Lasta suunnittelevat: oletteko "selvittäneet" välinne vanhempiinne?
En aio hankkia lasta sillä lapsuuteni jäljiltä kannan mukanani painolastia jota en tahdo siirtää eteenpäin. Asioita on puitu terapiassa mutta perusturvallisuuden tunteeni on niin järkkynyt että pärjään juuri ja juuri itsekseni, toisista huolehtimaan minusta ei ole.
Taannoin ehkäisyn pettäessä kumppanin kanssa elin läpi monenmoiset kauhut ja ymmärsin lopullisesti että äidiksi en ole kykeneväinen.
Te jotka lasta suunnittelette, oletteko setvineet isä/äitisuhteenne siihen pisteeseen että voitte olla varmoja etteivät heidän mahdolliset väärät tekonsa siirry eteenpäin?
Kommentit (4)
Kaikki eivät ole mielenterveyspotilaita, mutta hieno juttu, että sinä et aio siirtää geeniperimääsi edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät ole mielenterveyspotilaita, mutta hieno juttu, että sinä et aio siirtää geeniperimääsi edelleen.
Kuinka havainnoivaa.
Miettiikö kukaan muu näitä?
En selvittänyt. Kai.
Olen äitini kanssa tekemisissä pari kertaa vuodessa. Onnitteluviestejä, ehkä puhutaan pari min puhelimessa sen kerran kaksi vuoteen ja nähdään kerran vuodessa.
Lapsillani on siis etäiset välit minun äitiini. Minä en kaipaa enempää, hän ei ole sanonut kaipaavansa enempää eikä lapsilla ole tietoa muunlaisista väleistä isoäitiinsä.
Minä olen parempi äiti omille lapsilleni kuin oma äitini oli minulle.
Se on helppoa sillä äitini totaalihylkäsi meidät pariksi vuodeksi, kun olin 7-vuotias. Mutta lapsillani ja minulla on hyvät ja läheiset välit minun isääni ja hänen vaimoonsa sekä isänpuolen isovanhempiinsa.
👆