Anoppi kantaa meille ruokaa ja siivoaa salaa vessaa

Ihana ❤️

Minä teen samoin kun äitini haluaa ja jaksaa auttaa. Hänelle se on tärkeää. Anoppi on jo kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Äh, omam äitini on ihan samanlainen. Eikä se oikeasti tarkoita pahalla, vaan haluaa auttaa ja tykkää siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Jonkin aikaa jaksoin asiasta aina huomauttaa ja muistuttaa, että aikuisena ihmisenä osaan kyllä itse ja enemmän ärsyttää se, että toinen alkaa siivota (tuntuu, että arvostelee omaa siivousintoani ja -taitoani) kuin ilahduttaa saatu apu. Mutta ei vanha koira opi uusia temppuja.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että koska äitini on minulle rakas, enkä halua välejä katkaista ja koska toista ihmistä en voi muuttaa, mutta omaa asennettani voin, ei auta kuin opetella uusi asenne. Niinpä nykyään, kun tiedän äidin olevan tulossa käymään, asennoidun jo valmiiksi niin, ettei pariin päivään tarvitse ruokaa laittaa. Lisäksi opettelin ilahtumaan siitä, että eipä tarvitse tällä viikolla sitten vessaakaan pestä tai pölyjä pyyhkiä. Hetki siinä opetellessa meni ja alku oli vähän hampaat irvessä väkisin hymyn vääntämistä, mutta nykyään osaan ihan oikeasti iloita noista eleistä. Etenkin, kun oikeasti myös tiedän, että toinen tekee asiat hyvällä ja tuon ikäluokan naiselle se nyt vain on tapa näyttää välittämistään. 

Eli yksi vaihtoehto on se, että oikeasti hyväksyt anopin sellaisena kuin tämä on ja yrität muokata oman asenteesi kaikesta ärsytyksestä huolimatta positiiviseksi. Ei se helppoa ole, mutta saattaa kannattaa kaikkien osapuolten kannalta asiaa tarkasteltaessa.

Perusmeininki meilläkin. Sitten anopin lähdettyä siivoan itse uudestaan. Esim. anoppilassa laitetaan roskat yhteen roskikseen, meillä lajitellaan viiteen eri. Vaikea olla kiitollinen kun joutuu onkii jotain käytettyjä nenäliinoja pahvien seasta, tai banaaninkuoria energiajätteestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh, omam äitini on ihan samanlainen. Eikä se oikeasti tarkoita pahalla, vaan haluaa auttaa ja tykkää siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Jonkin aikaa jaksoin asiasta aina huomauttaa ja muistuttaa, että aikuisena ihmisenä osaan kyllä itse ja enemmän ärsyttää se, että toinen alkaa siivota (tuntuu, että arvostelee omaa siivousintoani ja -taitoani) kuin ilahduttaa saatu apu. Mutta ei vanha koira opi uusia temppuja.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että koska äitini on minulle rakas, enkä halua välejä katkaista ja koska toista ihmistä en voi muuttaa, mutta omaa asennettani voin, ei auta kuin opetella uusi asenne. Niinpä nykyään, kun tiedän äidin olevan tulossa käymään, asennoidun jo valmiiksi niin, ettei pariin päivään tarvitse ruokaa laittaa. Lisäksi opettelin ilahtumaan siitä, että eipä tarvitse tällä viikolla sitten vessaakaan pestä tai pölyjä pyyhkiä. Hetki siinä opetellessa meni ja alku oli vähän hampaat irvessä väkisin hymyn vääntämistä, mutta nykyään osaan ihan oikeasti iloita noista eleistä. Etenkin, kun oikeasti myös tiedän, että toinen tekee asiat hyvällä ja tuon ikäluokan naiselle se nyt vain on tapa näyttää välittämistään. 

Eli yksi vaihtoehto on se, että oikeasti hyväksyt anopin sellaisena kuin tämä on ja yrität muokata oman asenteesi kaikesta ärsytyksestä huolimatta positiiviseksi. Ei se helppoa ole, mutta saattaa kannattaa kaikkien osapuolten kannalta asiaa tarkasteltaessa.

Ei tämä auta kuin anopin kannalta asiaa tarkasteltuna. Miksi miniän pitäisi olla sivustakatsoja omassa kodissaan?

Ei tietenkään pidä olla sivustakatsoja. Mutta tämä teksti johon vastasit, on viisas ja hyvä teksti. Tule vähän vastaan, ei anoppisi varmaan pahalla teitä auta, vaan on hänelle todella tapa näyttää välittämistä. Voithan yrittää "ohjailla" apua. Annat periksi jossain ja sovit anopin kanssa mikä on ehdoton nounou.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis olla kiitollinen kaikesta anopin avusta, mutta enpä ihmettele ettei uusavuton miniäreppana sitäKÄÄN osaa arvostaa, sillä nämä uusavuttomathan EI OSAA kotona yhtään mitään ellei sotkemista nyt sitten lasketa.

