Lue keskustelun säännöt.
Peppi Pitkätossu - synkkä vai hauska? Onko siinä kaksoismerkitys?
Luin juuri sen kirjan (missä kaikki tarinat) loppuun. En muistanut tätä omasta lapsuudesta mutta sehän on paikoin tosi synkkä. Lapsena sitä ei ymmärtänyt, mutta nyt aikuisena sen tajuaa miten yksinäinen se Peppi on, ja miten se näkyy hänessä. Ja tuo loppuhan oli suorastaan kauhea, pala kurkussa luin viimeiset rivit. Oon siis kuullut ne tarinat viimeksi lapsena, ja nyt luin sitä iltasaduksi omalle lapselle.
Tolla kaksoismerkityksellä hain takaa sitä, että mulla tuli jotenkin sellain fiilis, että peppi olis ollut vain Tommin ja Annikkan mielikuvituksen tuotetta, ja että ne olis kenties lopussa kuolleet ne lapset. Perustelen:
1) Kirjahan alkaa siitä että T&A leikkivät omalla pihallaan kahdestaan ja toivovat kovasti, että naapuriin muuttaisi joku leikkikaveri. Vaikuttavat olevan kovin yksinäisiä. Ja kas kummaa, sinne muuttaakin parin päivän päästä "täydellinen" kaveri.
2) Peppi ja tämän isä ovat kirjassa ainoat, joilla on "supervoimit" eli ovat mahdottoman voimakkaita. Kaikki muut ovat ihan tavallisia ihmisiä ja hyvin realistisia hahmoja.
3) Peppi asui yksin (mielikuvitusystävillä harvoin on isoa perhettä ja sukulaisia/muita kavereita, koska se olisi jo aika työlästä mielelle tuottaa), jos eläimiä ei lasketa mukaan.
4) Kaikkein suurin "todiste" mun mielestä oli se kun T&A:n äiti laski lapset lopussa sinne Etelä-merelle, vaikka oli muutoin ollut kovin tiukka (tai siis tavallinen, kuria pitävä) vanhempi. Ja tähänhän syy oli se, kun lapset olivat juuri sairastaneet monta viikkoa ja olleet vuoteen omia koko ajan. Äidin mukaan oli hyväksi että lapset saa aurinkoa. Kirjassa kerrottiin, kuinka lapset eivät jaksaneet nousta ollenkaan, olivat kovin kalpeita eivätkä syöneet juurikaan ollessaan sairaita. Minun teoriani on siis, että lapset kuolivat tuohon tautiin ja pääsivät "taivaaseen" (=Kurrekurredut-saarelle).
Tosin teoriaani romuttaa pari juttua. Muutkin aikuiset puhuvat Pepille. Toisaalta, voisiko sekin olla T&A:n mielikuvituksen tuotetta? Lapset myös palaavat Kurrekurredut-saarelta, mutta se loppu on kyllä musta tosi omituinen. Nehän syö yhdessä ne pillerit (jotka kyllä saattoivat olla vain herneitä, mikäli teoriani on väärässä), joiden pitäisi estää heitä vanhenemasta. Loppuhan menee niin, että T&A seisovat omassa kodissaan ikkunan edessä ja katselevat Peppiä, joka istuu oman kotinsa pimeässä keittiössä, pöydän ääressä, tuijottamassa ainoaa valonlähdettä; kynttilää. Lapset puhuvat siitä kuinka Peppi tulisi aina olemaan siellä, ja he tulisivat aina olemaan siellä. Ikuisesti Huvikummussa. Lapset toteavat Pepin näyttävän yksinäiseltä, ja toivovat tämän kääntyvän katsomaan heihin, mutta Peppi ei käänny. Istuu vaan hiljaa ja puhaltaa kynttilän sammuksiin.
Musta toi loppu on karmiva. Eikä olisi Lindgrenin ainut aihetta sivuava teos. Mitä mieltä olette? Voisiko teoriani pitää paikkaansa? Onko joku jopa ajatellut vastaavaa? Vai olenko ihan hakoteillä?
Kertokaa vaikka jos teillä on vastaavanlaisia teorioita jostain kirjasta/leffasta/sarjasta.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos Peppi olisi oikeasti olisi olemassa ja vaikka hänellä olisi kassillinen kultarahoja, niin pakkohan niidenkin on joskus loppua varsinkin kun Pepillä ei ole kunnollista käsitystä rahasta vaan hän tuntuu tuhlaavan niitä melko huolettomasti. Mistä hän sitten saisi rahaa? Taitaa olla aika yksinäinen ja köyhä tulevaisuus hänellä edessään.
