Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni parantui vakavasta masennuksesta.
11.01.2018 |
Olen niin onnellinen, kun tyttäreni kertoi että lääkkeiden ja terapian avulla häntä ei enää masenna ja muutenkin on saanut asioitaan kuntoon. Hän oikein säteilee hyvää oloa ja hymy on palannut kasvoille. EI tämä muutos kolmessa päivässä tapahdu vaan pitkällinen prosessi ja pikkuhiljaa asiat alkoi loksahdella paikoilleen.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tuppaa parantua spontaanisti.
Lääkkeillä masennus paranee yhtä todennäköisesti kuin sokeripalalla (lumelääkkeellä), mutta tärkeintähän on tietysti se, että paranee. Toivotaan, ettei lääkkeet ole aiheuttaneet haittoja. Tarkkaile tilanteita, jotka aiheuttavat masentuneisuutta. Psykoterapian perusperiaatteet koteihin siis.
Okei. Kirjoitat ilmeisesti kokemuksesta?
Mitä haittoja mielialalääkitys aiheuttaa vakavassa masennuksessa? Mikä haitta on pahempi kuin mahdollinen itsemurha tai sen yritys?
Mielialalääkkeet aiheuttavat esim. pysyviä vaurioita aivoihin. Pidän kuolemaa parempana vaihtoehtona kuin sitä, että elää loppuelämänsä vihanneksena lääkkeiden vuoksi.
Mitä ihmeen pysyviä vaurioita?!
Panepa nyt lähteitä tuolle juorulle.
Ssri-lääkkeet voivat joillakin alentaa libidoa ja joillakin nuorilla ne aiheuttavat harkintakynnyksen madaltumista ja aggressiivista käytöstä, siksi ssri-lääkkeiden aloitusta varsinkin aina valvotaan tarkasti. Nämä siis ovat haittavaikutuksia, joita osa, mutta eivät todellakaan kaikki, saavat.
Enemmistöllä ssri lisää energisyyttä, auttaa nukkumisessa, piristää mielialaa ja esim. omalla tyttärelläni ssri-lääkitys lopetti äänien kuulemisen (hänellä se johtui akuutista stressistä ja masennuksesta, ei skitsofreniasta). Kaikki hyvin positiivisia juttuja siis.
Lääkkeen vaikutukset - hyvät ja huonot - poistuvat parissa kuukaudessa lääkityksen loputtua. Siksi se on hyvä paranemisen apuväline, ei pelitä yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normijorma kirjoitti:
Aina nuorten oireilun syyt ovat kotona. Kaltoinkohtelua, välinpitämättömyyttä, seksuaalista hyväksikäyttöä, avioeroja, päihteiden väärikäyttöä, mielenterveysongelmia vanhemmilla. Näistä syistä ja monista muistakin syistä lapsi alkaa oireilemaan. Vanhemmat ihmettelevät missä syy oireisiin. Ei tarvitse kauas mennä kuin katsoa peiliin. Oireilu ja sairastelu voi alkaa myös aikuisiällä, siihenkin on syynä lapsuus. Jos on saanut hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden kasvaa selviää kaikesta. On jännä asia ettei tätä uskalleta tunnustaa oikeasti ÄÄNEEN.
Suksi kuuseen siitä. Ei aina.
Meillä on ehjä perhe, vanhemmilla hyvä ja rakastava suhde. Lapset ovat aina saaneet huomiota ja huolenpitoa. On kuunneltu ja tuettu. Perheessä ei ole mielenterveys- tai päihdeongelmia. Itseasiassa me vanhemmat työskentelemme juurikin em. aloilla. Meillä on tietoa ja halua ymmärtää ja tukea lapsiamme. Lapsiamme ei kohdella kaltoin fyysisesti- tai psyykkisesti, eikä heitä kasvateta pakottamalla vaan joustavasti tilanteet huomioon ottaen.
Kerro minulle miksi tyttäremme 14v. on masentunut, kun sinä ilmeisesti tiedät vastauksen?
Samaa varmaan omatkin vanhemmat sanoisivat ja väittäisivät kivenkovaa, että johtuu ihan muusta, että kaikki lapset oireilevat psyykkisesti. Kannattaa olla vähemmän jääräpää ja enemmän arvioida omaa toimintaa kriittisesti
eri
Totta kai jokaisen on syytä harjoittaa itsekritiikkiä, myös masentuneen itsensä.
