Avioero ja lasten huollosta ja tapaamisesta: kuulostaako reilulta?

No mutta etkö sinä nimenomaan ole halunnut, että mies osallistuisi lasten elämään? Nythän mies sen tekisi, miksi et tartu tilaisuuteen? Ero saattaa olla miehelle juuri se kimmoke, jonka hän tarvitseekin luodakseen hyvän suhteen lapsiinsa.

Lapset isällä joka toinen vklp.

No itse ylipäänsä vastustan viikko-viikosysteemiä. En itsekään aikuisena haluaisi vaihtaa asuntoa viikon välein joten miksi lasten pitäisi? Ja siis nimenomaan asuntoa, eihän lapsilla silloin olisi edes kotia kun koko ajan joutuu ravaamaan paikasta toiseen. Kaverilla tämä systeemi exän kanssa ja heidän lapset sanovat aina että ovat joko isällä tai äidillä mutta eivät koskaan kerro olevansa seuraavaa viikkoa kotona.

Anna sille miehelle joka toinen viikko. Eiköhän se aika pian huomaa, kuinka työlästä arjen pyörittäminen on, ja haluaa muuttaa sopimusta.

Vuoroviikot ilman muuta.

Joka toinen viikonloppu ja arjessa iltoja ehtimisen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Anna sille miehelle joka toinen viikko. Eiköhän se aika pian huomaa, kuinka työlästä arjen pyörittäminen on, ja haluaa muuttaa sopimusta.

Yksi kaverini kuvitteli näin. Ei tainnut olla kovin kiva yllätys, kun isä pärjäsi lasten kanssa ihan normaalisti.

Kiitos! Antaisin miehelle paljon enemmänkin, mutta sen vähän aikaa, mitä on lasten kanssa ollut - vaikka viikonloppuna aamupäivällä luistelemassa tai uimassa - pinna palaa tosi nopeasti ja aina on jotain harmia lapsilla kotiin tuotavana. Ei yksinkertaisesti jaksa edes hetkeä sisarusten nahistelun ym. kanssa. Käy kiinni tukkaan tms., kun lapset "ei osaa käyttäytyä". 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Antaisin miehelle paljon enemmänkin, mutta sen vähän aikaa, mitä on lasten kanssa ollut - vaikka viikonloppuna aamupäivällä luistelemassa tai uimassa - pinna palaa tosi nopeasti ja aina on jotain harmia lapsilla kotiin tuotavana. Ei yksinkertaisesti jaksa edes hetkeä sisarusten nahistelun ym. kanssa. Käy kiinni tukkaan tms., kun lapset "ei osaa käyttäytyä". 

Anna silti tilaisuus. 

Ole tyytyväinen, että isä haluaa lapset luokseen. Itse erosin kesällä. Mies lähtee joka viikonlopou naisystävänsä luokse. Jouluna oli siellä viikon vapaillaan. Ei kiinnosta lapset yhtään.

Meillä mies halusi myös viikko/viikko, jotta ei tarvitse maksaa elareita. Sovittiin, että lapset ovat minulla 9 päivää, isällä 5. Ne päivät ja illat lapset istuvat tabletti kädessä, isä on tietokoneella. Ei ulkoilla, ei harrasteta. Lauantain ja sunnuntain lapset ovat isän vanhemmilla, koska isälle jo perjantai-ilta todella raskas, lapset  kun ei tottele (päiväkotipäivän jälkeen isä ei oikein jaksa kuunnella). Maanantaina aamulla mummi vie lapset hoitoon, isä hakee hoidosta.

Silti pitäisi saada lapset koko viikoksi, vaikka ei jaksa niitä kunnolla kahta iltaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Moi! Ilmoitin joulunpyhinä aviomiehelleni, että haluan erota. Minullehan tämä on vuosien prosessi, miehelleni varmaan lopulta yllätys. Perhe-elämää ei ole ollut vuosiin, mies on keskittynyt töihinsä ja kavereihinsa ja arki ollut 10 vuotta kokonaan vastuullani, myös viikonloput, jos ei harrastuksiin viemistä lasketa. Lapset alakouluikäisiä. Nyt mies vaatii 50 / 50 lapsia, olen ilmoittanut, että en suostu siihen, koska mies ei ymmärrä lasten arjesta mitään. Ei siis ole ollut arkisin läsnä ollenkaan, ei aamuissa, illoissa, ei harrastuksissa, ei sairaspäivissä. Mikä teistä olisi reilu ehdotus tapaamisille? Ehdotin, että voimme jatkaa kuten ennenkin, eli mies kuskaa lapsia, kun ehtii ja lisäksi lapset voivat olla hänellä esim. la-su yhden vuorokauden. Hänhän ei ole koskaan ollut edes aamusta iltaan kummankaan lapsen kanssa. Kiitos vastauksista ja tuesta!!

