Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekee lapsen itsetunnille sotkusesta huoneesta paasaminen?
12.01.2018 |
Olen T rittänyt auttaa, rohkaista, palkita, motivoida oman huoneen siistinä pitämiseen, edes joskus. Tyttö, 9 v kyseessä. Joo, siivoan, on vastaus. Ja kun katsot, niin vaatekaapin ovet on auki, pyyhkeitä lattialla, juomalaseja kirjoituspöydällä jne. Ja kyse ei ole siitä, ettei osaisi siivota ja laittaa järjestykseen.
Tänään hermostuin, kun oli sovittu että laittaa huoneensa edes jonkunlaiseen järjestykseen, kun saa koulun jälkeen "harvinaisemman vieraan" kyläilemään. No eihän taas ollut kunnossa. Korotin ääntäni, ja tiuskaisin tyyliin.. taas tällainen räjähdys, sähän lupasit ja (pahin!) kun oot tuollainen sottapytty...
Tuleeko tyttärelle elinikäiset arvet näistä sotku-huomautuksista? Ja kun ei edes olla mitään perfektionistejä, vaan tavaraa on ja leikkiä saa, mutta leikin jälkeen tavarat saisi laittaa paikoilleen, vaatteille on muukin paikka kuin lattia, ja kiinni laitetut vaatekaapin ovet saisi kuulua arkurutiiniin. Ja ei, mielestäni tämä ei ole edes paljon vaadittu. Mitä mieltä?
Kommentit (20)
Mieti miltä sinusta tuntuisi jos äitisi/anoppisi tulisi yllättäen teille kylään ja alkaisi pöyristellä ja paasata siivottomuudesta ja patistella siivoamaan. Siltä tuntuu myös lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttösi omanarvonsekunti ei ole oikein kehittynyt, kun suostuu elämään tuollaisessa sikolätissä.
:D Voi vittu näitä nykyvanhempia, tuleeko traumat myös siitä, jos Yodelle-Adessa ei saa paskoa vaippaan enää tuossa iässä vaan joutui käyttämään vessaa?
Niin ja itsetunto tietysti piti otsikossa olla...
Vaikka omanarvonsekunti on kyllä ihan käyttökelpoinen ilmaus 😀
Ap
Up
Muilla sotkuisen huoneen omistavia tyttölapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä nalkutus ei ole hyvä keino, itse sanon vaan lakonisesti että kavereille ei mennä/vieraita ei toista kertaa kutsu/peliaikaa ei ole ennenkuin sovitut velvollisuudet on hoidettu. Tarkoitus on sanoa "odotan tätä sinulta perheenjäsenenä" ja määritellä myös tarkasti ne asiat, joita vaaditaan.
Oletko varma, että tyttö osaa siivota? Voi olla, että kertyneet sotkut ovat ylivoimaisen tuntuista siten, että ei tiedä mistä aloittaa. Voit tarjoutua auttamaan tekemällä siivoussuunnitelman yhdessä, esim. ranskalaisilla viivoilla siivouksen vaiheet, siitä voi vetää yli sitten kun on tehty. Näin riidan aiheesta saadaan onnistumisen kokemus, joka tukee itsenäistymistä ja helpottaa seuraavaa kertaa.
Teen itse itselleni tuollaisen, kun olen huono siivoamaan varsinkin, jos sotkuja on jo paljon... Nytkin oikeastaan viivyttelen av:lla, vaikka hommiin pitäisi ryhtyä! - 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin lapsena tuommonen enkä aikuisenakaan ole mikään kodinhengetär. Traumat tuli kyllä ihan muusta kun mutsin paasaamisesta :D
Tytöllä ei ole mitään salaisuuksia, koska jättää kaiken levälleen.
Sitten pitää huolestua, kun alkaa omatoimisesti laittamaan kaiken tiptop.
Tai sitten on jo nyt niin ovela, että sotkuisuus on menetelmä peittää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up
Muilla sotkuisen huoneen omistavia tyttölapsia?
Kyllä, minun äidilläni. Olen jo 40-vuotias, ja muistan edelleen äidin nasaalisen kailotuksen "tyttölapsi ja huone kuin sikolätti". Tuskin tarvitsee kertoakaan, että kahdelle veljelleni ei huudettu.
Kuvittelin, että tuo sotkuisten "tyttölapsien" kauhistelu oli jokin 40-luvulla syntyneiden muorien juttu, mutta on sitä näköjään edelleen.
Noh minä olin lapsena sottapytty ja paasaaminen lähinnä herätti vastarinnan. Niinpä aloin siivota vasta kun muutin omilleni. Jos saan kaltaiseni lapsen annan sen elää törkyjensä keskellä mutta kiellän levittämästä tavaroita huoneen ulkopuolelle. Ja odotan kärsivällisesti. Eiköhän se vuodessa parissa ala siivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä siivoan. Ihan turha tommosesta ottaa pulttia.
