Lue keskustelun säännöt.
Millainen vanhempi antaa nuoren lähteä opiskelemaan esim. siivoojaksi tai tarjoilijaksi?
12.01.2018 |
Siis ensimmäisenä tutkintonaan? Ettei edes yritä jotain järkevämpää ensin. Voihan sitä opintojen ohessa tai kesäisin tehdä sit noita hommia ja kokeilla mitä se on. Aika moni ei kuitenkaan sitten haluakaan lopulta, kun näkee mitä se on.
En voi kuin ihmetellä niitä vanhempia, jotka antavat normaaliälyisen- ja taitoisen lapsensa lähteä kouluttautumaan johonkin hanttihomma-ammattiin. Kaksoistutkinto on aivan ok, se on eri asia. Ja kun tarkoituksena tehdä se ammattitutkinto, jotta voi sitten opiskellessaan tehdä esim. kesät töitä.
Tuttavani antoi 16-vuotiaan tyttönsä lähteä opiskelemaan tarjoilijaksi. Ei kaksoistutkintoa, pelkkä amis. Tyttöparka. Toisen tytär taas laitoshuoltajaksi. Vaikea on ymmärtää.
Kommentit (49)
No ois aika kurjaa, jos noin ei toimisi kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma että nuo lapset on normaalijärkisiä?
Täysi-ikäiset nuoret päättävät ihan itse omasta elämästään.
Jos perheellä on oma siivousfirma, joka tuottaa hyvin mikäs siinä. Ensin siivoojaksi, sitten luetaan vähän enemmän esimiesasemaan ja kohta voi pystyttää oman tuottavan siivousfirman.
Ja mistä me voimme tietää, vaikka vanhemmat kävisivätkin lapsensa kanssa keskustelua aiheesta.
Äitini aikoinaan laittoi mut miettimään haluanko muka oikeasti keittiölle työhön, olemaan se ruoanlaittaja, kun näki minussa sen puolen joka haluaa ollakin siellä toisella puolella, eli esim. leirin vetäjänä, nuorisotyöntekijänä tms. Minusta ei tullut keittiöalan ihmistä ja hyvä näin. Olen tosiaan mieluummin sen keittiön toiselle puolen.
Voi olla aika fiksu valinta. Älytyöthän meiltä häviävät, koska Aasian maissa on miljoonia kertoja älykkäämpiä ja parempi koulutus kuin meillä. Jäljelle jää palvelut, joista siivous voi olla hyvinkin järkevä valinta.
Sellainen, joka kuuntelee lapsensa valintoja eikä laita heitä toteuttamaan vanhemman unelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen vanhempi, joka on itsekin duunari ja duunariperheestä? Haluaa antaa lapsensa itse valita? Kannattaa nopeaa kouluttautumista työllistävälle alalle?
Meillä molemmat vanhemmat duunareita, mutta ei olisi tullut kysymykseenkään lähteä amikseen. Lukioon oli pakko mennä, kun ihan hyvin pärjäsin koulussa, ja hyvä niin. Myöhemmin olisin varmasti katunut, jos olisin lähtenyt ammattikouluun.
Mut riippuu varmaan lapsesta. Jos nuori on huono koulussa eikä halua/kyvyt ei riitä lukioon, amiksessa joku ala kiinnostaa, niin miksi pakottaa. Silloin amis paras.
Jos taas nuori pärjää hyvin koulussa, mutta jokin amisala kiinnostaa, niin silloin ehdottomasti kaksoistutkinto tai lukio.
Yhteiskunta ilman matalapalkkatöitä,miltähän meno näyttäisi? Kaikki eivät halua stressiä vaativasta työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikilla ole päätä opiskella. Toiset ovat käteviä käsistään ja toisilla taas esim. Hyvä matikkapää, muttei osaa tehdä käsillä mitään.
No eihän mikään estä sitä siivoojaa tai tarjoilijaa vaihtamaan myöhemmin ammattiaan tai opiskelemaan pitemmälle, mikäli eivät ne hommat kiinnostakaan. Ja toisekseen, mitä väliä sillä on, millaista työtä kukin tekee, kunhan pitää siitä ja se tuo riittävän toimeentulon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mieluummin opiskella esim. kiinteistönhoitajaksi, monipuolisempi ja mielenkiintoisempi työnkuva.
Siivojan työ on yksi rankimmista ja elimistöä kuluttavimmista töistä ja palkka on surkea, kiertäkää kaukaa.Jos erehdytte esim.kesätöihin jää merkintä viranomaisten rekistereihin ja arvatkaa pakotetaanko takaisin jos ei muuta ole.VÄLTTÄKÄÄ,VÄLTTÄKÄÄ JA KERTOKAA ETEENPÄIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sellainen vanhempi joka ymmärtää että lapsensa on erillisiä ihmisiä eikä hänen jatkeitaan.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen vanhempi, joka on itsekin duunari ja duunariperheestä? Haluaa antaa lapsensa itse valita? Kannattaa nopeaa kouluttautumista työllistävälle alalle?
Meillä molemmat vanhemmat duunareita, mutta ei olisi tullut kysymykseenkään lähteä amikseen. Lukioon oli pakko mennä, kun ihan hyvin pärjäsin koulussa, ja hyvä niin. Myöhemmin olisin varmasti katunut, jos olisin lähtenyt ammattikouluun.