Isä taisi jossain kirjassa antaa rahaa
Aika köyhä tuo sinun mielikuvituksesi ja yleensä koko ymmärryksesi satujen ja tarinoiden suhteen ja pelkästään jo niiden funktion tajuamisesi.
Siis käsityksesi siitä liikutaanko jossain kertomuksissa ihan vain sadun ja tarinan maailmoissa , vaiko jonkun hetken reaalimaailman mukaisessa todellisuudessa .
Tiedä nyt siis, etteivät saduissa ja puhtaasti fiktiivisissä fantasiakertomuksissa uhkaa konkurssit eivätkä ulosotot eikä monenkaan hahmon (kuten esim. Pepinkään) kohdalla edes vanheneminen.
Olet siis ilmeisesti sivuuttanut Peppi Pitkätossu-kertomuksista nauttimisen ikäsi (tai sitten et ole vielä tullut siihen)
Jos nyt kuitenkin haluat suunnistaa sitä kohti, niin muista ettei tämän oikean maailmamme todellisuudella , ei sen ongelmilla ja uhilla yms. ( ei edes silloin sen luojan, Astrid Lindgreninkään aikoina) tarkoitus ollut hänellä saada lukijaa kiinnittämään huomiota niihin .
ps.(ajattele tätä vähän filosofisesti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta Peppi on ollut sina jotenkin pelottava ja surullinen hahmo. Miksi hönen täytyi viihdyttää aina muita ja olla vahva ja etevä? Miksei hön saanut olla lapsi, heikko, lohtua kaipaava kiukuttelija?
Haluaisin halata Peppiä ja sanoa hänelle että Sinun ei tarvitse. Olet hyvä.
Olen jossain määrin eri mieltä. Peppi-niminen kuvitteellinen henkilö oli vahvuudessaan pelottava mutta rempseydessään iloinen. Viihdyttäessään muita hän viihdytti samalla (jollei jopa ensisijaisesti) itseään. Kirjoissa kuvattuna aikakautena kiukutteleva lapsi ei olisi saanut kaipaamaansa lohtua vaan tukkapöllöä. Peppi pystyi asettumaan tämänkin asian yläpuolelle, koska oli jo oppinut useimmilta aikuisilta yhä puuttuvan taidon: tulemaan toimeen itsensä kanssa.
Fiktio on fiktiota kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos Peppi olisi oikeasti olisi olemassa ja vaikka hänellä olisi kassillinen kultarahoja, niin pakkohan niidenkin on joskus loppua varsinkin kun Pepillä ei ole kunnollista käsitystä rahasta vaan hän tuntuu tuhlaavan niitä melko huolettomasti. Mistä hän sitten saisi rahaa? Taitaa olla aika yksinäinen ja köyhä tulevaisuus hänellä edessään.
Isä taisi jossain kirjassa antaa rahaa
Aika köyhä tuo sinun mielikuvituksesi ja yleensä koko ymmärryksesi satujen ja tarinoiden suhteen ja pelkästään jo niiden funktion tajuamisesi.
Siis käsityksesi siitä liikutaanko jossain kertomuksissa ihan vain sadun ja tarinan maailmoissa , vaiko jonkun hetken reaalimaailman mukaisessa todellisuudessa .
Tiedä nyt siis, etteivät saduissa ja puhtaasti fiktiivisissä fantasiakertomuksissa uhkaa konkurssit eivätkä ulosotot eikä monenkaan hahmon (kuten esim. Pepinkään) kohdalla edes vanheneminen.
Olet siis ilmeisesti sivuuttanut Peppi Pitkätossu-kertomuksista nauttimisen ikäsi (tai sitten et ole vielä tullut siihen)
Jos nyt kuitenkin haluat suunnistaa sitä kohti, niin muista ettei tämän oikean maailmamme todellisuudella , ei sen ongelmilla ja uhilla yms. ( ei edes silloin sen luojan, Astrid Lindgreninkään aikoina) tarkoitus ollut hänellä saada lukijaa kiinnittämään huomiota niihin .
ps.(ajattele tätä vähän filosofisesti)
No, joo, aika lailla näin. Mutta kyllä minä ainakin jo lapsena Peppi-kirjoja lukiessa ja niistä nauttiessa ajattelin, että voisiko tämä olla totta elävässä elämässä ja jos niin millä edellytyksillä. Sehän juuri on eräs hyvän kirjailijan merkki, että saa kirjoittamansa tuntumaan todelta.
