Onko täällä kerran eronneita jotka ovat palanneet takaisin yhteen?

Ei, unohda se

Erosimme kymmenen vuoden jälkeen miehen aloitteesta. Palasimme vuoden päästä yhteen. Ja erosimme kymmenen vuoden kuluttua taas miehen aloitteesta. Tällä kertaa lopullisesti. En suosittele. Eroa nyt ja se siitä.

Vaikea sanoa. Olen kyllä kuullut perheistä joissa lapsiarjen myötä katoaa läheisyys ja rakkaus ja muutetaan erilleen tai jopa erotaan. Ehkä 10v myöhemmin tutustutaan uudestaan muissa merkeissä ja palataankin hiljalleen yhteen.

Kuitenkin nämä on vähemmistössä - paljon useammin ihmiset lähtevät etsimään sitä vihreämpää ruohoa suhteen ulkopuolelta, joten en pidättäisi hengitystäni odotellessa yhteenpalaamista.

Ei toimi. Kokeiltu on. Lopullinen ero oli tuli aika nopeasti takaisinmuuton jälkeen.

Katso aidan yli, siellä voi olla vihreämpää ruohoa!

Yleensä sitä kuitenkin erotaan kun rakkaus loppuu, luottamus on menetetty ja/tai on alkoholiongelma/väkivaltaa ym.

Harva kuitenkaan muuttuu täysin ja ne vanhat kaunat ja ongelmat vaanii siellä taustalla jos yritetään uudestaan elvyttää parisuhdetta.

Olen puolittain eronnut. Muutimme erilleen asumaan vuodeksi ja palasimme sitten yhteen. Erilleen muuttaessa emme vielä tienneet, eroammeko kokonaan vai mitä tapahtuu: jatkoimme tapailua, mutta näimme toisiamme luonnollisesti vähemmän kuin yhdessä asuessa.

Meillä tuo toimi. En voi tietenkään sanoa, mitä teille tapahtuu. Riippuu varmasti paljon siitä, millaisia ongelmia ja kriisejä teillä on. Meidän piti ikäänkuin kasvaa hieman erillään ja pohtia, mitä haluamme suhteeltamme.

Kyllä mielestäni on helposti nähtävissä, miksi pieni etäisyys välillä tuo perspektiiviä. Mielestäsi sinun on hyvä kuitenkin muistaa, että lopputulos ei välttämättä ole toivomasi kaltainen.

Juu. Erottiin ja palattiin yhteen. Erottiin uudestaan. Elämä olisi kaikin puolin paljon helpompaa, jos oltaisiin vain pysytty erossa ensimmäisellä kerralla. Rakkaus ei ole kuollut mihinkään, mutta kun se ei parisuhteessa yksin riitä. Pointtihan nimenomaan ei ole tuo että pyritään siihen että asiat "palaavat ennalleen". Silloin uusi ero tulee taatusti. Jos eron jälkeen välit pysyvät asiallisina ja erossaolon aikana molemmat kasvavat tahoillaan ihmisinä (ja oikeasti ymmärtävät, mistä ongelmat johtuivat ja ovat valmiita tekemään töitä parisuhteen eteen eri tavalla kuin aiemmin), niin ehkä yhteenpaluu voi onnistua. Meillä näin ei ollut.

Me erottiin. Oltiin oltu lukiosta asti yhdessä ja tuli kriisi viidentoista vuoden jälkeen. Meidän arki oli jatkuvaa kamppailua toisiamme vastaan.

Vuoden aikana deittailin vähän, mutta kukaan mies ei oikein tuntunut miltään ja mies oli tuntenut samoin. Palasimme yhteen ja etäisyyden jälkeen ongelmakohtiin oli oikeasti helpompi tarttua, kun kumpikin oli ensin käsitellut omat ongelmansa itsekseen ja pohtinut mistä voi joustaa. Ja nyt meillä on tosi paljon paremmin asiat!

Esimerkki: mieheni osaa laittaa ruokaa mutta on todella laiska. Niinpä minä laitoin aina ruuan, vaikka hänellä on lyhyemmät työpäivät. Suututti välillä, että mies saattoi olla kotona pitkäänkin eikä tehnyt ruokaa, valitti vain nälkää. Vuoden aikana mies oli oppinut tekemään ruuan samalla kun katsoo läppäriltä telkkaria ja on meidän yhteenmuuton jälkeen tehnyt paljon enemmän ruokaa ja muutenkin tarttunut toimeen havaitessaan jotain mitä pitää tehdä eikä vaan valittanut sohvalla.

Vastaavasti mun mies varmaan sanoisi että olen oppinut paremmaksi riitelijäksi, en enää sotke joka riitaan mukaan vanhoja juttuja, jotka ollaan jo käsitelty.

