Te jotka olette olleen päättömästi ihastuneita johonkin ja olette päässyt siitä yli, mitä tunnette häntä kohtaan nyt?

Olen varma, että täältä löytyy kokemusta asiasta.

Lievää ärtymystä ja kiusaantumista. En haluaisi nähdä häntä enää koskaan.

En tunne mitään sen kummempaa suuntaan tai toiseen. Moikkaisin ja vaihtaisin varmaan muutaman sanan jos törmättäisiin jossakin.

En mitään.

Viimeksi kun näin tyypin, niin aluksi fiilikseni olivat lähinnä kiusaantuneet. Kun pidemmän aikaa jouduttiin hengata samassa tilassa, niin totesin, että onhan tuo vieläkin kauhean kuuma ulkoisesti, mutta käytökseltään kyllä paljon epäkypsempi ja tylsempi tyyppi, kuin mitä ihastushouruissa ajattelin. Silloin kaikki mitä se sanoi, oli kultaa, nyt ärsytti kun sen pitää olla koko ajan äänessä.

Tällä hetkellä ajattelen säätöämme lähinnä kiitollisena, koska opin siitä aivan valtavasti. Vaikka kaikki päättyi kusisesti, niin oli siinä puolensa. Itse henkilöä kohtaan tunteet ovat aika välinpitämättömät. Ei oikeastaan kiinnosta, miten sillä menee tai mitä se minusta nykyään ajattelee (tuskin kyllä suo mulle ajatustakaan, niin kuin ei silloin säätömme aikanakaan).

Kaveruutta. Ystävyyttä. Arvostustakin. Myös vahva tietoisuus erillaisuudestamme ja suhteen mahdottomuudesta.

Eipä juuri mitään,lähinnä ihmettelen miten sitä on osannut ihastuksissaan tehdä toisesta maailman mielrnkiintoisimman henkilön kun nyt havahtunut että ihan tavis pulliainen se on ja ne syyt miksi ihastunut ollut niin ei käy järkeen.

Sääliä....ihastuin renttuun ja nyt se renttuilu säälittääkin.

Ihmetystä.

Kun olin ihastunut niin tyyppi näytti superkuumalta, vaikutti tosi fiksulta ja lempeältä. Pilkettä silmäkulmassa. Syvällinen.

Ei nähty pitkään aikaan, tunteet viileni. Vietettiin pitkästä aikaa yhdessä ja mietin vaan kokoajan, että miksi tyyppi ei ole enää yhtään hyvännäköinen, miksi hän vaikuttaa vähän omituiselta ja vaikeasti lähestyttävältä, ei ollenkaan mielenkiintoiselta. Jotenkin... tylsältä.

Lähdin tilanteesta pois hölmistyneenä. Vaaleanpunaiset lasit silmillä on ihan totta.

Pelkkää tyhjää tai jos jotain konkreettista niin tuulen huminaa ja yläpilvien liikettä. Joskus tvn lumisadetta, jos vastaanotin on vahingossa jäänyt päälle..

Ihan neutraalin ystävällisesti, toivon että hän on onnellinen pienen perheensä kanssa rivarinpätkässään. Jokunen vuosi sitten törmättiin, hän oli vanhemmiten laihtunut ja muuttunut urheilijanuorukaisesta kuivan kesän oravaksi. Itse taas olen pyöristynyt, joten epäsopivia olisimme kyllä ulkoisesti nykyään. :D

Ärsytystä