Ongelmat alkavat vasta sitten, jos aikuisena jatkaa näitä pohdintoja ja tuo siihen näkökulman, jossa nimenomaan aikuiset asiat ovat mielessä etualalla. Siitä saa sitten alkunsa tämä tällainen "voisko Huvikummun sisäilmaongelmat selittää jotain" -ajattelutapa.
Fiktio on fiktiota kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos Peppi olisi oikeasti olisi olemassa ja vaikka hänellä olisi kassillinen kultarahoja, niin pakkohan niidenkin on joskus loppua varsinkin kun Pepillä ei ole kunnollista käsitystä rahasta vaan hän tuntuu tuhlaavan niitä melko huolettomasti. Mistä hän sitten saisi rahaa? Taitaa olla aika yksinäinen ja köyhä tulevaisuus hänellä edessään.
Isä taisi jossain kirjassa antaa rahaa
Aika köyhä tuo sinun mielikuvituksesi ja yleensä koko ymmärryksesi satujen ja tarinoiden suhteen ja pelkästään jo niiden funktion tajuamisesi.
Siis käsityksesi siitä liikutaanko jossain kertomuksissa ihan vain sadun ja tarinan maailmoissa , vaiko jonkun hetken reaalimaailman mukaisessa todellisuudessa .
Tiedä nyt siis, etteivät saduissa ja puhtaasti fiktiivisissä fantasiakertomuksissa uhkaa konkurssit eivätkä ulosotot eikä monenkaan hahmon (kuten esim. Pepinkään) kohdalla edes vanheneminen.
Olet siis ilmeisesti sivuuttanut Peppi Pitkätossu-kertomuksista nauttimisen ikäsi (tai sitten et ole vielä tullut siihen)
Jos nyt kuitenkin haluat suunnistaa sitä kohti, niin muista ettei tämän oikean maailmamme todellisuudella , ei sen ongelmilla ja uhilla yms. ( ei edes silloin sen luojan, Astrid Lindgreninkään aikoina) tarkoitus ollut hänellä saada lukijaa kiinnittämään huomiota niihin .
ps.(ajattele tätä vähän filosofisesti)
Ihminen peilaa lukemaansa yleensä omiin kokemuksiinsa ja maailmankuvaansa. Useimmilla aikuisilla ne ovat erilaisia kuin lapsilla. Toisaalta, ainakin minusta on hauska pohtia kuvitteellisille hahmoille lisää kuvitteellisia ongelmia jostain syystä. No, huviksihan pepin tyyppiset kirjat on kirjoitettu.
Ehkä Peppi on vahvuuteen sairastunut lapsi. Hänen on oltava sellainen, koska hän on turvaton. Hän yrittää paeta turvattomuutta grandiositeettiin ja valheeseen, ettei hän tarvi ketään. Aikuisten hylkäämä lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ja edelleen nähnyt Pepissä vain ilkeän ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ja edelleen nähnyt Pepissä vain ilkeän ihmisen.
Peppi puolusti kiusattuja lapsia ja rääkättyjä eläimiä ja antoi muille anteliaasti karkkia ja lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peppihän oli aikansa sankaritar ja feministinen esikuva.
Peppi oli/on turvasatama kaikille kaltoinkohdelluille lapsille, joita kirjoittamisen aikaan oli maailma täynnä. Kaksi eri maailmaa yhdistyvät, hyvän ja huonon perheen lapset. Huonossa perheessä kasvanut tuntee aina alemmuutta ja häpeää omista taustoistaan, mutta vanhempiaan ei halua nolata. Peppi on tällaiselle lapselle samaistumispinta ja ylpeyden aihe. Peppi tekee kaikesta siitä kurjasta vahvuuden.
Hylätty ja yksinäinen = pitää huolen itsestään, auktoriteetit ja yhteiskunnan painostus = peppi ei alistu vaan pyörittää aikuisia miten haluaa.
Pepin isään kulminoituu tuo häpeä, sillä pepin isä on jotakin suurta vaikka onkin hänet hylännyt. Lapsi ei halua hävetä vanhempaansa, vaan tälle keksitään sankaritarina, josta voi olla ylpeillä muille ns. tavallisille lapsille.
