Muilla vetkuttelevia, päättämättömiä ystäviä??

Up

Up

Eihän tossa nyt varsinaisesti mistään lupailusta ole kyse, kun ette ole mitään luonut lukkoon. Mutta mahdoton sanoa mistä johtuu, joko ovat muutenkin elämässään jahkailijoite ja kenties arkoja tekemään asioita ja kaikki jää aina puheen asteelle. Tai sitten oikeasti olisivat halukkaita lähtemään mutta eivät tosissaan tiedä lomista ja rahatilannekin on huono. En itsekään haluaisi varata matkaa niin, että jäisin siitä itse velkaa. Silloin ei ole selkeästi varaa lomailuun. Jos tiedät, että näiden kanssa ei kuitenkaan voi mitään sopia niin ehkä kannattaa matkustella sitten niin kuin tähänkin asti tai yrittää hankkia sitä matkustusseuraa muualta.

Monet on tollasia pienemmissäkin asioissa. Pitäis mennä uimahalliin, voitais mennä syömään joku ilta, tää leffa tekis mieli nähdä, nyt kyllä aletaan käymään salilla... milloin mitäkin. Mä vastaan niille vaan joo joo, ja saatan kysyä kerran että olen nyt menossa, tuutko mukaan, ja jos ei sovi, en kysele toista kertaa. Osaan käydä ihan itse paikoissa ja matkoilla, en tarvitse kavereita mukaan. En jaksa säätämistä yhtään. Joko mennään tai ei mennä, mutta ei lähetellä satoja viestejä ja jahkata päiväkaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tossa nyt varsinaisesti mistään lupailusta ole kyse, kun ette ole mitään luonut lukkoon. Mutta mahdoton sanoa mistä johtuu, joko ovat muutenkin elämässään jahkailijoite ja kenties arkoja tekemään asioita ja kaikki jää aina puheen asteelle. Tai sitten oikeasti olisivat halukkaita lähtemään mutta eivät tosissaan tiedä lomista ja rahatilannekin on huono. En itsekään haluaisi varata matkaa niin, että jäisin siitä itse velkaa. Silloin ei ole selkeästi varaa lomailuun. Jos tiedät, että näiden kanssa ei kuitenkaan voi mitään sopia niin ehkä kannattaa matkustella sitten niin kuin tähänkin asti tai yrittää hankkia sitä matkustusseuraa muualta.

Se tässä on juuri hauskaa, että kyseisillä daameilla ei ole rahapulaa. En vaan keksi mitä tällaista sitten puhuu ja omasta aloitteestaan. Toinen laittoi viime kuussa viestiä, että haluaisi nyt katsoa sen ensi syysloman matkan, kun veronpalautukset oli minta tonnia. Sanoin että sopiiko että katsotaan ”ensi viikon keskiviikkona” kun menen käymään ja varataan samantien. Ja kyllä ja joo oli vastaus. Sitten kun keskiviikko tuli ja kysyin että mikä kohde kiinnostaa niin olikin lomaongelma ja vaihtaa ehkä työpaikkaa jne jne. /ap

Vierailija kirjoitti:

Monet on tollasia pienemmissäkin asioissa. Pitäis mennä uimahalliin, voitais mennä syömään joku ilta, tää leffa tekis mieli nähdä, nyt kyllä aletaan käymään salilla... milloin mitäkin. Mä vastaan niille vaan joo joo, ja saatan kysyä kerran että olen nyt menossa, tuutko mukaan, ja jos ei sovi, en kysele toista kertaa. Osaan käydä ihan itse paikoissa ja matkoilla, en tarvitse kavereita mukaan. En jaksa säätämistä yhtään. Joko mennään tai ei mennä, mutta ei lähetellä satoja viestejä ja jahkata päiväkaupalla.

Juuri tämä!!!

Sitä ei kiinnosta. 

..tähän vielä lisäisin, että tosiaan viimeisimmästä varauksestakaan ei tullut mitään jolloin jo tiesin kuvion ja otin matkan. Kaverini siihen, että ai jaa..et sitten odottanut, olisin kyllä halunnut X:n (maan nimi) mielummin. Sanoin hänelle että no ottakaa lennot niin vaihdan omani. Sitten taas alkoi sama ”pitääpä katsoa..”-ap

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kiinnosta. 

Juu, ihan varnasti ei kiinnosta. Sitä ihmettelen että omasta aloitteestaan aina aloittaa matkakeskustelun. -ap

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kiinnosta. 

Tästä johtuu. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei kiinnosta. 