Mutta tuossa olikin puhe siitä, pitääkö jonkun kusipään väite siitä paikkansa, että AINA masennuksen taustalla on vanhempien harjoittamaa kaltoinkohtelua, mielisairauksia tai lapsen hyväksikäyttöä jne.
Ja siihen sanottiin, että ei pidä paikkansa. AINA ei todellakaan ole.
Meillä muuten masentui tytär aivan samanikäisenä kuin tuolla yhdellä kirjoittajalla. Dg keskivaikea masennus ja ahdistushäiriö. Todella paljon puhuttiin ja kannustin antamaan kritiikkiä ja olen valmis myöntämään, että en ole varmasti osannut kaikessa toimia ideaalilla tavalla. Kukaan ei osaa, joten tätä ei ole millään tasolla nolo myöntää. Aina on meillä vanhemmilla tilaa kehittyä parenmiksi!
Mutta aidostikaan ei lapsi osannut missään vaiheessa sanoa, että mitä meidän pitäisi toimia toisin. Hän koki, että eniten masennuksen puhkeamiseen hänellä vaikutti parhaan ystävänsä mielenterveyden järkkyminen. Kaveri alkoi uhkailla itsarilla ja syyllisti tytärtäni siitä, että ei ole tukena eikä hyvä kaveri. Sitten alkoi päälle kiusaaminen, kun kaveri alkoi puhua tytöstäni pahaa koulussa.
No, hoito toimi, nyt tyttöni on kohta täysi-ikäinen ja iloinen ja huumorintajuinen nuori nainen. Hän tietää, että masennus voi helposti uusia, ja koska hänen perusluonteensa on ailahtelevainen ja helposti innostuva/masentuva, hänellä on siihen ikäänkuin synnynnäinen riski. Toivoaksemme hänellä on nyt kumminkin paremmat eväät tunnistaa ja taltuttaa masennus, ja toki tuemme häntä siinä kaikin tavoin.
En osaa tuolle toiselle äidille muuta sanoa kuin että joo, voi olla hyvin, että mitään varsinaista syytä ei löydy. Mutta hienoa, että lapsesi pääsee terapiaan ja voi jutella myös jollekin ulkopuoliselle olostaan. Ottakaa tietysti avoimina vastaan kritiikki, mutta älkää syyllistykö.
Useinmiten masennus kumminkin johtuu isosta läjästä ERI syitä, vanhempien ja lapsuuden loputon syyttely ei ole kovin hedelmällistä.
Ja tosiaan täydellisiä vanhempia ei edes ole. Se, mikä toimii yhdelle lapselle, ei toista tue lainkaan.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Kaveri, joka on olemukseltaan muuten hyvin pirteä ja eloisa, meni lääkäriin kun selkä ollut kipeänä pari viikkoa ja ilmeisesti aiheutunut työpaikan vedosta. Vääntelehti kuulemma hieman kivusta lääkärille saavuttuaan kun istui huonossa tuolissa odotushuoneen puolella.
Ajatteli saavansa jotain lihasrelaksanttia tai tulehduskipulääkettä tilapäiseen käyttöön. Lääkäri alkoi uskotella hänelle että "nyt kyllä olet selvästi masentunut" ja yritti tyrkyttää masennuslääkettä. Kaveri meinasi pudota tuolilta tuon kuultuaan. Meni yksityiselle lääkärille ja sai sieltä lihasrelaksantit, tulehdussärkylääkkeet ja selkä parani kahdessa viikossa, eikä tuon jälkeen ole enää niitä lääkkeitä tarvinnut.
Että tällaista täällä Suomessa. Aiemmin täällä Suomessa oli kolestorolinvastainen kampanja selvästi päällä eli jokaisella jolla kolesteroliarvo oli vähän yli 4 (muissa maissa vastaava arvo 6) varoiteltiin asiasta, sitten diabeteksen vastainen kampanja eli jokaisella jolla sokeriarvo oli vähän yli 5 (muissa maissa vastaava arvo 7) niin varoiteltiin asiasta ja nyt jokainen joka vähän irvistää kivusta, kärsii selvästi keskivaikeasta masennuksesta!!!