Ja mistäs se uusavuttomuus johtuikaan? Siitä että lapselle on tuotu kaikki nenän eteen, häärätty ja passattu muttei opetettu tekemään mitään itse eikä etenkään vaadittu mitään.

Sitten kun lapsi yrittää aikuistua kolmenkympin korvilla, hän ei siis saisi tehdä sitäkään vaan pitäisi antaa äidin käydä edelleen passaamassa kuin pikkulasta.

Just. 

Lapsesi voi olla uusavuton, mutta sinä olet hänet sellaiseksi kasvattanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äh, omam äitini on ihan samanlainen. Eikä se oikeasti tarkoita pahalla, vaan haluaa auttaa ja tykkää siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Jonkin aikaa jaksoin asiasta aina huomauttaa ja muistuttaa, että aikuisena ihmisenä osaan kyllä itse ja enemmän ärsyttää se, että toinen alkaa siivota (tuntuu, että arvostelee omaa siivousintoani ja -taitoani) kuin ilahduttaa saatu apu. Mutta ei vanha koira opi uusia temppuja.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että koska äitini on minulle rakas, enkä halua välejä katkaista ja koska toista ihmistä en voi muuttaa, mutta omaa asennettani voin, ei auta kuin opetella uusi asenne. Niinpä nykyään, kun tiedän äidin olevan tulossa käymään, asennoidun jo valmiiksi niin, ettei pariin päivään tarvitse ruokaa laittaa. Lisäksi opettelin ilahtumaan siitä, että eipä tarvitse tällä viikolla sitten vessaakaan pestä tai pölyjä pyyhkiä. Hetki siinä opetellessa meni ja alku oli vähän hampaat irvessä väkisin hymyn vääntämistä, mutta nykyään osaan ihan oikeasti iloita noista eleistä. Etenkin, kun oikeasti myös tiedän, että toinen tekee asiat hyvällä ja tuon ikäluokan naiselle se nyt vain on tapa näyttää välittämistään. 

Eli yksi vaihtoehto on se, että oikeasti hyväksyt anopin sellaisena kuin tämä on ja yrität muokata oman asenteesi kaikesta ärsytyksestä huolimatta positiiviseksi. Ei se helppoa ole, mutta saattaa kannattaa kaikkien osapuolten kannalta asiaa tarkasteltaessa.

Ei tämä auta kuin anopin kannalta asiaa tarkasteltuna. Miksi miniän pitäisi olla sivustakatsoja omassa kodissaan?

No ei kai se anoppi sentään siellä asu, vaan kyläilee silloin tällöin. Koko muun ajan miniä on kuitenkin puikoissa, vai mitä? Jos ongelma on se, että anoppi kyläilee joka päivä, niin sitten toki ymmärrän, että voi hermo mennä, mutta jos se anoppi käy siellä kerran parissa viikossa, niin eipä tuossa nyt miniän itsemääräämisoikeus ihan kauheasti kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni mielestä minun pitäisi olla kiitollinen, mutta en osaa. Osaan itse ostaa ruuat perheelle ja siivota myös, mutta aina hänen täytyy tyrkyttää omaa apuaan. Ja Huom. Tästä on sanottu hänelle useaan otteeseen, mutta jatkaa tapaansa.

Meillä on kaksi lasta, tottakai jonkinlaista sotkua aina talossa, mutta anopin mielestä aina pitäisi olla putipuhdasta, kulkee rätti kädessä huoneesta toiseen. Valitanko turhaan? Olenko kiittämätön sika kun en osaa arvostaa anopin tekemisiä?

Mun äiti harrastaa tuota samaa, mutta kyse ei ole siitä, että hänen mielestään ruoka on huonoa tai talossa ei ole siistiä. Hän vain haluaa auttaa silloin kuin käy.

Eikö koskaan voi olla niin, että anoppi tekee kaiken tuo ihan oikeasti hyvää hyvyyttään? Haluaa helpottaa läheisten elämää, niin kauan kuin jaksaa ja pystyy.

Mutta tunnetustihan tämän palstan perusteella 101% anopeista on narsistisia alkoholisoituneita hulluja.

Vierailija kirjoitti:

Perusmeininki meilläkin. Sitten anopin lähdettyä siivoan itse uudestaan. Esim. anoppilassa laitetaan roskat yhteen roskikseen, meillä lajitellaan viiteen eri. Vaikea olla kiitollinen kun joutuu onkii jotain käytettyjä nenäliinoja pahvien seasta, tai banaaninkuoria energiajätteestä.

