Miten päästä eroon tällaisesta?
Aina kun olemme vierailleet jossain tai meillä on ollut vieraita, niin alan analysoimaan heti jälkeen että olenko mokannut jotain. Mietin juurta jaksain mitä olen mahdollisesti sanonut taikka tehnyt ja sitten alan häpeämään itseäni.
Kommentit (2)
rajoittaa elämää ja ahdistaa kovasti niin suosittelen kognitiivista terapiaa. Negatiivisen attribuution käsite sen suunnan kirjallisuudesta vois olla sulle myös avuksi.
Kotikonstina voi vaikka kirjoittaa ylös tällaiset ajatuskulut, kysyä mieheltä tai ystävältä että onko tässä sinunkaan mielestäsi mitään järkeä, ja sitten kun he sanovat ei, niin mietit ja kirjoitat ylös vaihtoehtoisia ajatuskulkuja.
Esim. jos huomaat masentuvasi ja häpeäväsi kun ajattelet, että "Maija oli kovin hiljainen yhdessä vaiheessa iltaa, olikohan hän loukkaantunut jostain mitä sanoin?"
Jos mitään todellista loukkaavaa sanomista ei ollut niin yrität korvata sen vaikka ajattelemalla "Maija oli kovin hiljainen yhdessä vaiheessa iltaa, taisi olla väsynyt. Muuten oli oikein kiva ilta ja lähtiessä Maijakin sanoi että otetaan pian uusiksi."
Tää on vähän tönkkö esimerkki, mutta ideana siis se, että opit tunnistamaan nämä itseäsi mollaavat ajatuskulut ja tietoisesti keskittymään siihen, että löydät jotain vaihtoehtoisia selityksiä ja ajatuksia, joissa keskipisteenä ei ole sinun huonoutesi.
Eivät ne vieraat teille tule siksi, että saisivat nauraa sun mokailuillesi vaan siksi että teillä on yleensä kivaa yhdessä.
Pääsin tuosta eroon iän ja kriisien ja isomman luokan mokien ja nolouksien kautta.
Ymmärsin että SO WHAT. Oikeastaan ihminen on kivempi jos siinä on monia ulottuvuuksia, myös niitä mokia. Mielenkiintoisempi kuin mrs/ms/mr täydellisyys. Ja ymmärsin myös että saan nyt jopa pohjimmiltaan enemmän hyväksyntää kuin niinä aikoina kuin yritin miellyttää.