Sama ongelma meillä ap. 9v. Tyttöä ei meinaa saada siivoamaan. Tuntuu ettei välitä. Ihme kyllä kaverit tuntuu silti viihtyvän vaikka on pyyhkeitä, likaisia laseja, vaatteita pitkin poikin. Siksi luulen ettei välitä kun sanon jatkuvasti että ruoat ja juomat nautitaan keittiön pöydän ääressä. Silti lasit ja lautaset löytyy tytön huoneesta. Hermo menee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo mikään itsetuntoasia edes ole. Vaan jos rupeat suutuspäissäsi nimittelemään, niin huono homma.
Laita nyt joku dedline milloin on pakko olla siivottu tai... rangaistus jotain, itse tiedät mikä tehoaa. Nyt sinä nalkutat ja moitit, ei sellainen ole tehokasta kasvatusta.
Meillä viikkorahan saa lauantaina kun huone on siivottu. Lapsi tietää että näin on ja vaikka vitkuttelee ja venyttää aloittamista lopulta on aina siivonnut. En nalkuta enkä kyttää, hän siivoaa jos tahtoo viikkorahansa saada.
Palkkio järjestelmä toimii jos se on selkeä, tarpeeksi motivoiva ja siitä pidetään kiinni. Jos on sovittu että kerran viikossa on siivottava niin muina aikoina ei asiaan puututa. Säännöt käydään aluksi läpi: mikä kaikki kuuluu siivoamiseen ja voidaan vaikka yhdessä tehdä muistilista lapselle mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tärkeää on tietysti että tavaroilla on selkeät omat paikat mihin ne kuuluvat. Jos kerran viikossa on liian harvoin niin tietysti voi sopia että vaikka joka päivän päätteeksi huone laitetaan kuntoon. Silloin ei niin suurta sotkua ehdi edes syntyä. Voitte tehdä yhdessä lapsen kanssa palkkiotaulokon tyyliin rasti ruutuun kun siivous on tehty ja tietystä määrästä rasteja lapsi saa ennalta sovitun palkkion (voi olla vaikka jokin kiva yhteinen tekeminen). Eikä saa unohtaa kehua onnistuneesta työstä myös sanallisesti. Kun lapsi kuulee että kehut hänen työtään jollekin toiselle henkilölle se tuntuu tietysti hyvältä ja vahvistaa itsetuntoa. Kun saa positiivista palautetta asian tekee myös niellään uudestaan. Liian ehdoton ei kannata alussa olla, voi olla että joutuu vähän auttamaan ja muistuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lapsena tuommonen enkä aikuisenakaan ole mikään kodinhengetär. Traumat tuli kyllä ihan muusta kun mutsin paasaamisesta :D
Minulla tyttö ja poika olleet just tuollaisia! Itse olen hyvinkin siisti.
Eipä noille traumoja ole tainnut tulla, en kylläkään nalkuttanut siivottomista huoneista, en jaksanut kun se ei tehonnut, meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei kumpikaan hukkunut p-skaan tai sairastunut outoihin tauteihin, vaikka huoneet oli mitä oli.
Nyt molemmat asuu omillaan, suht hyvin on huushollinsa oppineet huolehtimaan. Välillä kyllä heittelen astioita koneeseen ja raivaan hieman keittiön työpöytiä, jotain sellaista pientä. Kysyn kyllä luvan, en omin lupineni!
Varsin fiksuja nuoria aikuisia kumpikin. Vakityössä ja elämä menee hyvin. Ei valittamista.
Sopikaa että teette yhdessä siivousta (jos hän ei tee, sinä et siivoa yksin).
Sopikaa palkintoja onnistumisista.
Anna pieniä tehtäviä jotka on helppo suorittaa. Esim. tiskit astianpesukoneeseen, tai 10 tavaraa omalle paikalleen.
Lapsen voi olla vaikea hallita koko huoneen kaaosta. Kyseessä on asia jota on opeteltava, ja toisille se on vaikeampaa. Varsinkin jos taustalla on keskittymishäiriö (kuten minulla), huoneen siivoaminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä, ellei asiaa pilko ensin osiin.
Ei tule. Jos hän haluaa olla lapsellinen ja elää sikolätissä, niin anna olla. Kyllä se siitä oppii.
Juu, siitä tulee samanlainen kuin palstan äitihullusta. Älä kuitenkaan vaan erehdy lainaamaan tytön heppalehtiä kenellekään, silloin on peli lopullisesti menetetty.