Myös amerikkalainen kaverimme oli aivan pöyristynyt tämän masennuslääkejutun kuullessaan, koska heilläpäin masennuslääkkeitä ei määrätä kovin herkästi koska ne ovat aiheuttaneet pysyviä hermostovaurioita ihmisille (ihmiset vaatineet niistä miljoonakorvauksia), ja ihmiset jotka niitä siellä jostain pätevästä syystä joutuu ottaa, pitää olla lääkärin kontrollissa eli esim. hoitolaitoksessa sen aikaa.
Mitä ihmettä sinä oikein mussutat?
Masennuslääkkeitä ei kyllä tuolla lailla yleensö tyrkytetä, ja jos todella (mikäli anonyymiin fanaattiseen ihmiseen on netissä uskomista) on tuolla lailla tyrkyttänyt niitä selkäkipuun, niin valitusta peliin tietysti heti.
Laita nyt jo se linkki "pysyviin hermostovaurioihin". Ssri ei ainakaan aiheuta sellaisia!
Tietenkin lääkettä käytetään vain sairauden hoitoon. Alakulo ei ole lääkitystä vaativa sairaus, mutta masennus on.
Yhdysvalloissa mielialalääkkeiden suosio kasvaa koko ajan. Vuosituhannen vaihteessa niitä käytti 7,7%, nyt 13%. Joten sori, paskaa puhuit tuossakin.
http://time.com/4900248/antidepressants-depression-more-common/
Se sitten on aina alan kuuma kysymys, käytetäänkö mielialalääkkeitä turhaan. Koska kuten juuri sanoin, pelkkää alakuloa ei pitäisi lääkitä, se menee ohi ja kuuluu ihmiseloon sekin.
Mutta masennusta on TÄRKEÄ hoitaa, ja lääkkeet ovat hyvä apuväline paranemisessa, toimivat useimmilla hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus tuppaa parantua spontaanisti.
Lääkkeillä masennus paranee yhtä todennäköisesti kuin sokeripalalla (lumelääkkeellä), mutta tärkeintähän on tietysti se, että paranee. Toivotaan, ettei lääkkeet ole aiheuttaneet haittoja. Tarkkaile tilanteita, jotka aiheuttavat masentuneisuutta. Psykoterapian perusperiaatteet koteihin siis.
Masennus erittäin harvoin paranee spontaanisti.
Normaali vitutus ja alakulo kyllä, mutta ei diagnosoitu masennus, varsinkaan vakava masennus.
Lääkitys toimii enemmistöllä potilaista hyvin ja edesauttaa paranemista. Mikään poppaskonsti se ei yksin ole, vaan vaatii terapiaa tuekseen. Masennuspotilaan on tärkeää puida masennuksen syitä ja opetella keinoja, joilla jatkossa voi käsitellä tuntemuksiaan ja päästä niistä eroon, jos masennus uusiutuu.
Kodeissa EI kuulu terapoida. Vanhempien rooli EI ole psykoterapeutin rooli. Vanhempien roolia on kuulla, kannustaa, neuvoa ja tukea. Ei ruotia loputtomiin masentuneen oloa.
Jos kotona alettaisiin joka lapsen sanomisesta käynnistellä terapiapurkua "mitä ajatteli kun sanoit noin, mitä mietit sitä ennen, mitä tarkoitit, kun sanoit että...." niin se johhtaisi jo veritekoihin...
Siellä terapiassa käydään AMMATTILAISEN johdolla työstämässä juttuja. Mitään 24/7 terapiaa ei yksikään ihminen edes jaksaisi, eikä se edesauta paranemista millään tavalla.
Kyllä diagnosoitu masennuskin paranee spontaanisti. Ongelma on siinä, että ihmiset kuvittelee lääkkeiden parantavan, kun he paranisivat muutenkin. Suurin osa.
Lisäksi lääkkeiden NNT-arvo (Number Needed to Treat) kertoo todellisen tehon, eli yleisesti jos hoidat seitsemää potilasta, paranee lääkkeillä YKSI enemmän kuin lumelääkkeellä (lähde: FIMEA).