Minun mielestäni tässä ei pitäisi olla hetkeäkään kysymys sinun suostumisestasi 50/50 sopimukseen. Lapset ovat yhtälailla miehesi kuin sinunkin, ja jos miehesi haluaa 50/50 sopimuksen, kaiken oikeuden ja tasapuolisuuden tähden, sinun pitäisi siihen suostua. Kuvittele tilann toisin päin! Mies ei suostuisi siihen että lapset jäävät sinun luokse ja sinä näet lapsiasi vain joka toinen viikonloppu. Sytyttikö? Mikä sinä olet ottamaan enemmän kuin olet valmis antamaan? Mitenkään muuten et voi käytöstäsi selittää kuin pohjattomalla itsekyydellä ja ahneudella. Sinä et todellakaan tiedä että miten hyvin mies hommansa hoitaa, saattaa hoitaa paljon paremmin kuin ikinä kuvittelet ja paljon paremmin kuin sinä itse.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi! Ilmoitin joulunpyhinä aviomiehelleni, että haluan erota. Minullehan tämä on vuosien prosessi, miehelleni varmaan lopulta yllätys. Perhe-elämää ei ole ollut vuosiin, mies on keskittynyt töihinsä ja kavereihinsa ja arki ollut 10 vuotta kokonaan vastuullani, myös viikonloput, jos ei harrastuksiin viemistä lasketa. Lapset alakouluikäisiä. Nyt mies vaatii 50 / 50 lapsia, olen ilmoittanut, että en suostu siihen, koska mies ei ymmärrä lasten arjesta mitään. Ei siis ole ollut arkisin läsnä ollenkaan, ei aamuissa, illoissa, ei harrastuksissa, ei sairaspäivissä. Mikä teistä olisi reilu ehdotus tapaamisille? Ehdotin, että voimme jatkaa kuten ennenkin, eli mies kuskaa lapsia, kun ehtii ja lisäksi lapset voivat olla hänellä esim. la-su yhden vuorokauden. Hänhän ei ole koskaan ollut edes aamusta iltaan kummankaan lapsen kanssa. Kiitos vastauksista ja tuesta!!

Minun mielestäni tässä ei pitäisi olla hetkeäkään kysymys sinun suostumisestasi 50/50 sopimukseen. Lapset ovat yhtälailla miehesi kuin sinunkin, ja jos miehesi haluaa 50/50 sopimuksen, kaiken oikeuden ja tasapuolisuuden tähden, sinun pitäisi siihen suostua. Kuvittele tilann toisin päin! Mies ei suostuisi siihen että lapset jäävät sinun luokse ja sinä näet lapsiasi vain joka toinen viikonloppu. Sytyttikö? Mikä sinä olet ottamaan enemmän kuin olet valmis antamaan? Mitenkään muuten et voi käytöstäsi selittää kuin pohjattomalla itsekyydellä ja ahneudella. Sinä et todellakaan tiedä että miten hyvin mies hommansa hoitaa, saattaa hoitaa paljon paremmin kuin ikinä kuvittelet ja paljon paremmin kuin sinä itse.

Vielä sen verran jatkoa edelliseen kirjoittamaani että, koittakaahan nyt eroavat naiset totutella ajatukseen siitä tasa-arvosta...

Kiitos kommenteista! Isä on ilkeä lapsille ja kumpikaan ei tällä hetkellä halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä. Tyttö ei ole vuosiin tullut isänsä kanssa toimeen, koska isä dissaa / mulkoilee / ym.

Kyse ei ole vanhempien oikeudesta lapseen vaan lapsen oikeudesta mahdollisimman tasapainoiseen elämään vanhempien eron jälkeen. Viikko-viikko -systeemi on lapselle psyykkisesti todella kuormittava vaihteluväli.  Toki ei pelkkä aikaväli ole ainoa ratkaiseva tekijä lapsen hyvinvointiin, moni muukin asia vaikuttaa. Etsikää tieteellistä tutkimustietoa asiasta, tätä on tutkittu jo melkoisen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista! Isä on ilkeä lapsille ja kumpikaan ei tällä hetkellä halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä. Tyttö ei ole vuosiin tullut isänsä kanssa toimeen, koska isä dissaa / mulkoilee / ym.

Tämä ilkeys voi johtua myös aivan hyvin sinun käytöksestäsi. Asioilla on tapana polarisoitua. Nainen ja äiti joka roikkuu väärällä tavalla lapsissaan (ei todellakaan tunnista eikä tunnusta tätä käytöstä, saatika myönnä sitä vääräksi) aiheuttaa joskus miehessä polarisoitumisen vastakkaiseen suuntaan, eli kylmäksi lapsiaan kohtaan. Tilanne voi joskus korjaantua hyvinkin nopeasti, naisen häivyttyä kuvioista. Sinä et tiedä mitä tuleman pitää, ja jos 50/50 ei toimi, vasta sitten on toimenpiteiden aika. Sinulla ei pitäisi olla yhtään enempää päätösvaltaa tässä asiassa kuin miehelläkään.