Älä sekoita lajittelua siivoamiseen, tässä tämä uuusavuttomien "siivoaminen" taas konkretisoituu, heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Eikö koskaan voi olla niin, että anoppi tekee kaiken tuo ihan oikeasti hyvää hyvyyttään? Haluaa helpottaa läheisten elämää, niin kauan kuin jaksaa ja pystyy.

Mutta tunnetustihan tämän palstan perusteella 101% anopeista on narsistisia alkoholisoituneita hulluja.

Mutta missä menee raja? Miksi "ei" ei kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusmeininki meilläkin. Sitten anopin lähdettyä siivoan itse uudestaan. Esim. anoppilassa laitetaan roskat yhteen roskikseen, meillä lajitellaan viiteen eri. Vaikea olla kiitollinen kun joutuu onkii jotain käytettyjä nenäliinoja pahvien seasta, tai banaaninkuoria energiajätteestä.

Älä sekoita lajittelua siivoamiseen, tässä tämä uuusavuttomien "siivoaminen" taas konkretisoituu, heh heh.

Jaahas, anoppiko se siellä kirjottelee, heh heh? Meillä kaikki roskat lajitellaan. Piste. (Niin kuin olen sinullekin sata kertaa sanonut. Jos et osaa, kysy apua meidän 4-vuotiaalta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö koskaan voi olla niin, että anoppi tekee kaiken tuo ihan oikeasti hyvää hyvyyttään? Haluaa helpottaa läheisten elämää, niin kauan kuin jaksaa ja pystyy.

Mutta tunnetustihan tämän palstan perusteella 101% anopeista on narsistisia alkoholisoituneita hulluja.

Mutta missä menee raja? Miksi "ei" ei kelpaa?

T.Carrie

Minä olisin iloinen, jos joku kävisi siivoamassa, en mitenkään rakasta sitä.

Ex-anoppi oli kiireinen yrittäjä ja paremminkin odotti, että minä olisin käynyt siivoamassa heillä, oli tottunut että hänen anoppinsa kävi. Kerran ihan tosissaan ehdotti, et ostettaisiin myynnissä ollut kartano, johon me mies, minä ja kolme lasta sekä hän, appi ja heidän murkkuikäinen iltatähtensä olisimme muuttaneet, minä olisin voinut olla kotiäitinä ja pitää huolta kodista, lapsista silloin 4v, 2v ja 3kk, vahtia samalla murkun kotiin tuloja niin että hän ja appi voisivat tehdä pidempää työpäivää.

Selitys oli kun tykkään olla kotona, no en tosiaan hirveästi ollut ehtinyt töihin viimeiseen neljään vuoteen, mutta ihan tuskaa oli ja on kodinhoito, lapsien kanssa kyllä viihdyin kotona.

Myöhemmin kerran muistan kun olimme lomalla ja vanhempani kävivät kissaa ruokkimassa, olivat pesseet samalla lakanat pyykkikorista, jotka olin ennen lähtöä vaihtanut, oli ihanaa kun löytyivät mankeloituina kaapista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö koskaan voi olla niin, että anoppi tekee kaiken tuo ihan oikeasti hyvää hyvyyttään? Haluaa helpottaa läheisten elämää, niin kauan kuin jaksaa ja pystyy.

Mutta tunnetustihan tämän palstan perusteella 101% anopeista on narsistisia alkoholisoituneita hulluja.

Jos aidosti haluaa auttaa, niin kykenee kunnioittamaan sitä että avusta kieltäydytään ja osaa kysyä MITEN voisi auttaa ennen kuin ryntää huushollaamaan toisten kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Äh, omam äitini on ihan samanlainen. Eikä se oikeasti tarkoita pahalla, vaan haluaa auttaa ja tykkää siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Jonkin aikaa jaksoin asiasta aina huomauttaa ja muistuttaa, että aikuisena ihmisenä osaan kyllä itse ja enemmän ärsyttää se, että toinen alkaa siivota (tuntuu, että arvostelee omaa siivousintoani ja -taitoani) kuin ilahduttaa saatu apu. Mutta ei vanha koira opi uusia temppuja.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että koska äitini on minulle rakas, enkä halua välejä katkaista ja koska toista ihmistä en voi muuttaa, mutta omaa asennettani voin, ei auta kuin opetella uusi asenne. Niinpä nykyään, kun tiedän äidin olevan tulossa käymään, asennoidun jo valmiiksi niin, ettei pariin päivään tarvitse ruokaa laittaa. Lisäksi opettelin ilahtumaan siitä, että eipä tarvitse tällä viikolla sitten vessaakaan pestä tai pölyjä pyyhkiä. Hetki siinä opetellessa meni ja alku oli vähän hampaat irvessä väkisin hymyn vääntämistä, mutta nykyään osaan ihan oikeasti iloita noista eleistä. Etenkin, kun oikeasti myös tiedän, että toinen tekee asiat hyvällä ja tuon ikäluokan naiselle se nyt vain on tapa näyttää välittämistään. 