Kotien tehtävä on tukea hyvää psyykkistä kehitystä. Rantaruotsalaiset eivät sairasta siksi niin paljoa, kun heillä on tukiverkostot ja asioista puhutaan kodeissa. Meillä annetaan ymmärtää, että pilleri parantaa ja jos on pienikin ongelma, pitää mennä lääkäriin. Resursseja ei kuitenkaan ole tarjolla. Tämä johtaa siihen, että yksilön itsensä on otettava vastuu paranemisestaan. Siihen tarvitaan hyvää lähiverkoston tukea, eikä mitään lääkäreitä, jotka syöttävät pillereitä joka vaivaan. Pillereitä, joiden pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedetä mitään, joita ei ole tutkittu naisilla, lapsilla eikä vanhuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri, joka on olemukseltaan muuten hyvin pirteä ja eloisa, meni lääkäriin kun selkä ollut kipeänä pari viikkoa ja ilmeisesti aiheutunut työpaikan vedosta. Vääntelehti kuulemma hieman kivusta lääkärille saavuttuaan kun istui huonossa tuolissa odotushuoneen puolella.
Ajatteli saavansa jotain lihasrelaksanttia tai tulehduskipulääkettä tilapäiseen käyttöön. Lääkäri alkoi uskotella hänelle että "nyt kyllä olet selvästi masentunut" ja yritti tyrkyttää masennuslääkettä. Kaveri meinasi pudota tuolilta tuon kuultuaan. Meni yksityiselle lääkärille ja sai sieltä lihasrelaksantit, tulehdussärkylääkkeet ja selkä parani kahdessa viikossa, eikä tuon jälkeen ole enää niitä lääkkeitä tarvinnut.
Että tällaista täällä Suomessa. Aiemmin täällä Suomessa oli kolestorolinvastainen kampanja selvästi päällä eli jokaisella jolla kolesteroliarvo oli vähän yli 4 (muissa maissa vastaava arvo 6) varoiteltiin asiasta, sitten diabeteksen vastainen kampanja eli jokaisella jolla sokeriarvo oli vähän yli 5 (muissa maissa vastaava arvo 7) niin varoiteltiin asiasta ja nyt jokainen joka vähän irvistää kivusta, kärsii selvästi keskivaikeasta masennuksesta!!!
Myös amerikkalainen kaverimme oli aivan pöyristynyt tämän masennuslääkejutun kuullessaan, koska heilläpäin masennuslääkkeitä ei määrätä kovin herkästi koska ne ovat aiheuttaneet pysyviä hermostovaurioita ihmisille (ihmiset vaatineet niistä miljoonakorvauksia), ja ihmiset jotka niitä siellä jostain pätevästä syystä joutuu ottaa, pitää olla lääkärin kontrollissa eli esim. hoitolaitoksessa sen aikaa.
Mitä ihmettä sinä oikein mussutat?
Masennuslääkkeitä ei kyllä tuolla lailla yleensö tyrkytetä, ja jos todella (mikäli anonyymiin fanaattiseen ihmiseen on netissä uskomista) on tuolla lailla tyrkyttänyt niitä selkäkipuun, niin valitusta peliin tietysti heti.
Laita nyt jo se linkki "pysyviin hermostovaurioihin". Ssri ei ainakaan aiheuta sellaisia!
Tietenkin lääkettä käytetään vain sairauden hoitoon. Alakulo ei ole lääkitystä vaativa sairaus, mutta masennus on.
Yhdysvalloissa mielialalääkkeiden suosio kasvaa koko ajan. Vuosituhannen vaihteessa niitä käytti 7,7%, nyt 13%. Joten sori, paskaa puhuit tuossakin.
http://time.com/4900248/antidepressants-depression-more-common/
Se sitten on aina alan kuuma kysymys, käytetäänkö mielialalääkkeitä turhaan. Koska kuten juuri sanoin, pelkkää alakuloa ei pitäisi lääkitä, se menee ohi ja kuuluu ihmiseloon sekin.
Mutta masennusta on TÄRKEÄ hoitaa, ja lääkkeet ovat hyvä apuväline paranemisessa, toimivat useimmilla hyvin.
Paskaa. Katso lääkkeiden NNT-arvot. Lue kirja Psykiatria ja tule sitten pätemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeiden käyttötilastoista maittain http://www.businessinsider.com/countries-largest-antidepressant-drug-us…
... miten ihmeessä Virossa ei syödä juuri ollenkaan? Ovatko he tässäkin viisaampia?
Hurjan yleistä on masennus nuorilla, onneksi siihen on erilaisia hoitoja tarjolla. Mun lapsen luokalla (7. lk) on yksi oppilas ollut sairaslomalla joulukuun alusta asti. Kyseinen oppilas oli itse luokan wa-ryhmässä kertonut syyksi mielialaongelmat. Hatunnosto avoimuudesta tälle oppilaalle. Mun lapsen mukaan asiasta ei ole pahaan sävyyn juoruiltu eikä naureskeltu joten hatunnosto myös luokkakavereille, fiksuja ovat.