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi! Ilmoitin joulunpyhinä aviomiehelleni, että haluan erota. Minullehan tämä on vuosien prosessi, miehelleni varmaan lopulta yllätys. Perhe-elämää ei ole ollut vuosiin, mies on keskittynyt töihinsä ja kavereihinsa ja arki ollut 10 vuotta kokonaan vastuullani, myös viikonloput, jos ei harrastuksiin viemistä lasketa. Lapset alakouluikäisiä. Nyt mies vaatii 50 / 50 lapsia, olen ilmoittanut, että en suostu siihen, koska mies ei ymmärrä lasten arjesta mitään. Ei siis ole ollut arkisin läsnä ollenkaan, ei aamuissa, illoissa, ei harrastuksissa, ei sairaspäivissä. Mikä teistä olisi reilu ehdotus tapaamisille? Ehdotin, että voimme jatkaa kuten ennenkin, eli mies kuskaa lapsia, kun ehtii ja lisäksi lapset voivat olla hänellä esim. la-su yhden vuorokauden. Hänhän ei ole koskaan ollut edes aamusta iltaan kummankaan lapsen kanssa. Kiitos vastauksista ja tuesta!!

Minun mielestäni tässä ei pitäisi olla hetkeäkään kysymys sinun suostumisestasi 50/50 sopimukseen. Lapset ovat yhtälailla miehesi kuin sinunkin, ja jos miehesi haluaa 50/50 sopimuksen, kaiken oikeuden ja tasapuolisuuden tähden, sinun pitäisi siihen suostua. Kuvittele tilann toisin päin! Mies ei suostuisi siihen että lapset jäävät sinun luokse ja sinä näet lapsiasi vain joka toinen viikonloppu. Sytyttikö? Mikä sinä olet ottamaan enemmän kuin olet valmis antamaan? Mitenkään muuten et voi käytöstäsi selittää kuin pohjattomalla itsekyydellä ja ahneudella. Sinä et todellakaan tiedä että miten hyvin mies hommansa hoitaa, saattaa hoitaa paljon paremmin kuin ikinä kuvittelet ja paljon paremmin kuin sinä itse.

Eikös se tuossa sano mistä se tietää antavansa Just niin paljon mitä sanoo antavansa. Ja myöskin tietävänsä mitä tietää tietävänsä kokemuksen perusteella. Eihän lapsia jätetä hoitamatta siksi avioliitossa koska suhde vähän näyttää ja jos näin tekee eiköhän tuo arvoista kerro aika paljon.

Sikäli kyllä puollan miehen vastuuta koska teini ikäisillä pitää olla kunnon kuri. Eron jälkeen naisten kuri yleensä vielä enemmän lipsuu hyvittelyn puolelle. On suuri vastuu mitä nuoret puuhailee ja kenen kanssa.

Rahassa kannattaa ajatella miten paljon lapset kuluttaa. Naisen harteille ei voi jäädä vaate ruoka ja harrastus kulut ne ovat valtavat!

No, minusta aikuisen ihmisen ei koskaan pitäisi käyttäytyä lastaan kohtaan huonosti. ap

Ehdottomasti 50-50, tasapuolisesti. Anna lapsillesi isä ja miehen malli, anna exällesi hänelle kuuluva ilo lapsistaan ja anna itsellesi vapaus omaan aikaan ja siihen, että sinä eronkin jälkeen kunnioitat lastesi isää etkä leiki marttyyriä.

Itse olen 3 alakouluikäisen onnellisen lapsen onnellisesti eronnut äiti, ja meidän jokaisen onnellisuuden takana on nimenomaan meidän vanhempien keskinäinen kunnioitus, ystävyys ja tasapuolisuus.

Mene terapiaan käsittelemään katkeruutesi syyt ja päästä irti exästäsi eli kohtele häntä kuin kohtelisit rakastamaasi lähimmäistä. Mieti miksi haluat olla hankala ja ratkaise nuo asiasi terapiassa ennen kuin sotket aivan turhilla kiistoilla teidän kaikkien elämän.

Rakkaus loppui, se siitä, anna olla ja kunnioita toista. Älä aja vain omaa etuasi.

Minkä ikäiset lapset. Sanoisin että jos yli 10v (en tiedä missä iässä sais virallisesti ilmoittaa mielipiteensä niin että huomioidaan, 12?) niin puhu myös lasten kanssa. Jos ne ei oikeesti halua reissaa viikon välein niin älytöntä lähtee sellaiseen.