Pari naimisissa 40 vuotta, toinen kuolee ja leski kerkeää olemaan pari vuotta uusissa naimisissa ennen kuolemaansa. Kumman viereen haudataan?

Ihan miten perilliset haluaa. Voi myös haudata ihan omaan hautaan. Tai tuhkata ja heittää tuhkat sopivaan paikkaan.

Mä haluaisin ekan viereen.

Jotkut lesket kaiverruttaa jo oman nimensä ja syntymäaikansa valmiiksi hautakiveen. Entä jos tällainen huomaakin myöhemmin pahimmasta surusta toivuttuaan, että voisikin lähteä uuteen vakavaan suhteeseen?

Leski päättää, jos ehtii. Minä ainakin haluan toisen mieheni viereen.

Kun vainaja tuhkataan ja tuhkat esim. ripotellaan mereen, ei tarvitse moisia miettiä. Suosittelen.

Ei oo pakko haudata kummankaan viereen jos valitseminen on vaikeaa.

Ensimmäisen tietysti, varsinkin kun lapsetkin on tehty sen kanssa.

Leski kertoo itse oman mielipiteensä jos ehtii, muussa tapauksessa omaiset päättävät. Kumpikin vaihtoehto on yhtä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen puolison jonka kanssa on elänyt suurimmanosan elämästään vai nykyisen puolison jonka kanssa on naimisissa kuollessaan. Nyxän vissiin?

Tietenkin sen jonka  viereen vainaja on toivonut tulevansa haudatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lesket kaiverruttaa jo oman nimensä ja syntymäaikansa valmiiksi hautakiveen. Entä jos tällainen huomaakin myöhemmin pahimmasta surusta toivuttuaan, että voisikin lähteä uuteen vakavaan suhteeseen?

Kivi on vain kivi, sen voi vaihtaa.

(Tosin hölmöä minusta tuollainen. Onko se säästön vuoksi vai mikä, paljousalennus kaiverruksista, tai ei tarvitse siirtää kiveä enää kun kuolinajan voi joku tarralla lätkäistä siihen perään?)

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lesket kaiverruttaa jo oman nimensä ja syntymäaikansa valmiiksi hautakiveen. Entä jos tällainen huomaakin myöhemmin pahimmasta surusta toivuttuaan, että voisikin lähteä uuteen vakavaan suhteeseen?

Oikeasti, mitä väliä? Muuta kuin se pieni rahanmeno joka meni siihen hautakiveen.

Kuoltuamme olemme KUOLLEITA eikä se mitä tässä maailmassa sattuu olemaan, vaikka nimi hautakivessä (ja mihin onkaan haudattu) on asia joka ei enää kuollutta liikuta. Eikä tulisi liikuttaa eläviäkään.

Menikö Pirkko Mannola uusiin naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Menikö Pirkko Mannola uusiin naimisiin?

Ei tainnut päästä enää osille vaikka hinku oli kova. Jörkkä taustajoukkoineen löi stopin Pirkkikselle.

Ei voi tietää oliko ensimmäinen liitto onnellinen, vain siitä että se kesti kauan. Ei ennen erottu.

Kai nyt joku vainajan yatävistä tietää?

No näistä asioista kannattaisi tietenkin jutella hyvissä ajoin ja jokaisen olisi hyvä laittaa paerille oma tahtonsa säännöllisesti, etteivät sitten perilliset ole sormi suussa, kun eivät tiedä, miten toimia. Eli lähtisin siitä, että otetaan hyvissä ajoin selville sen vainajan oma tahto (ennen kuin siis on vainaja). Ja jos näin ei ole tehty, yritetään sitten joukolla miettiä, mikä olisi hyvä ratkaisu.

Munun mummoni ja hänen toinen miehensä olivat kumpikin leskiä. Heidät haudattiin ensimmäisten puolisoidensa viereen. Aika lähekkäin silti ovat samalla hautausmaalla.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/07/24/ihmebantu-hautahuutaja

Katsokaa tämä "Hautakuiskaaja". Kannattaa käydä ekan puolison haudalla ja huutamalla kysyä, "Vieläkö siellä on tilaa?" ja "Sopiiko sinne uudet ja vanhat puolisot myös"

Oma mummoni ilmoitti suoraan, että ekan miehen viereen haluaa tulla haudatuksi. Eikö kukaan sukulainen puhunut aiheesta hänen kanssaan koskaan?

Minun mummini meni leskenä naimisiin eronneen miehen kanssa. Olivat sopineet, että molemmat haudataan ensimmäisten puolisoidensa viereen, sillä lapset oli tehty ensimmäisissä liitoissa. Hyvä ratkaisu ainakin mummiltani, hoidan tätä isovanhempieni hautaa.