Lue keskustelun säännöt.
Muistatko vielä puhelinkopit?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivat aika huonossa kunnossa, tarrojen liimajälkiä siellä täällä. Kokeilin aina välillä onko palautusluukkuun jäänyt kolikoita.
"Aika entinen ei koskaan enää palaa... Vai palaako.
Soitettiin pilapuheluja erikoisiin sukunimiin. Paksu puhelinluettelo.
Kerran on soitettu iskälle. Tosi jännää kun koko ajan näki miten aika loppuu kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran on soitettu iskälle. Tosi jännää kun koko ajan näki miten aika loppuu kohta.
Öh? Mistä sen ajan näki ?
Muistan hyvin ja joskus niistä olen soittanutkin. Enimmäkseen lapsena niissä piti käydä vain muuten vain tutkimassa ja hengailemassa. Meillä oli yläasteella koulun aulassakin yleisöpuhelin ja se oli hirveän jännää. Ala-asteella ei sellaisia ollut. Riparillakin oli yleisöpuhelin. Hankittiin sitä varten minulle oikein puhelinkortti, että voin tarvittaessa soittaa kotiin. :D Kerran äiti soitti minulle rippikouluun yleisöpuhelimeen ja isonen sitten tuli hakemaan minut puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on soitettu iskälle. Tosi jännää kun koko ajan näki miten aika loppuu kohta.
Öh? Mistä sen ajan näki ?
Kai siinä joku näyttö oli. Muistan vain kuinka jännää oli kun se väheni.
Vierailija kirjoitti:
Haisivat aina kuselta
Sama tuli ensimmäisenä mieleen ja ne räkäklimpit seinillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan. Taisin joskus pikkulapsena toiselle puolelle Suomea isovanhemmille sieltä soittaa. Oli lapsen mielestä jännä ja hauska kokemus.
Vähemmän hauskoja kokemuksia taas oli, että ne kopit joutuivat usein kaikenlaisen ilkivallan kohteeksi.
Niin, ja oma ikäni alkaa vielä kakkosella, jos joku miettii, että kuinkahan vanha minä olen. Nää on kuulkaa niitä muistoja ysäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia muistoja sulla on niihin liittyen?
Tietysti muistan, muistelen kaiholla aiempia, parempia aikoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on soitettu iskälle. Tosi jännää kun koko ajan näki miten aika loppuu kohta.
Öh? Mistä sen ajan näki ?
Rahatilanteen näki korttipuhelimista ainaski
Tankki täyteen- sarjassa oli hauska puhelinkoppi kohtaus, kun Juhana kaupunkimatkallan juuttui puhelinkoppiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se aika kun Nina Autio ja Janina Frostell oli missejä. Kuinka voisin unohtaa ;)
t. mies40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran on soitettu iskälle. Tosi jännää kun koko ajan näki miten aika loppuu kohta.
Öh? Mistä sen ajan näki ?
Etkö sinä soittanut koskaan niistä uudemmista kopeista, joissa oli numeronäytössä jäljellä oleva aika? Kolikkopuhelimien jälkeen oli vielä korttipuhelimet, ja mulla taitaa olla vieläkin jossakin kortti, jossa on puheaikaa jäljellä.
Ensiämäiset koppipuhelut soitin käsivälitteisestä puhelimesta. Keskus siellä kuunteli, että kolikko tipahti säiliöön. Mutta eipä tipahtanut, kun kolautettiin sillä vaan puhelimen laitaa. Kai se keskus joskus unohti koko puhelun, kun sai puhua monta tuntia ensimmäisellä kolikolla.
Mä en koskaan sitten soittanut uudemmista puhelinkopeista. Eka kännykkä tuli 1994.
Puhelinkoppien puhelimet muistan metallisina ja harmaina, luuri oli painava ja musta. Kolikon sisäänmenoaukkoon kun sorkki avatulla hakaneulalla onnistui soittamaan ilmaiseksi. Muista kun luokkakaverit opetti ja sitä harjoiteltiin yhdessä. Jännää oli.
- eri
Sen muistan, että aina oli puhelinluettelosta revitty juuri se sivu irti, jota olisin tarvinnut.
Silloin piti olla kaikin puolin kekseliäämpi arjessa :D Nythän kaikki hoituu parilla älyluurin sipaisulla. Akun loppuminen on pahinta mitä voi tapahtua, mutta jokaisella vastaantulijalla on kuitenkin oma ja hätätilanteessa saa varmasti lainata.
Olen syntynyt 60-luvulla, joten puhelinkopit hyvinkin tuttuja. Puhelinkortteja en juuri enää käyttänyt, oli tiiliskiven kokoinen NMT jo laukussa.
Edellisen sivun missi-viestin seurauksena päässäni soi raivokkaasti Nina Autio-biisi :D Kenen se edes on, Klamydiaa?
Kolikoita ja paksupuhelinluettelo.
Joissakin numeroveivaus ja tietysti luuri (joissakin luurijohto oli purtu poikki ja pelkkä luuri roikkui, no eihän sillä silloin voinut minnekään soittaa se oli rikki ). Sitten tuli painettavat numerot noihin luurillisiin koppeihin.
Kieltämättä niissä oli tunnelmaa, jono saattoi muodostua kopin oven taakse ja ihmiset koputtelivat kopin ikkunaan jos jaaritteli liian kauan .....
Mitkä!? :D