Minun tulkintani mukaan peppi on jotakin, johon huonoissa olosuhteissa kasvaneet lapset voivat samaistua ja saada voimafantasioita omaan arkeensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoitti joskus Pepin tulevaisuudesta, kuinka hän syrjäytyi. Asui yksinäisenä jossain lähiössä, ei ollut mitään ammattia, ei töitä, eläimetkin jo kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalaiset ovat tosissaan alkaneet väärentämään Astrid Lindgreinin kirjoja alkaen Peppi Pitkätossusta jatkaen Mestarisalapoliisi Kalle Blomkvistiin...
Jotenkin muistuttaa venäläisten uutta historiankirjoitusta, jossa suomalaisten sankarivainajien hautausmaa Koivistolla, Karjalassa, onkin natsisotilaiden hautausmaa.
En ole lukenut niitä ruotsiksi, mutta suomenkielessä on poisteltu vain vanhentuneita sanoja, eikä se ole väärentämistä. Melukylässä ainakin matot tampattiin ennen piiskauskepillä, nyt mattopiiskalla ja päälle puetaan aluspaita, kun se oli ennen alusnuttu. Lasten tulee ymmärtää heille suunnattuja kirjoja.
Tapahtumissa ei ole muutosta. Esim. Etelänmeren saarella eletään uudessakin suomenoksessa ilman teknologiaa taibedes kauppaa puolialastomina, joka nähdään nykyään usein vanhentuneena kuvana.
Ei kirjan suomentajan tarkoituksena tarvitse olla itse tarinan 'päivittäminen' (esim. tuomalla kirjan kertomukseen mitään tekniikkaa, jota ei vielä silloin kirjoittamisajankohtana edes ollut olemassa.)
Eikä taas silloin tarvinnut mainita kirjassa lapsille sitä, että siellä Etelämerellä päivystivät ja sitä todellisuudessa hallitsivat silloin (v.1945) vain (keskenään sodassa olleiden) lähinnä vain Yhdysvaltain ja Japanin sukellusveneet ja lentotukialukset koneineen ym. näiden maiden sotakalusto, kunnes konflikti päätttyi atomipommin pudottamiseen Japaniin jossa sen seurauksena kuoli ja vammautui vaikeasti lopuksi iäkseen tuhansia lapsiakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiksoismerkitys on siinä., että 1)nimi on supisuomalaiseen tapaan käännetty, ja käännetty väärin. 2)tossuihin on hyvä jättää kasvunvaraa.
Minulle Peppi Pitkätossu on lastenkirja. Vahva, toimelias satuhahmo. Kaikissa lastenkirjoissahan on sekä satuhahmoja että ns. tavallisia ihmisiä. Kun aikuinen alkaa analysoida lastenkirjaa niin sitähän voi loputtomiin analysoida. Näen Peppi Pitkätossun riemastuttavana hahmona. Jos kirjan loppua analysoin niin sehän vain tarkoittaa lapsuuden loppua. Peppi Pitkätossu jää lapsuuteen. Kuten muutkin satuhahmot. Minulle Peppi Pitkätossu on iloinen hahmo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Original Peppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalaiset ovat tosissaan alkaneet väärentämään Astrid Lindgreinin kirjoja alkaen Peppi Pitkätossusta jatkaen Mestarisalapoliisi Kalle Blomkvistiin...
Jotenkin muistuttaa venäläisten uutta historiankirjoitusta, jossa suomalaisten sankarivainajien hautausmaa Koivistolla, Karjalassa, onkin natsisotilaiden hautausmaa.
En ole lukenut niitä ruotsiksi, mutta suomenkielessä on poisteltu vain vanhentuneita sanoja, eikä se ole väärentämistä. Melukylässä ainakin matot tampattiin ennen piiskauskepillä, nyt mattopiiskalla ja päälle puetaan aluspaita, kun se oli ennen alusnuttu. Lasten tulee ymmärtää heille suunnattuja kirjoja.
Tapahtumissa ei ole muutosta. Esim. Etelänmeren saarella eletään uudessakin suomenoksessa ilman teknologiaa taibedes kauppaa puolialastomina, joka nähdään nykyään usein vanhentuneena kuvana.
Ei kirjan suomentajan tarkoituksena tarvitse olla itse tarinan 'päivittäminen' (esim. tuomalla kirjan kertomukseen mitään tekniikkaa, jota ei vielä silloin kirjoittamisajankohtana edes ollut olemassa.)
