Ihmeellistä mielensäpahoittajien kansaa asuu täällä suomessa.

Olin tänään ensimmäisen kerran erään tuttuni luona kylässä ja me olimme sopineet ennalta, että minä käyn kaupassa ostamassa yhdessä sovitut ruoka-aineet ja hän tekee ruoan. Heti kun pääsin perille ja hän näki ostokseni, niin hän jostain syystä pahoitti mielensä siitä, että minä en ollut ostanutkaan kaikkein halvimpia saatavilla olevia tuotteita ihan kuin se olisi ollut hänen rahoistaan pois. Ehkä hän pahoitti mielensä siitä, että ei voi itse ostaa niitä kaikista halvimpia tuotteita jos joskus minun luokseni tullessaan käy ostamassa ruoka-aineita kaupassa ja minä laitan ruokaa. Minulle tosin ei sillä olisi väliä, vaikka hän ostaisi niitä halpisversoita ruoka-aineista, vaikka minä en tehnyt niin.

Sitten kun hän laittoi ruokaa, niin hän sanoi masentuneen kuuloisena, että "Kai se nyt joltain maistuu, mutta pakko ei ole syödä, jos ei maistu". Sitten kun minä söin annokseni loppuun eikä se edes ollut pahaa se hänen laittamansa ruoka ja minä todella pystyn syömään pahaltakin maistuvaa ruokaa, koska olen tottunut syömään niitä silloin kun muutin asumaan yksin ja laitoin itse itselleni ruokaa, joka oli usein pahaa. Minulla kun ei ollut varaa ostaa muuta ruokaa jos ruoka meni jotenkin pilalle ja oli pakko syödä sitä pilalle mennyttä ruokaa. Kun minä olin saanut annokseni syötyä, niin tämä ihminen katsoi minua hämmästyneenä ja ihmetteli ääneen, kun söin annokseni loppuun. Olisikohan minun pitänyt heittää lautanen ruokineen seinään sitä ruokaa maistettuani ja huutaa, että sitä ei voi syödä, koska se on niin kamalaa vai oliko hän kenties pettynyt, kun en jättänyt edes osaa annoksesta syömättä, niin että hän olisi itse saanut syödä sen myöhemmin?

Joka tapauksessa suomalaiset ovat omituisia mielensäpahoittajia, ainakin suurin osa. Olen sen hyvin huomannut sen jälkeen, kun kuulin ensimmäisen kerran sanan mielensäpahoittaja.