Niin ja siis olisi ollut tosi helppoa vaan palata ennalleen. Vaati oikeasti töitä, siis ihan konkreettisia sanavalintoja ja tekoja ja välillä oli vaikeaa.

T8

Vierailija kirjoitti:

Juu. Erottiin ja palattiin yhteen. Erottiin uudestaan. Elämä olisi kaikin puolin paljon helpompaa, jos oltaisiin vain pysytty erossa ensimmäisellä kerralla. Rakkaus ei ole kuollut mihinkään, mutta kun se ei parisuhteessa yksin riitä. Pointtihan nimenomaan ei ole tuo että pyritään siihen että asiat "palaavat ennalleen". Silloin uusi ero tulee taatusti. Jos eron jälkeen välit pysyvät asiallisina ja erossaolon aikana molemmat kasvavat tahoillaan ihmisinä (ja oikeasti ymmärtävät, mistä ongelmat johtuivat ja ovat valmiita tekemään töitä parisuhteen eteen eri tavalla kuin aiemmin), niin ehkä yhteenpaluu voi onnistua. Meillä näin ei ollut.

Tarkoitin "asioiden palaamisella ennalleen" sitä, että ne asiat jotka suhteessa olivat hyvin ja joita stressi ja erimielisyydet koettelivat, voisivat vielä palata ennalleen tauon jälkeen. Onhan meillä kummallakin omakohtaiset vikamme ja tietysti jotkut niistä varmasti tarvitsisivat työtä kummankin taholta.

Olemme kuitenkin olleet yhdessä aika vähän aikaa vasta, ja suhteemme on ollut ennen tätä vaikeampaa vaihetta hyvä, eikä kumpikaan koe että rakkaus olisi hävinnyt mihinkään. Stressi ja koettelemukset ovat syöneet pois kummankin jaksamista ja täten vaikuttaneet myös meidän fyysiseen läheisyyteemme ja hellyyden määrään ylipäätään. 

En siis koe, että meille olisi tapahtunut mitään liian suurta tai ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tuntuu vain, että paljon on tapahtunut lyhyen ajan sisällä ja kumpikin voisi hyötyä aikalisästä. Mutta olen kyllä todella tietoinen siitäkin, että aikalisä voi johtaa lopulliseen eroon ja siihen ettei yhteen enää edes yritetä palata. Ap

Vierailija kirjoitti:

Me erottiin. Oltiin oltu lukiosta asti yhdessä ja tuli kriisi viidentoista vuoden jälkeen. Meidän arki oli jatkuvaa kamppailua toisiamme vastaan.

Vuoden aikana deittailin vähän, mutta kukaan mies ei oikein tuntunut miltään ja mies oli tuntenut samoin. Palasimme yhteen ja etäisyyden jälkeen ongelmakohtiin oli oikeasti helpompi tarttua, kun kumpikin oli ensin käsitellut omat ongelmansa itsekseen ja pohtinut mistä voi joustaa. Ja nyt meillä on tosi paljon paremmin asiat!

Esimerkki: mieheni osaa laittaa ruokaa mutta on todella laiska. Niinpä minä laitoin aina ruuan, vaikka hänellä on lyhyemmät työpäivät. Suututti välillä, että mies saattoi olla kotona pitkäänkin eikä tehnyt ruokaa, valitti vain nälkää. Vuoden aikana mies oli oppinut tekemään ruuan samalla kun katsoo läppäriltä telkkaria ja on meidän yhteenmuuton jälkeen tehnyt paljon enemmän ruokaa ja muutenkin tarttunut toimeen havaitessaan jotain mitä pitää tehdä eikä vaan valittanut sohvalla.

Vastaavasti mun mies varmaan sanoisi että olen oppinut paremmaksi riitelijäksi, en enää sotke joka riitaan mukaan vanhoja juttuja, jotka ollaan jo käsitelty.

Ihana kuulla myös tällaisia positiivisia tarinoita jossa kaikki päättyi vielä hyvin ja kaksi ihmistä saivat asiat toimimaan lopulta. :) Meilläkin nuo ongelmat ovat suurimmaksi osaksi melko pieniä, kuten juuri sitä että riidellessä tulee helposti sanottua rumasti, toisen asenne tai toiminta tietyssä tilanteessa ärsyttää tms. Sellaisia asioita, joihin uskon, että voi vaikuttaa ja joiden eteen voi tehdä töitä jos kumpikin sitä haluaa. 

