Mitä jos mielenterveysongelmat johtuvatkin siitä että ihmiset ovat alkaneet paisuttelemaan mielessään joidenkin heille tapahtuneiden pahojen asioiden merkitystä?

Ja terapiassa sitten usein vaan kannustetaan enempään paisutteluun... Ei ihme ettei terapia monia auta. -ap

Samaa mieltä. Varmasti jokaiselle on elämässä tapahtunut vastoinkäymisiä ja tullut murheita, joihin voisi halutessaan jäädä rypemään. Minustakin on parempi lakaista ne maton alle ja mennä eteenpäin kuin mummo lumessa.

ehkäpä

Riippuu vähän tapahtuneesta ja persoonasta.

En usko että kuitenkaan asia helpottuu siten että vain yrittää unohtaa ne asiat ja mennä eteenpäin. Tulee mm. tiedostaa ja havaita tämä oma paisuttelu ja laajempikin taipumus siihen. -ap

Voihan se olla niinkin , että ne maton alle laastut pompsahtavat joku kerta pintaan ja sitten onkin monenlaista setvittävää. Parempi kai olisi kohdata asiat silloin kun ne sattuu , tarvittaessa terapiassakin .

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mielenterveysongelmat johtuvatkin siitä että ihmiset ovat alkaneet paisuttelemaan mielessään joidenkin heille tapahtuneiden pahojen...

Mitä jos mielenterveysongelmat ovatkin vain ongelma heille, jotka näkevät muissa ihmisissä ongelmia?

Esim. mielenterveystyöstä palkkansa ja osinkonsa saavalle olisi erittäin edullista, että mielenterveysongelmaisia olisi kaikkialla, niin sittenhän heidän mielestään mielenterveysongelmia pitää hakea mistä tahansa?

Entä jos se onkin poliittista harhaanjohtamista, kun yksi taho alkaa vaatia valtaa itselleen, niin sitten on jokin toinen kilpaileva taho yritettävä tavalla tai toisella tuomita mielenterveysongelmaiseksi, jotta hänet saataisiin pois tieltä?

Entäpä jos näitä kaikkia ongelmia vain yksinkertaisesti etsitään ja haetaan hyötymismielessä aivan liian paljon kaikkialta?

USAssakin vankilaan todennäköisesti tuomitaan rikollisina paljon enemmän ihmisiä, kun vankilassa teetetään heillä pakkotyötä alehintaan. Vankilat ja sinne pakotettavat vangit on siis BISNES jollekulle, ja siksi on hänelle edullista että vankeja olisi mahdollisimman paljon, ja siksi pitää saada ihmisiä tuomittua rikollisiksi mahdollisimman paljon.

Väittäsin että huomattavasti usemmin ongelmat johtuvat (ainakin ihmissuhteissa) siitä, ettei vaikeita asioita ole kyetty, osattu tai haluttu käsitellä ollenkaan.

Joo, kunhan paisuttelin päässäni lapsuuden kaltoinkohtelun ja väkivallan. Ois pitänyt vaan myöntää huomionhakuisuuteni! 

O_o

Mistäköhän ap tietää että terapia ei auta? Minua auttoi, kiitos sen olen elämänhaluinen ihminen enkä itseäni vihaavaihmisraunio. Mut onneksi ap tiesi paremmin, pitänee yrittää keksiä aikakone ja palata taaksepäin peruakseni tämän, ap:ta mukaillen, paisuttelua ja piehtarointia sisältäneen prosessin. :,D

Varmasti mielenterveyspotilaitakin on erilaisisia. On oikeasti sellaisia traumatisoituneita, jotka eivät kykene juuri mihinkään, sitten niitä, jotka sairastuvat psykoosiin. Usein mt-ongelmien taustat ovat pitkälti lapsuudessa ja ihmisen voimavaroissa kohdata kriisejä ja muuttuvia tilanteita.

Nykyään kuitenkin on paljon ulkoisista odotuksista ja paineista johtuvaa ahdistusta ja masentumista. Voi siis ajatella, että yhteiskunnassa, opiskelussa ja työelämässä vaatimukset ovat korkealla. Se johtaa siihen, että tietyt ihmiset eivät vain pärjää, mikä johtaa mt-ongelmiin. Myös ulkoiset odotukset ja ihmisen haluttomus täyttää muiden toiveita mm. käymällä töissä aiheuttaa usein monenlaista ahdistusta.

-

Siitä se varmaan johtuu. Avioero, lapsen menettäminen, velkakierre, työpaikka kiusaaminen ja terveys on mennyttä. No big deal.

Vierailija kirjoitti:

Siitä se varmaan johtuu. Avioero, lapsen menettäminen, velkakierre, työpaikka kiusaaminen ja terveys on mennyttä. No big deal.

Unohdin väkivallan parisuhteessa.

Taitaa olla aika harvinaista, että omista "liioitelluista" ongelmistaan saisi aikaan esim. masennuksen.

Kenen tahansa geeneissä saattaa olla piilevä alttius mielenhäiriöille, toiset vaan (ja inhoan sanoa tätä) voittavat paremmin siinä geenilotossa, kuin toiset. 😔

Toki paska kohtelu herkässä iässä (mm. koulukiusaaminen) tekee usein pohjaa tuleville mielenterveysongelmille.

Oma sairauteni on ihan suvuittain kulkeva ja neurofysiologinen sairaus. T. Bipolaari

Mulla diagnoosina psykoottinen ahdistus. Sen yksi oire on katastrofiajattelu. Eli "paisuttelu"on oire, ei syy. Tiedostan sen itsekin. Katastrofiahdistuskohtauksiin ei auta järkeily. Vaikka järki sanoo että ei hätää, niin keho ei ymmärrä vaan tulee hengitysvaikeuksia, ripulia unettomuutta ym. oireita. Vain nappi tai esim. fyysinen toiminta helpottaa oloa. Tästä ap:n kaltaiset ihmiset ovat paheksuneet että "miten voit olla fyysisesti aktiivinen, et ole oikeasti sairas".

Taustalla oikeita traumoja. Se että onko minulla ollut oikeus sairastua ahdistukseen ei ole ap:n päätettävissä, eikä minunkaan, näin vaan on käynyt.

Kannattaa pitää vaan se suu soukemmalla asioista joista ei ole itsellä kokemusta.

Et voita Nobelia ihan vielä ap...

Enemmänkin on tutkittu että traumojen merkitystä mielenterveyshäiriöissä on vähätelty. Ihmiset useimmiten vähättelevät ikäviä tapahtumia, koska eivät osaa käsitellä niitä. Ap kuuluu ehkä tähän porukkaan.

Se että syödään laillisia huumeita ei tee vielä mielenterveysongelmaa.

Moni ei edes tajua sairastavansa jotain mielenterveyden häiriötä ennen kuin tilanne kärjistyy. Kyseessä ei siis voi olla minkään tapainen märehtiminen, jos putoaa epämääräisten oireiden (väsymystä, muistiongelmia, keskittymiskyvyttömyyttä jne.) jälkeen ikään kuin suorilta jaloilta sängyn pohjalle. Eihän tällainen ihminen ole edes tajunnut, että pitäisi murehtia jotain tai, että jokin on pielessä.