Lue keskustelun säännöt.
Kuinka masentavaa olisikaan asua omakotitalossa tasaisella pellolla.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei tää oo ollenkaan masentavaa! Miksi ajattelet, että olisi?
Tylsää, persoonatonta, ei luontoa...
Mitä ihmettä. Ei luontoa? Olen perustanut puutarhan rinnetontille, kalliolle ja nyt "pellolle" ja tämä tontti on mieluisin, helppohoitoisin ja kaikista isoin ja monipuolinen. Puutarhassa voi korkeus erot tehdä itse, toisin kuin rinnetontille.
Ja enpä ole sellaiseen peltoon törmännyt, etteikö olisi puustoa tai vettä ympärillä. Ja pelto-tontista saa viherkeitaan muutamassa vuodessa, jos luovuutta on hyppysissä.
Ja rakentaminen on helppoa, kun ei tarvitse räjäytellä kallioita ja isoja kiviä ja saa rakentaa millaisen talon tahansa, kun maasto ei sitä määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei tää oo ollenkaan masentavaa! Miksi ajattelet, että olisi?
Tylsää, persoonatonta, ei luontoa...[/quotea]
Asun "pellolla" kohta 10v ja puutarha on viidakko, jänikset, ketut, linnut vierailevat pihassa, vanhaan metsään on matkaa n.300-400m ja vesistöön 300m ja joka vie Saimaalle.
Ja kyllä tunnen asuvani luonnon keskellä. Ja vielä parhaalla sellaisella.
Juu, en pystyis asumaan pellon keskellä. Unelma mökki kalliolla meren äärellä.
Pellot ovat tylsiä ja tylsien ihmisten asuinpaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Porukka taisi käsittää jutun pääsääntöisesti väärin.
Ap tarkoitti joko sellaisia pellolle rakennettuja tasaisia uusia asuinalueita, joissa pihassa kohoaa näköesteenä vain kaksi vuotta vanha omenapuu tai sitten niitä lakeuksia joissa näkee naapuriin kilometrin päähän ja aina puhaltaa tuuli.
Oli kumpi hyvänsä, olen samaa mieltä.
No mites minä kun näen johonkin suuntaan kilometrin, kunnes alkaa metsä, toisiin suuntiin 200 metrin päähän naapureihin, ja aina tuntuu nykyisin puhaltavan tuuli?
No niin oli. Onneksi pääsin pois Etelä-Pohjanmaalta. Olen asunut sen jälkeen aina vesistöjen äärellä eikä ole ohravainioita ollut ikävä. Hyi miten tympeä ympäristö, ei vesistöjä, ei laaksoa tai kukkulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin oli. Onneksi pääsin pois Etelä-Pohjanmaalta. Olen asunut sen jälkeen aina vesistöjen äärellä eikä ole ohravainioita ollut ikävä. Hyi miten tympeä ympäristö, ei vesistöjä, ei laaksoa tai kukkulaa.
Onneksi pääsit pois!
Vierailija kirjoitti:
Porukka taisi käsittää jutun pääsääntöisesti väärin.
Ap tarkoitti joko sellaisia pellolle rakennettuja tasaisia uusia asuinalueita, joissa pihassa kohoaa näköesteenä vain kaksi vuotta vanha omenapuu tai sitten niitä lakeuksia joissa näkee naapuriin kilometrin päähän ja aina puhaltaa tuuli.
Oli kumpi hyvänsä, olen samaa mieltä.
Samoin. Itse asun asuma-alueella, jossa on vaihtelevaa maastoa, osa taloista rinnetonteilla, ympärillä metsää, lähellä joki. Tykkään kovasti. Veljeni perhe asuu suurella, uudella peltoasuma-alueella, ja siellä tosiaan tuulee ihan koko ajan ympäri vuoden. Pihassa ei viitsi olla edes kesällä, koska silloinkin paleltaa. Ja tosiaan tonttien välissä vain jotain polven korkuista tuijaa, ei paljon piristä.
Kyllähän tuostakin asuma-alueesta tulee ihan kiva sitten aikanaan, 15 vuoden päästä siellä on jo ihan erinäköistä. Puut ovat korkeita, tonttien rajalla on kunnon aidat, kukkamaat ja marjapensaat kukoistavat jne. Mutta tässä alkuvaiheessa se on tosiaan vähän masentavaa.
Sitäkin ihmettelen, miksi melkein joka pirtissä täytyy olla terassilla se palju. Kuka haluaa mennä paljuun, kun koko kulmakunta näkee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei tää oo ollenkaan masentavaa! Miksi ajattelet, että olisi?
Tylsää, persoonatonta, ei luontoa...
Mitä ihmettä. Ei luontoa? Olen perustanut puutarhan rinnetontille, kalliolle ja nyt "pellolle" ja tämä tontti on mieluisin, helppohoitoisin ja kaikista isoin ja monipuolinen. Puutarhassa voi korkeus erot tehdä itse, toisin kuin rinnetontille.
Ja enpä ole sellaiseen peltoon törmännyt, etteikö olisi puustoa tai vettä ympärillä. Ja pelto-tontista saa viherkeitaan muutamassa vuodessa, jos luovuutta on hyppysissä.
Ja rakentaminen on helppoa, kun ei tarvitse räjäytellä kallioita ja isoja kiviä ja saa rakentaa millaisen talon tahansa, kun maasto ei sitä määrää.
Niin ja jos haluaa rinnetontin, niin löytyy niitä korkeuseroja pelloiltakin, ei kaikki Suomen pellot ole Pohjanmaalla. Ainakin täällä meilläpäin on pelloissa suuriakin korkeuseroja ja melko jyrkkiäkin rinteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porukka taisi käsittää jutun pääsääntöisesti väärin.
Ap tarkoitti joko sellaisia pellolle rakennettuja tasaisia uusia asuinalueita, joissa pihassa kohoaa näköesteenä vain kaksi vuotta vanha omenapuu tai sitten niitä lakeuksia joissa näkee naapuriin kilometrin päähän ja aina puhaltaa tuuli.
Oli kumpi hyvänsä, olen samaa mieltä.
Samoin. Itse asun asuma-alueella, jossa on vaihtelevaa maastoa, osa taloista rinnetonteilla, ympärillä metsää, lähellä joki. Tykkään kovasti. Veljeni perhe asuu suurella, uudella peltoasuma-alueella, ja siellä tosiaan tuulee ihan koko ajan ympäri vuoden. Pihassa ei viitsi olla edes kesällä, koska silloinkin paleltaa. Ja tosiaan tonttien välissä vain jotain polven korkuista tuijaa, ei paljon piristä.
Kyllähän tuostakin asuma-alueesta tulee ihan kiva sitten aikanaan, 15 vuoden päästä siellä on jo ihan erinäköistä. Puut ovat korkeita, tonttien rajalla on kunnon aidat, kukkamaat ja marjapensaat kukoistavat jne. Mutta tässä alkuvaiheessa se on tosiaan vähän masentavaa.
Sitäkin ihmettelen, miksi melkein joka pirtissä täytyy olla terassilla se palju. Kuka haluaa mennä paljuun, kun koko kulmakunta näkee?
peesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin ohiajaessani tuollaisten asutusalueiden, että voi ihmisparkoja kun tuollaiseen suostuvat. Pihatkin ovat postimerkin kokoisia.
Klassinen Prisma-perhe