Tästä johtuu. 😊

En ole ap mutta luetun ymmärtäminen on ilmeisesti hankalaa. Ymmärrän ap:n pointin. Miksi näennäisesti olla mukana jos ei kuitenkaan ole. En minäkään suunnittele laskuvarjohyppyä koska en aio hypätä nyt enkä koskaan. En myöskään sanoisi ystävälleni että tulen kurssille huhtikuussa

No mitä sitten on syy?!

Olen itse tuollainen.

Ja mistä johtuu; no, olen muutenkin jahkaaja luonteeltani, pelkään pahinta ja varaudun siihen, ja lisäksi kovin epäsäännölliset tulot, eli toisinaan sitä rahaa todellakaan ei ole. Tai jos on niin tietää että pitää säästää vastaisen varalle.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen.

Ja mistä johtuu; no, olen muutenkin jahkaaja luonteeltani, pelkään pahinta ja varaudun siihen, ja lisäksi kovin epäsäännölliset tulot, eli toisinaan sitä rahaa todellakaan ei ole. Tai jos on niin tietää että pitää säästää vastaisen varalle.

No miksi sä sitten ehdottelet kavereille matkoja ja muuta, jos kerran tiedät ettet aiokaan oikeasti lähteä?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen.

Ja mistä johtuu; no, olen muutenkin jahkaaja luonteeltani, pelkään pahinta ja varaudun siihen, ja lisäksi kovin epäsäännölliset tulot, eli toisinaan sitä rahaa todellakaan ei ole. Tai jos on niin tietää että pitää säästää vastaisen varalle.

Ehdotat siit juttuja, missä et lähtökohtaisesti ole mukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tuollainen.

Ja mistä johtuu; no, olen muutenkin jahkaaja luonteeltani, pelkään pahinta ja varaudun siihen, ja lisäksi kovin epäsäännölliset tulot, eli toisinaan sitä rahaa todellakaan ei ole. Tai jos on niin tietää että pitää säästää vastaisen varalle.

Ehdotat siit juttuja, missä et lähtökohtaisesti ole mukana?

Okei, en ehkä ole ihan aloittajan kuvaama tyyppi... eli en ehdottele, mutta heittelen ilmaan palloja, mitä kaikkea olisi kiva tehdä. 

Voisiko olla, että tuollainen unelmamatkoista haaveilu on kavereillesi ensisijaisesti sellaista sosiaalista ajanvietettä, ap? Eli että heillä ei todellisuudessa ole aikomustakaan lähteä järjestelemään mitään isompia resursseja vaativia yhteisiä matkoja, vaan he ikään kuin heittäytyvät leikkiin ja viihdyttävät itseään kuvittelemalla tuollaista kivaa. Sinä ehkä olet luonteeltasi jämptimpi ja otat kavereidesi jutustelut totena, eivätkä he puolestaan ymmärrä, ettet itse jaa samaa taivaanrannan maalailusta syntyvää mielihyvää heidän kanssaan. En siis tiedä onko näin, mutta tällainen teoria tuli mieleen.

Mulla on sukulaisissa näitä jahkailijoita. Tarvitsevat kohtuuttoman paljon aikaa jonkun ihan lähelle suuntautuvan retken pohtimiseen ja useimmiten meno ei toteudukaan. Ei tekisi mieli ehdotella mitään kun on niin vaikeaa. Nyt olen ihan jyrkästi vaan sanonut että olen tulossa sinnepäin sinä ja sinä päivänä, tuletko seuraksi.

Sano niille seuraavalla kerralla, että sinä et ainakaan ole lähdössä heidän kanssa reissuun, kun suunnittelustakaan ei ikinä tule mitään. Uskalla edes sinä sanoa suorat sanat. Veikkaan kyllä, ettet uskalla... ihmiset on niin lassukoita.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että tuollainen unelmamatkoista haaveilu on kavereillesi ensisijaisesti sellaista sosiaalista ajanvietettä, ap? Eli että heillä ei todellisuudessa ole aikomustakaan lähteä järjestelemään mitään isompia resursseja vaativia yhteisiä matkoja, vaan he ikään kuin heittäytyvät leikkiin ja viihdyttävät itseään kuvittelemalla tuollaista kivaa. Sinä ehkä olet luonteeltasi jämptimpi ja otat kavereidesi jutustelut totena, eivätkä he puolestaan ymmärrä, ettet itse jaa samaa taivaanrannan maalailusta syntyvää mielihyvää heidän kanssaan. En siis tiedä onko näin, mutta tällainen teoria tuli mieleen.

Kuulostaa järkevältä. Ehkä se on jotain tällaista. En vaan itse pysty ymmärtämään ja vähän käy lapsiakin sääliksi, kun taas seurasivat vieressä syyslomasuunnittelua ja intoilivat kuinka pääsevät lentokoneeseen. Ap