T: sairaslomalla itsekin, F32.9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okay. Mutta lääkkeet on pahasta ja meidän kuitenkin pitäisi pyrkiä elämään mahdollisimman luomusti täällä.
Vierailija kirjoitti:
Onnitteluni!
Minun tyttäreni 14v. on masentunut. Aloitettiin juuri käynnit nuorisopsykiarisessa. Vaikea ymmärtää miksi ennen niin iloinen ja sosiaalinen tyttöni on nykyään ahdistunut ja masentunut. Ei pidä yhteyttä ystäviin muuten kuin somen kautta, huone on hirveässä kaaoksessa. Koulun jälkeen makoilee vain sängyssään ja välillä hakee jääkaapista jotakin.
Olemme keskustelleet tyttöni kanssa paljon tilanteesta. Hän ei osaa itsekään selittää miksi on niin ahdistunut ja alakuloinen. Kotona on kaikki hyvin, mitään muutakaan ei ole hänelle sattunut. Ensin ajattelin kaiken olevan vain murrosikää, mutta kun näin viiltelyn jälkiä käsivarsissa, niin ymmärsin tilanteen olevan hyvin vakava.
Tästä heräsi kysymys, että onko nuorella rajat kunnossa? Kotitöihin osallistuminen, perheen yhteiset ruoka-ajat, päivittäinen ulkoilu (ainakin, jos ei ole muuta liikunnallista harrastusta).
Valitettavan monen nuoren masennus tuntuu olevan lähtöisin rajattomuuden aiheuttamista epäsäännöllisistä elintavoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri luokiteltiin masentuneeksi koska valitti kasvanutta työkuormaa ja motivaation puutetta työterveyslääkärille, ja hänelle työnnettiin ssri-masennuslääkkeet. Lihoi 12 kiloa kymmenessä kuukaudessa lääkkeiden takia, ja masentui vaan enemmän kun näytti turvonneelta eikä vaatteet enää mahtuneet päälle. Kuulin muutama viikko sitten että ystäväni työkaveri lihoi melkein 40 kiloa kahdessa vuodessa samaisen lääkkeen takia.
Kamala kierre tuommoinen, ja sitten kun noista lääkkeistä ei noin vaan pääse eroon ettei elimistö ja pää mene sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri luokiteltiin masentuneeksi koska valitti kasvanutta työkuormaa ja motivaation puutetta työterveyslääkärille, ja hänelle työnnettiin ssri-masennuslääkkeet. Lihoi 12 kiloa kymmenessä kuukaudessa lääkkeiden takia, ja masentui vaan enemmän kun näytti turvonneelta eikä vaatteet enää mahtuneet päälle. Kuulin muutama viikko sitten että ystäväni työkaveri lihoi melkein 40 kiloa kahdessa vuodessa samaisen lääkkeen takia.
Kamala kierre tuommoinen, ja sitten kun noista lääkkeistä ei noin vaan pääse eroon ettei elimistö ja pää mene sekaisin.
Arvaappa, onko lääkkeistä seurannut lihavuus määritelty näin: "E66.1# Lääkeaineen aiheuttama lihavuus
Läkemedelsutlöst fetma. Huom. Lääkeaine voidaan ilmaista kyseessä olevan valmisteen ATC-koodilla (koodin 5 ensimmäistämerkkiä) koodiparin syykoodikentässä. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi artikkeli ja näkökulma masennuksesta.
https://www.theguardian.com/society/2018/jan/07/is-everything-you-think…
Pitkä juttu, mutta avasi uudella tavalla omia kokemuksiani masennuksesta ja lääkkeiden käytöstä sen hoidossa.
Täällä yksi artikkeli ja näkökulma masennuksesta.
https://www.theguardian.com/society/2018/jan/07/is-everything-you-think…
Pitkä juttu, mutta avasi uudella tavalla omia kokemuksiani masennuksesta ja lääkkeiden käytöstä sen hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskat se mitään parantunut ole. Nyt on vain hiukan helpompaa, mutta kun vähänkään tulee vastoinkäymisiä, niin tyttäresi on taas syvissä vesissä.
