pari vuotta, hemmetin hyvä firma, vaihtelevat työtehtävät.

Johdan suurimmillaan miljoonien myynnillä olevia projekteja, eli vastuuta on ja palkkakin vastaa vaativuutta.

Eli loppujenlopuksi se, että entinen työnantaja petti lupauksensa, olikin minulle suunnaton onnenpotku.

Jos minulla olisi parta, nauraisin siihen sitä kuinka urallani jumiutunut olisin jos olisin jäänyt vanhaan työpaikkaan.

Ja tämä tarina on tosi.

Kävin työhaastattelussa kun olin ollut puolisen vuotta ilman töitä, sitä työpaikkaa en saanut, mutta haastattelija soitti viikon kuluttua ja kysyi olisinko halukas ottamaan vastaan 1,5 vuoden sijaisuuden toisesta toimipisteestä. Hän otti yhteyttä, koska olin jäänyt mieleen. Hakija, joka sen ensimmäisen paikan sai oli vilpittömästi kyllä itseäni pätevämpi.

Toisella kertaa olin vaihtamassa asuinkuntaa ja huomasin kesätyön uudella paikkakunnalla, hain sitä ja minulle tarjottiin taas kerran toisesta toimipisteestä kesätyötä ja sen jatkoksi sijaisuutta. Tästä parin kuukauden kesätyön tuli lopulta vakituinen työsuhde.

Työskentelen sosiaalialalla ja kumpikaan saamistani paikoista ei alunperin ollut se, mitä ajattelin etsiväni.

Vierailija kirjoitti:

Kävin työhaastattelussa kun olin ollut puolisen vuotta ilman töitä, sitä työpaikkaa en saanut, mutta haastattelija soitti viikon kuluttua ja kysyi olisinko halukas ottamaan vastaan 1,5 vuoden sijaisuuden toisesta toimipisteestä. Hän otti yhteyttä, koska olin jäänyt mieleen. Hakija, joka sen ensimmäisen paikan sai oli vilpittömästi kyllä itseäni pätevämpi.

Toisella kertaa olin vaihtamassa asuinkuntaa ja huomasin kesätyön uudella paikkakunnalla, hain sitä ja minulle tarjottiin taas kerran toisesta toimipisteestä kesätyötä ja sen jatkoksi sijaisuutta. Tästä parin kuukauden kesätyön tuli lopulta vakituinen työsuhde.

Työskentelen sosiaalialalla ja kumpikaan saamistani paikoista ei alunperin ollut se, mitä ajattelin etsiväni.

Oletko sosiaalityöntekijä?

Olin ollut kahdeksan vuoden aikana 14 pätkätyösuhteessa, ja yhteensä reilut kaksi vuotta työttömänä. Kun yksi pätkä oli taas loppumassa, kasvoi ahdistus niin suureksi, että päätin hakea saman työnantajan toisesta toimipisteestä (350 km:n päästä) avointa paikkaa. Koska tämä uusi paikka oli asiantuntijatyö taantuvassa pikkukaupungissa, ei hakijoita ollut kuin kourallinen. Olin ainoa talon sisältä tuleva hakija ja pätevä, joten sain paikan. Muutto oli tietysti aika iso päätös, mutta en ole katunut. En usko että olen eläkeikään asti tässä paikassa, mutta vakityö on antanut ihan uudenlaista mielenrauhaa.

Up!