Onko liian itsekästä?

Ennen eroa pitäisi kyllä yrittää selvittää asiat kunnolla. Jos lapset ovat yhteisiä, jaatte miehen työn ulkopuolisen ajan tasan, ja vain puolessa siitä miehellä on oikeus harrastaa, sinulla on oikeus puoleen siitä vapaasta. Ja miehen on lastenkin takia otettava vastuuta kotona. Mies toimii väärin, ja se on sanottava suoraan.

Itse olen tehnyt niin, että kirjoitin oikeasti ylös, mitä haluan parisuhteelta, ja jaoin tämän kumppanini kanssa. Kerroin, että nämä ovat ne asiat, joita tarvitsen ja joita ilman en suhteessa tule olemaan. Hän katsoi listaa ja sanoi, että tämä on hyvä lista, pidetään näistä kiinni.

Listaltani löytyy mm. riittävä yhteinen aika, hyvä ja säännöllinen seksi, syvälliset keskustelut, lähes päivittäinen suuteleminen ja halailu sekä yhteinen huumori ja vitsailu.

Aika ajoin otan listan esiin ja muistutan itseäni siitä, mikä on tärkeää. Jos on tarvetta korjausliikkeisiin, ne tehdään. Ja kumpikin tietää, että parisuhde ei pysy itsestään hyvänä, vaan noita asioita on todella huomioitava. Onneksi se on tosi kivaa.

Mutta kumppanini tietää myös, että minua ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Jos nuo asiat eivät toteudu, eikä tilannetta saada korjattua, suhde tulee päättymään.

Suosittelen listan tekemistä sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt osaa ajatella tarpeeksi avarasti tätä asiaa. Eli, meillä neljä lasta, ja olen heidän kanssa kotona. Mies käy töissä ja harrastaa miltei kaikki illat ja vkl, silloin kun ei ole vkl töissä. Meidän parisuhde on ihan nollassa. Ei ole hellyyttä, ei läheisyyttä. Seksiä joskus, lähinnä tarpeita tyydyttämään. Olen monta kertaa puhunut asiasta, että tarvitsen hellyyttä ja läheisyyttä ja apua kotona. Hetken asiat on hyvin, kunnes taas palataan pisteeseen, etten saa henkistä enkä fyysistä tukea. Vaan olen lähinnä yksinhuoltaja. Lapset tottakai ovat todella leimaantuneita minuun, kun eivät isänsä kanssa ole juuri koskaan.

Nyt taas tuntuu, etten jaksa. Kaikkeen kelpaan vaan minä. Ja silloin joskus kun mies kotona, sen hermot ei kestä yhtään yleistä lasten hälinää ja ärähtelee turhasta lapsille.

Mutta meillä kuitenkin normi arki on ok ja vasta muutimme uuteen, vastavalmistuneeseen omakotitaloon.

Onko tällä mitään tulevaisuutta vai mietinkö syyttä eroa? En kuitenkaan haluaisi toisaalta erota, eikä mitään väkivaltaa tai alkoholismia ole kuvioissa.

Miksi et kysy siltä mieheltäsi ja lastenne isältä, miksi hän on perustanut kanssasi ison lapsiperheen, vaikka elää kuin olisi sinkku? Hänellä on velvollisuus osallistua sekä läsnäolevana isänä lastensa elämään että olla myös henkisenä tukena sinulle kumppanina.

Miehesi vaikuttaa erittäin välinpitämättömältä. Mistä tiedät varmasti, että hänen vapaa-aikansa aina kuluu niiden harrastusten parissa? Ettei hänellä ole sivusuhdetta? Kyllä perhettään rakastava mies haluaa viettää aikaa vaimonsa ja lastensa kanssa... ja ilman, että on silloin aina hermot kireällä.

Kerro hänelle, että jos tilanne ei muutu ja tulee ero, hän saa lähivanhempana huolehtia lapsista ja sinä saat silloin olla se kiva viikonloppuäiti. Että olet väsynyt jatkuvaan lastenhoitoon yksinäsi. Siis vaikka et tosiasiassa niin toimisikaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä miehesi siitä tuumaisi.

Mene parisuhdeterapiaan älä täällä itke

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt niin, että kirjoitin oikeasti ylös, mitä haluan parisuhteelta, ja jaoin tämän kumppanini kanssa. Kerroin, että nämä ovat ne asiat, joita tarvitsen ja joita ilman en suhteessa tule olemaan. Hän katsoi listaa ja sanoi, että tämä on hyvä lista, pidetään näistä kiinni.

Listaltani löytyy mm. riittävä yhteinen aika, hyvä ja säännöllinen seksi, syvälliset keskustelut, lähes päivittäinen suuteleminen ja halailu sekä yhteinen huumori ja vitsailu.

Aika ajoin otan listan esiin ja muistutan itseäni siitä, mikä on tärkeää. Jos on tarvetta korjausliikkeisiin, ne tehdään. Ja kumpikin tietää, että parisuhde ei pysy itsestään hyvänä, vaan noita asioita on todella huomioitava. Onneksi se on tosi kivaa.

Mutta kumppanini tietää myös, että minua ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Jos nuo asiat eivät toteudu, eikä tilannetta saada korjattua, suhde tulee päättymään.

Suosittelen listan tekemistä sinullekin.

Tämähän voisi olla varteenotettava keino. :nä olen paljon kirjoittanut vuosien varrella kirjeitä, siten mun on kaikista helpoin kertoa tunteista ja ajatuksistani niin, että mieskin saa rauhassa kirjeen lukea ja miettiä asioita omalta kannalta. Jonka jälkeen on helppo keskustella.

^