Hän on sanonut mulle, että uskoo ja pelkää katuvansa jos lähtee ja haluaisi kyllä meidän juttumme toimivan. Haluan tietysti uskoa hänen sanaansa, ja tavallaan toivoisin mahdollisen aikalisän auttavan. Lähipiirissä oli juuri hiljan vastaava tapaus, kun tuntemamme pariskunta melkein erosi, mutta pienen aikalisän jälkeen ymmärsivät tahtovansa jatkaa ja saivat asiat korjattua, nyt heillä menee paremmin. Tietysti toivoisin tuon tapahtuvan omallekin suhteelle, mutta kuten sanottu, olen hyvin tietoinen siitä että joskus niin ei ole ja on vain pakko päästää irti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me erottiin. Oltiin oltu lukiosta asti yhdessä ja tuli kriisi viidentoista vuoden jälkeen. Meidän arki oli jatkuvaa kamppailua toisiamme vastaan.

Vuoden aikana deittailin vähän, mutta kukaan mies ei oikein tuntunut miltään ja mies oli tuntenut samoin. Palasimme yhteen ja etäisyyden jälkeen ongelmakohtiin oli oikeasti helpompi tarttua, kun kumpikin oli ensin käsitellut omat ongelmansa itsekseen ja pohtinut mistä voi joustaa. Ja nyt meillä on tosi paljon paremmin asiat!

Esimerkki: mieheni osaa laittaa ruokaa mutta on todella laiska. Niinpä minä laitoin aina ruuan, vaikka hänellä on lyhyemmät työpäivät. Suututti välillä, että mies saattoi olla kotona pitkäänkin eikä tehnyt ruokaa, valitti vain nälkää. Vuoden aikana mies oli oppinut tekemään ruuan samalla kun katsoo läppäriltä telkkaria ja on meidän yhteenmuuton jälkeen tehnyt paljon enemmän ruokaa ja muutenkin tarttunut toimeen havaitessaan jotain mitä pitää tehdä eikä vaan valittanut sohvalla.

Vastaavasti mun mies varmaan sanoisi että olen oppinut paremmaksi riitelijäksi, en enää sotke joka riitaan mukaan vanhoja juttuja, jotka ollaan jo käsitelty.

Ihana kuulla myös tällaisia positiivisia tarinoita jossa kaikki päättyi vielä hyvin ja kaksi ihmistä saivat asiat toimimaan lopulta. :) Meilläkin nuo ongelmat ovat suurimmaksi osaksi melko pieniä, kuten juuri sitä että riidellessä tulee helposti sanottua rumasti, toisen asenne tai toiminta tietyssä tilanteessa ärsyttää tms. Sellaisia asioita, joihin uskon, että voi vaikuttaa ja joiden eteen voi tehdä töitä jos kumpikin sitä haluaa. 

Hän on sanonut mulle, että uskoo ja pelkää katuvansa jos lähtee ja haluaisi kyllä meidän juttumme toimivan. Haluan tietysti uskoa hänen sanaansa, ja tavallaan toivoisin mahdollisen aikalisän auttavan. Lähipiirissä oli juuri hiljan vastaava tapaus, kun tuntemamme pariskunta melkein erosi, mutta pienen aikalisän jälkeen ymmärsivät tahtovansa jatkaa ja saivat asiat korjattua, nyt heillä menee paremmin. Tietysti toivoisin tuon tapahtuvan omallekin suhteelle, mutta kuten sanottu, olen hyvin tietoinen siitä että joskus niin ei ole ja on vain pakko päästää irti. Ap

Jep, näin on. Riippuu myös asenteesta, kun halusin erota, ei suhteen parannus enää kiinnostanut selvittää asioita. Tahto olla yhdessä ja muuttua on ehkä tärkeimmät ominaisuudet. Ja nuo pienet asiat, kun ne kasaantuvat vuosia ja ovat joka päivä ihan samoja, alkavat kyllä kuormittamaan.

Toiset parit kiintyvät toisiinsa voimakkaammin vastoinkäymisten myötä, teidän parisuhteenne vastoinkäymiset hajottivat.

Tuollainen on iso asia muuttaa, ja se ei muutu sillä että vain yksi haluaa ja yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Toiset parit kiintyvät toisiinsa voimakkaammin vastoinkäymisten myötä, teidän parisuhteenne vastoinkäymiset hajottivat.

Tuollainen on iso asia muuttaa, ja se ei muutu sillä että vain yksi haluaa ja yrittää.

Mistä päättelet, että meidän parisuhteemme ovat vastoinkäymiset hajottaneet? Etenkin, kun et edes tiedä, millaisista vastoinkäymisistä on kyse. Emme ole päättäneet erota, yritämme pohtia mitä tehdä, ottaako taukoa vai ei, että saisimme kummatkin tahoillamme aikaa miettiä ja ehkä myös pohtia niitä omia henkilökohtaisia asioitamme, jotka ovat myös suhteeseen tuoneet turhia riitoja (koska väsymys, stressi jne). 