Eli yksi vaihtoehto on se, että oikeasti hyväksyt anopin sellaisena kuin tämä on ja yrität muokata oman asenteesi kaikesta ärsytyksestä huolimatta positiiviseksi. Ei se helppoa ole, mutta saattaa kannattaa kaikkien osapuolten kannalta asiaa tarkasteltaessa.[/quote

Tässä oli viisas ja kaunis kirjoitus! Äitisi saa olla ylpeä noin hienosta tyttärestä!

Meillä käy siivooja, mutta jos anoppisi haluaisi siivota, niin siitä vaan. 

Appiukko tykkää kokata, kun käy kylässä. Oikein mielellään annan keittiön hänen haltuunsa, on meinaan tosi hyvä kokki. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö koskaan voi olla niin, että anoppi tekee kaiken tuo ihan oikeasti hyvää hyvyyttään? Haluaa helpottaa läheisten elämää, niin kauan kuin jaksaa ja pystyy.

Mutta tunnetustihan tämän palstan perusteella 101% anopeista on narsistisia alkoholisoituneita hulluja.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät vain halua, että joku muu huseeraa omassa kodissaan?

Ja meillä ainakin anopin ja appiukon auttaminen on sitä, että pitää mennä heidän ehdoillaan. Eivät auta, jos emme tee kuten he haluavat. Nyt kun mies ei enää tee kaikkea heidän mielensä mukaan, niin eivät edes enää käy kylässä. Ja kyseessä on ihan lähtien lastemme liittämisestä kirkkoon, he eivät ole edes himouskovaisia, vain tapakristittyjä.

Äitini teki samaa. Enää ei anneta käydä meillä muuten kuin jossain juhlissa. Kaikki muut vierailut ollaan kielletty.

Parasta niissä siivoussessioissa oli se, että raportoi aina tarkkaan mitä on tehny ja mistä löytänyt pölyä. Neuvoi sitten kuinka kyseiset paikat pitää siivota.

Jos sai käsiinsä jonkun kirjeen tai laskun niin luki sen ja esitti kysymyksiä siitä.

Kielsin toistuvasti, suutuinkin monta kertaa. Ja äiti vaan ihmetteli että miksi olen niin vaikea.

Sanoi oikein, että kun meillä käy niin se on kuin munankuorilla kävelisi. Kun minä aina suuhun ja loukkaannun kaikesta.

Eipä kuitenkaan koskaan testannut olisiko ollut helpompaa jos olisi käyttäytynyt asiallisesti.

Kysyin häneltä, että käyttäytyykö ystäviensä luona kuten meillä, ja sain vastaukseksi: " en tietenkään, ootko sinä pöljä? Nehän loukkaantuisi. Kenenkään muun kanssa ei oo tämmöistä vaikeeta kuin sun kanssa."

Vierailija kirjoitti:

Joo. On noita anoppeja olemassa. He saattavat vielä kertoa sukulaisille ja tutuille, että joutuvat viemään ruokaa, koska miniä ei tee ruokaa ja perhe saa olla nälässä.

Ehdottomasti kannattaa joka kerran sanoa, ettei ruokaa tarvita. Parasta jos saat laitettua ruuat takaisin anopin matkaan.

Tämä.

"Voi voi, ei ne mitenkään pärjäisi jos MINÄ en huolehtisi ruokia niille ja kävisi siivoamassa. En millään jaksaisi kun on tämä reuma ja flunssakin tulossa, mutta MINUN on pakko kun ei ne itse osaa."

Relaa vähän. Ota lasi punkkua ja rentoutu ja anna anopin huseerata rätti kädessään. Miksi tehdä elämästä vaikeaa, kun siitä voisi nauttia. Yritä kääntää asiat positiiviseksi. 

Miten ikäiseni ihmiset ,60+ ,ovat näin pönttöjä kuin täällä saa useammastakin ketjusta lukea.Pönttö ei oikeastaan ole oikea sana,kyse on jo jossain tapauksissa lähes rikodoikeudellista teoista mikäli ne ovat totta.

Toivottavasti en itse menetä harkintakykyäni tuolle tasolle.

Olen kyllä siivonnut lasteni asuntoja ,pessyt ikkunoita jne.ja vienyt jotain valmistamaani ruokaakin, mutta kaikesta ajankohtaa myöten on sovittu etukäteen.En myöskään koskaan mene sopimatta avaimilla tai edes ilmaannu oven taakse ovikelloa soittamaan ilmoittamatta.

Minulle voi ja on myös sanottu ettei tarvitse tulla,hoidamme homman itse.

Tarjoan apuani ,koska minulla on aikaa ja energiaakin.En ahdistele avulla viikoittain enkä edes kuukausittain.