Mikä tekee susta ruman/ei-halutun/epäviehättävän?

Rypyt ja korkea otsa. Allit.

Ohuet hiukset (olen nainen).

Ei mikään. 

Jatkuvat ilmavaivat ja vatsan turvotus. 

Ohuet valjut hiukset jotka on ohentuneet entisestään. Ruma naama. Mun kasvot on sellaiset että silmät, suu ja nenä on aika lähellä toisiaan ja suurin osa naamasta on siis poskia, leukalinja ei kunnolla erotu ja on kaksoisleuka. Silmät on pienet ja luomet raskaat. Iho on aina ollut huono ja epätasainen hoidin sitä tai en. Nyt olen vielä lihonutkin ja käsivarret on rumat löllöt. En ole kiinnostunut meikkaamisesta tai hiusten laittamisesta, laittautuminen on lähinnä se että peseydyn päivittäin ja huolehdin että päällä on puhtaat vaatteet. 

Jos ulkonäkö ei pelota muita (miehiä) pois niin mulla on vaikeuksia päästää ihmisiä lähelle ja luoda merkityksellisiä läheisiä ihmissuhteita. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja olen huono puhumaan tunteista tai sellaisista asioista. Ennemmin otan etäisyyttä kuin sanon mikä mättää, eihän se toimi parisuhteessa tai jos yrittää muodostaa sellaista. 

Ap, lähde koulutukseen lähihoitajaksi vanhustyöhön. Saat

A) hyvän itsetunnon, kun teet oikeaa ja todella hyödyllistä ja tarpeellista työtä

B) palkkaa ja paremman itsetunnon, kun ei tarvitse ajatella elävänsä sosiaaliturvalla

C) tunteen että olet jossain hyvä eli vanhusten kanssa ja että olet hyödyllinen, tärkeä ihminen yhteiskunnassa

D) tutustut naisiin, koska suurin osa hoitajista on naisia, kaikki miespuoleiset hoitajat tulevat siksi aika hyviksi ja suosituiksi naisten suhteen

Sika Sikaa huudettiin minulle jo 1970-luvulla yläasteella. Enpä ole noista ajoista ainakaan kaunistunut. Nyt paino tuplaantunut. Pulleat posket, ihohuokoset suuret ja lättänenä. Pienet silmät. Maantienväriset ohuet hiukset! Isot riipputissit. Paksut pohkeet. Leveä ahteri. 

Eikä minun luonne kovin miellyttävä ole. Olen kyllä kiltti (lue tyhmä, hyväksikäytettävä luuseri) ilmaisen työn tekijä. Sairaaloisen mustasukkainen, joka sekin estänyt parisuhteen. 

Kaikenkaikkiaan minä olen ällö!

Uskaltauduin kuitenkin lääkäriin kun sain hengenahdistuskohtauksia. Toki  näillä kiloilla ahistaa. Astmaa ei kuitenkaan ole, vaikka pesuaineet ja muut hajut tekevät pahaa. Sydän on laajentunut ja keuhkoissa jotain varjoa! 

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaisi harkita leikkausta, jos tuo häiritsee. Minulla vähän pienempi ero mutta nuorena se häiritsi ihan hirveästi, jos olis ollut noi leikkausmahdollisuudet silloin, olisin mennyt. En usko siihen kun ihmiset sanoo että jollain nenä/rintaleikkauksella vain peittelee jotain psyykkisiä ongelmia, vaan että itsetunto koostuu ruumiiseen ja mieleen liittyvien asioiden kokonaisuudesta. 

(En siis tarjoa mitään ulkonäkökeskeisyyttä tässä, vaan ihan ongelmanratkaisua. Ongelmia riittää ja harvoihin veitsi tehoaa.)

T. Nainen, 56 v.

Samaa mieltä vaikka vastaankin vuosia vanhoihin juttuihin, mutta miksikä itse asia muuttuisi. Mun mielestä on ihan turha yrittää vain "selvitä" jonkun piirteen kanssa jos se haittaa elämää ja on korjattavissa. Tietysti täytyy samalla pysyä kartalla mielipahan juurisyistä ja käydä vaikka juttelemassa ammattilaiselle tai ystävälle ulkonäköasioista niin saa perspektiiviä. Vaarana kun on se, että nälkä kasvaa syödessä ja kohta fiksaa sitä sun tätä joka ei ole edes haitannut yhtään ja johon kiinnittää yhtäkkiä huomiota. 

Kuitenkin meillä on vain yksi elämä ja kun eletään vuotta 2024 jolloin lääketiede ja leikkaustekniikat ovat kehittyneet pitkälle en näe mitään järkeä siinä ettei lähdetä vaikka leikkauksella muuttamaan jotain asiaa joka häiritsee. On tekopyhää väittää ettei itse kukakin tekisi niin elämää haittaavan asian kohdalla jos se on korjattavissa. Yleensä kun tuloskin näyttää luonnolliselta jos ei täysin lähdetä laittamaan vaikka luustoa uusiksi jne.

Pienet ja rumat rinnat, jotka eivät kunnolla edes A-kuppia. Ohuet hiukset. Olematon perse, laiha poikamainen kroppa.