Mut riippuu varmaan lapsesta. Jos nuori on huono koulussa eikä halua/kyvyt ei riitä lukioon, amiksessa joku ala kiinnostaa, niin miksi pakottaa. Silloin amis paras.
Jos taas nuori pärjää hyvin koulussa, mutta jokin amisala kiinnostaa, niin silloin ehdottomasti kaksoistutkinto tai lukio.
Mitä jos on hyvä koulussa mutta ei halua lukioon? Eikö olisi jo aika luopua tästä harhasta,että amikseen menevät olisivat jotenkin vähä-älyisiä tai eivät kykenisi muuhun. Näin on ehkä ollut, ei ole enää. Monille amisaloille on vaikeampi päästä kuin lukioon eikä yliopistotutkinto ole enää mikään tae työllistymisestä tai kohtuullisesta elintasosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla aika fiksu valinta. Älytyöthän meiltä häviävät, koska Aasian maissa on miljoonia kertoja älykkäämpiä ja parempi koulutus kuin meillä. Jäljelle jää palvelut, joista siivous voi olla hyvinkin järkevä valinta.
Opiskelusta saa niin paljon muutakin kuin vain rahaa ja työn; henkistä pääomaa, näkemystä, sivistystä, kokemuksia, kasvamista, ajattelutapa, syy-seurasussuhteuden ymmärtäminen, opiskelijavaihto vieraassa kulttuurissa, kielitaito, you name it. Nämä ovat arvokkaita asioita nyky-yhteiskunnassa, ja näiden avulla pidetään sivistysvaltio kasassa.
Oma tyttäreni haluaisi ammattikouluun, mutta lukioonkin voisi mennä. Yritän saada hänet lukion tai kaksoistutkinnon, ja korkeakoulutuksen kannalle. Jos se ei avaa ovia työelämään, tai opintojen jälkeenkin haluaa edelleen duunaritöihin, niin se on ok. Mutta noin nuoren toivoisin vielä tutkivan maailmaa ja kaikkia mahdollisuuksia. Itse menin aikoinani suoraan ammattikouluun.
Sellainen vanhempi joka ymmärtää että hänen lapsensa ovat yksilöitä ja elävät elämäänsä itseään varten.
Minulla on yliopistokoulutus, mutta poikani opiskelee turvallisuusalaa. Tytär aikoo kuulema lukioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen vanhempi, joka on itsekin duunari ja duunariperheestä? Haluaa antaa lapsensa itse valita? Kannattaa nopeaa kouluttautumista työllistävälle alalle?
Meillä molemmat vanhemmat duunareita, mutta ei olisi tullut kysymykseenkään lähteä amikseen. Lukioon oli pakko mennä, kun ihan hyvin pärjäsin koulussa, ja hyvä niin. Myöhemmin olisin varmasti katunut, jos olisin lähtenyt ammattikouluun.
Mut riippuu varmaan lapsesta. Jos nuori on huono koulussa eikä halua/kyvyt ei riitä lukioon, amiksessa joku ala kiinnostaa, niin miksi pakottaa. Silloin amis paras.
Jos taas nuori pärjää hyvin koulussa, mutta jokin amisala kiinnostaa, niin silloin ehdottomasti kaksoistutkinto tai lukio.Mitä jos on hyvä koulussa mutta ei halua lukioon? Eikö olisi jo aika luopua tästä harhasta,että amikseen menevät olisivat jotenkin vähä-älyisiä tai eivät kykenisi muuhun. Näin on ehkä ollut, ei ole enää. Monille amisaloille on vaikeampi päästä kuin lukioon eikä yliopistotutkinto ole enää mikään tae työllistymisestä tai kohtuullisesta elintasosta.
Niinpä. Sitä paitsi, kolmevuotinen ammatillinen perustutkintokin antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden kolmannelle asteelle, lukio ei ole ollut enää pitkään aikaan edellytys korkeakouluopiskelulle.
Sellainen vanhempi joka kunnioittaa lastaan. Itse kävin lukion ensin, en vielä tiennyt mikä ala sopii minulle. Lukion jälkeen opiskelin siivoojaksi. Paras ammatti minulle, koska työtehtävät ovat mukavia, ei niin sosiaalista, ei tarvitse osata kirjoittaa ja laskea matikkaa muulla kuin perustasolla. Pahin työ minulle olisikin sellainen, jossa pitää istua tietokoneella asiakirjoja tms tehden. Lukiossakin oli välillä olo, että en selviä jatkuvista esseistä. Onneksi melkein jokaiselle löytyy mieluinen ammatti.
Siivoojalle ainakin riittää aina töitä eikä tarvitse stressata.
Sellainen, joka kunnioittaa lapsensa toiveita ja valintoja eikä koeta väkisin toteuttaa omia toteutumatta jääneitä unelmiaan lapsensa kautta. Voihan lapsi myöhemmin halutessaan hankkia jonkin muunkin ammatin. Mitä ihmettä tuokin nyt oli?
Yksinkertaisen vanhemman yksinkertaiset jälkeläiset toimii noin. Aina toiminut noin.