Täällä yksi artikkeli ja näkökulma masennuksesta.
https://www.theguardian.com/society/2018/jan/07/is-everything-you-think…
Pitkä juttu, mutta avasi uudella tavalla omia kokemuksiani masennuksesta ja lääkkeiden käytöstä sen hoidossa.
No voihan error ja jumitus!
T. 33, 33(?) ja 35
Joskus masentuneen piristyminen ja hyvä olo on seurausta siitä, että on tehnyt päätöksen tappaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi artikkeli ja näkökulma masennuksesta.
https://www.theguardian.com/society/2018/jan/07/is-everything-you-think…
Pitkä juttu, mutta avasi uudella tavalla omia kokemuksiani masennuksesta ja lääkkeiden käytöstä sen hoidossa.
Ihan hyvä artikkeli. Olen sitä mieltä, että me ihmiset ollaan erkaannuttu liikaa tunteistamme. Tämä pätee syömisen hallintaan, mielen hallintaan ja moneen muuhun seikkaan. Onko sitten niin, että rationaalinen yhteiskunta vaatii aivoilta niin paljon, ettei tunteille ja niiden kuuntelulle jää aikaa? Vai onko niin, että tunteelliset eivät pärjää epäempaattisten keskuudessa? Masennuskin kun tuppaa olemaan tunnollisten ja tunteellisten ihmisen sairaus.
Artikkelista tuli mieleen se, että on todella harmi menettää kansanperinnetietoa siitä miten masentuneita ennen hoidettiin. Käytämme miljardeja lääkkeiden kehittelyyn. Mahtaisikohan samalla rahalla saada parempia lääkkeettömiä hoitoja? Ongelma taitaa olla siinä, että mikäli löydettäisiin jokin lääkkeetön hoitomuoto, sillä ei voisi tehdä rahaa. Eikä sitä edes tutkittaisi, koska rahoittajia ei löytyisi.
Hienoa ja onnellista, että parani! Tietenkään se ei johtunut lääkkeistä, vaan hän parani niistä huolimatta. Masennuslääkkeillähän ei ole edes lääketehtaiden omien tutkimusten mukaan mitään tehoa, ennemminkin päinvastoin, monet masennuslääkkeet lisäävät itsemurhariskiä. Tutkimuksia on jopa jouduttu keskeyttämään, kun osa tutkituista on päätynyt nopeasti itsemurhaan. Masennuslääkkeet ovat yksi suurimmista huijauksista (ja rahakkaimmista). Ihmismieli ja -keho ovat varsin mielenkiintoisia, mieli ohjaa kehoa ja keho mieltä. Joskus se, mihin uskot, johtaa ihmeelliseen lopputulokseen. Tyttäresi kohdalla on aivan sama, vaikka hän olisi syönyt kalkkitableteita tai sokerirakeita, silti hän olisi parantunut. Terapiasta voi joskus olla hyötyäkin, tosin joskus haittaakin. JOka tapauksessa ihanaa, että tyttäresi parantui, kaikkea hyvä hänelle ja teille!
Masennus erittäin harvoin paranee spontaanisti.
Normaali vitutus ja alakulo kyllä, mutta ei diagnosoitu masennus, varsinkaan vakava masennus.
Lääkitys toimii enemmistöllä potilaista hyvin ja edesauttaa paranemista. Mikään poppaskonsti se ei yksin ole, vaan vaatii terapiaa tuekseen. Masennuspotilaan on tärkeää puida masennuksen syitä ja opetella keinoja, joilla jatkossa voi käsitellä tuntemuksiaan ja päästä niistä eroon, jos masennus uusiutuu.
Kodeissa EI kuulu terapoida. Vanhempien rooli EI ole psykoterapeutin rooli. Vanhempien roolia on kuulla, kannustaa, neuvoa ja tukea. Ei ruotia loputtomiin masentuneen oloa.
Jos kotona alettaisiin joka lapsen sanomisesta käynnistellä terapiapurkua "mitä ajatteli kun sanoit noin, mitä mietit sitä ennen, mitä tarkoitit, kun sanoit että...." niin se johhtaisi jo veritekoihin...
Siellä terapiassa käydään AMMATTILAISEN johdolla työstämässä juttuja. Mitään 24/7 terapiaa ei yksikään ihminen edes jaksaisi, eikä se edesauta paranemista millään tavalla.