Eikä taas silloin tarvinnut mainita kirjassa lapsille sitä, että siellä Etelämerellä päivystivät ja sitä todellisuudessa hallitsivat silloin (v.1945) vain (keskenään sodassa olleiden) lähinnä vain Yhdysvaltain ja Japanin sukellusveneet ja lentotukialukset koneineen ym. näiden maiden sotakalusto, kunnes konflikti päätttyi atomipommin pudottamiseen Japaniin jossa sen seurauksena kuoli ja vammautui vaikeasti lopuksi iäkseen tuhansia lapsiakin...
Tajusin juuri että tämä voi selittää miksi Kurrekurredutiin eksyi kaksi amerikkalaisen oloista korstoa. Jim ja Buck taisi olla nimet. Ehkä. Peppiin ei sotkettu politiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Peppi oli/on turvasatama kaikille kaltoinkohdelluille lapsille, joita kirjoittamisen aikaan oli maailma täynnä. Kaksi eri maailmaa yhdistyvät, hyvän ja huonon perheen lapset. Huonossa perheessä kasvanut tuntee aina alemmuutta ja häpeää omista taustoistaan, mutta vanhempiaan ei halua nolata. Peppi on tällaiselle lapselle samaistumispinta ja ylpeyden aihe. Peppi tekee kaikesta siitä kurjasta vahvuuden.
Hylätty ja yksinäinen = pitää huolen itsestään, auktoriteetit ja yhteiskunnan painostus = peppi ei alistu vaan pyörittää aikuisia miten haluaa.
Pepin isään kulminoituu tuo häpeä, sillä pepin isä on jotakin suurta vaikka onkin hänet hylännyt. Lapsi ei halua hävetä vanhempaansa, vaan tälle keksitään sankaritarina, josta voi olla ylpeillä muille ns. tavallisille lapsille.Minun tulkintani mukaan peppi on jotakin, johon huonoissa olosuhteissa kasvaneet lapset voivat samaistua ja saada voimafantasioita omaan arkeensa.
Erittäin hyvä analyysi, mielenkiintoinen näkökulma.
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen Peppi oli OK, mahtava!
Sitten wokettajat pääsivät sorkkimaan, muuttamaan ja pilaamaan Astrid Lindgrenin alkuperäistä tekstiä.
Pääsivät päämääräänsä: nyt Peppi on paskaa.
Erikoista jos pari sanaa ovat noin rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ja edelleen nähnyt Pepissä vain ilkeän ihmisen.
Sekoitat Katto-Kassiseen?
Nuo kirjat ovat oman aikansa tuotoksia ja mielestäni niitä ei pitäisi muuttaa. Jos siellä on sanoja, joita nykylapset eivät ymmärrä, voidaan tehdä erillisiä, kieleltään yksinkertaistettuja pienempien lasten versioita, joista nykyään epäasialliset sanat on vaihdettu toisiin ja ne hankalammat voidaan tarvittaessa selittää lukijalle esim. sivun alalaidassa (nuttu=paita). Silloin lapsetkin oppivat ja kieli ei köyhdy. Vanhoja kirjoja lukemalla olen itsekin oppinut ymmärtämään valtavan määrän sanoja, joita ei enää arjessa kuule. Ne auttavat ymmärtämään vanhoja sanontoja ja viisauksia, sekä muita vanhoja tekstejä. Jos vanhahtavien sanojen ymmärrys katoaa sukupolvien myötä, pian kukaan ei ymmärrä edes lähihistoriaa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiitoinen teoria! Muistan kyllä itkeneeni tuota loppua tarinassa, kun Peppi istuu yksin kotonaan ja A&T katsovat häntä ikkunan läpi.
Näin aikuisena en oikein osaa suhtautua tuohon tarinaan, lastensuojeluilmoitushan hylätystä tyttöparasta tulisi tehdä. Huvikumpu pakkolunastettaisiin kun ei ole isäukkoa maksamassa veroja, hevosesta tulisi makkaraa, ja Tossavainen vangittaisiin Korkeasaareen.
Eihän se lapselle ole lainkaan niin synkkä kuin aikuiselle. Kukapa lapsi ei olisi unelmoinut siitä että saa ihan itse päättää asioista ja vanhemmat eivät ole käskemässä. Ruoka ilmestyy pöydälle valmiina ja päivät pitkät saa vain leikkiä.
Samaa mieltä.