Mistä päättelet senkin, että tässä vain toinen haluaa ja yrittää, eivätkä kumpikin? Jos toisella ei olisi mitään halua saada asioita toimimaan, olisi saanut jo monta tilaisuutta lähteä. 

Täällä! Erosin miehestäni, palasimme yhteen noin 2 vuotta erossa oltuamme. Aloimme viihtymään yhdessä uudestaan ja menimme sillä kertaa jopa naimisiin. Erosimme kuitenkin nopeasti uudelleen. Tämä oli lapsillekin vaikeaa eipäs-juupas- aikaa. Yhteen paluu oli elämäni huonoin päätös. En näe siinä mitään positiivista jälkeenpäin. Nyt olen saanut elämäni takaisin ja minulla on ihana uusi mies. Erosta nyt muutama vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset parit kiintyvät toisiinsa voimakkaammin vastoinkäymisten myötä, teidän parisuhteenne vastoinkäymiset hajottivat.

Tuollainen on iso asia muuttaa, ja se ei muutu sillä että vain yksi haluaa ja yrittää.

Mistä päättelet, että meidän parisuhteemme ovat vastoinkäymiset hajottaneet? Etenkin, kun et edes tiedä, millaisista vastoinkäymisistä on kyse. Emme ole päättäneet erota, yritämme pohtia mitä tehdä, ottaako taukoa vai ei, että saisimme kummatkin tahoillamme aikaa miettiä ja ehkä myös pohtia niitä omia henkilökohtaisia asioitamme, jotka ovat myös suhteeseen tuoneet turhia riitoja (koska väsymys, stressi jne). 

Mistä päättelet senkin, että tässä vain toinen haluaa ja yrittää, eivätkä kumpikin? Jos toisella ei olisi mitään halua saada asioita toimimaan, olisi saanut jo monta tilaisuutta lähteä. 

Aloituksesta saa sen kuva että olette eronneet koettelemuksista johtuen, ja sinä haluaisit palata yhteen.

Älä eroa jos et halua erota, mutta se asiahan ei ole pelkästään sinun käsissäsi.

Aloin seurustella 21 -vuotiaana ensimmäisen mieheni (silloin 24-v) kanssa. Muutimme yhteen asumaan parin vuoden kuluttua. Siitä mennään eteenpäin kaksi vuotta ja halusin erota. Kokeilimme erillään asumista, mutta kiintymys vei yhteen vielä vuodeksi, jonka aikana saimme mahtavan älynväläyksen: "mennään naimisiin".

Lopullinen ero tapahtui kuuden yhdessäolovuoden jälkeen ja jälkikäteen sanoen parempi olisi ollut olla muuttamatta yhteen uudelleen. Avioliitto oli onneton yritys korjata jotain sellaista mitä ei korjatuksi saanut. Lasteni isän löysin vasta päälle 30-vuotiaana ja hänen kanssaan olemme pysyneet yksissä kaikista vaikeista elämäntilanteista huolimatta.

Mutta tämä nyt on vain yksi tarina ja varmasti olimme varsin tyypillinen nuori opiskelijapari, jonka maailmat muuttuivat aikustumisen ja työelämään siirtymisen myötä. Mies alkoholisoitui ja itse hain bilevuosien jälkeen tyystin toisenlaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset parit kiintyvät toisiinsa voimakkaammin vastoinkäymisten myötä, teidän parisuhteenne vastoinkäymiset hajottivat.

Tuollainen on iso asia muuttaa, ja se ei muutu sillä että vain yksi haluaa ja yrittää.

Mistä päättelet, että meidän parisuhteemme ovat vastoinkäymiset hajottaneet? Etenkin, kun et edes tiedä, millaisista vastoinkäymisistä on kyse. Emme ole päättäneet erota, yritämme pohtia mitä tehdä, ottaako taukoa vai ei, että saisimme kummatkin tahoillamme aikaa miettiä ja ehkä myös pohtia niitä omia henkilökohtaisia asioitamme, jotka ovat myös suhteeseen tuoneet turhia riitoja (koska väsymys, stressi jne). 

Mistä päättelet senkin, että tässä vain toinen haluaa ja yrittää, eivätkä kumpikin? Jos toisella ei olisi mitään halua saada asioita toimimaan, olisi saanut jo monta tilaisuutta lähteä. 

Aloituksesta saa sen kuva että olette eronneet koettelemuksista johtuen, ja sinä haluaisit palata yhteen.

Älä eroa jos et halua erota, mutta se asiahan ei ole pelkästään sinun käsissäsi.

Aloituksessa kyllä luki, että olemme harkinneet väliaikaista erillään oloa, mutta miten vain... Hän ei halua erota, näin sanoo minulle. Vaikuttaa vilpittömältä. Tiedän, ettei ole ainoastaan minun käsissäni, mutta hän ei vaikuta haluavan sitä myöskään. Ap