Ilahdutko kaikista kukista, vai onko eri kukilla ja niiden väreillä sinulle piilomerkityksiä?
Joidenkin ihmisten mielestä tietyt kukat tai tietyt värit viestivät jotain. Kelpaako sinulle kaikki kukat vai loukkaannutko, jos saat vääriä kukkia? Jos saat kukkia esim ystävältä tai puolisolta, analysoitso niiden väriä ja lajia?
Kommentit (12)
Se on vähän siltä väliltä. Kaikki kukat ilahduttavat, mutta oikean väriset kukat ilahduttavat vielä enemmän. Esim. kun 20 v hääpäivänä saa inhokkiväriään olevia lohenpunaisia ruusuja tai sinivalkoisen "surunvalitettelukimpun", niin, silloin tulee mieleen, että eikö mies olisi voinut pysyä ihan turvallisissa niissä perusväreissä.
En pidä mistään kukista! Kukkien tappaminen ja sisälle tuominen on kammottavaa! Äskettäin oli juttu netissä, että kasveillakin on taju, että vieressä oleva kasvi kuolee, ja ne alkavat erittää jotain ainetta puolustautuakseen ryhmänä.
Antakaa kasvien olla vapaana luonnossa jonne ne on tarkoitettu!
Mulle on väliä niiden ulkonäöllä. Orkideat ja muut pölyisen nuhjuiset pinnihökötykset joutaa piiloon, vaaleanpunaiset pionit taatusti paraatipaikalle keskelle olohuonetta.
En piittaa ihmisten keksimistä höpö höpö -merkityksistä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
En pidä mistään kukista! Kukkien tappaminen ja sisälle tuominen on kammottavaa! Äskettäin oli juttu netissä, että kasveillakin on taju, että vieressä oleva kasvi kuolee, ja ne alkavat erittää jotain ainetta puolustautuakseen ryhmänä.
Antakaa kasvien olla vapaana luonnossa jonne ne on tarkoitettu!
Ja joku nieli purematta tän puolustusmekanismien takia... :D Ei hitto, vois alkaa tekemään rahaa tuollaisilla jutuilla.
Ilahtuisin, vaikka tois siankärsämökimpun pihalta :D Tosin olen kyllä sanonut poikaystävälle, et kukat ei niinkää oo mun juttu et mielellää jotai muuta keksis :’)
En tykkää krysanteemeista, varsinkaan ruskeista.
Pidän lähes kaikista kukista , paitsi tuoksuyliherkkyyden vuoksi tuoksuvista. Väreistä keltainen on suosikkini.
Kun ei Suomessa osata edes peruskäytössääntöjä, miten voisi olettaa, että joku kykenisi miettimään kukkiin liittyvää koodistoa. Joten turha "väärästä" kukasta on loukkaantumaan ainakaan ruveta.
Olipa muuten hauska ketju taannoin etikettisäännöistä. Siitä kävi ilmi, ettei Suomessa edes eroteta, mikä on taikauskoa ja mikä etikettiä. Sitten tullaan hautajaisiin vesirajaa viistävässä minihameessa mutta ollaan ylpeitä, kun ei kätellä kynnyksen yli.
Kamalaa, että joku pitää valkeasta kallasta! Sehän on kuoleman kukka, aina hautajaisissa.
Itse en pidä keltaisista ja kirkaanpunaisista yms. kukista. Sininen on lempivärini, esim. iiris. Pidän myös luonnonkukista tai eksoottisemmista kukista. Toivekimppu olisi sellainen, jonka tuoja on sen itse valinnut sen perusteella että tuntee mun makuni. Kerran sain mahtavan vihreäkukkaisen orkidean oksan.
Äitini lempikukat ovat hajuherneet, kielot, lemmikit ja shamppanjanväriset ruusut.
Tätini taas haluaa isoja näyttäviä kukkalaitteita, joissa on mieluiten valkoisia ja sinisiä kukkia.
Espanjalaisen perinteen mukaan ruusu on naisen kukka, neilikka miehen.
Tietyt kukat sopivat hautajaisiin, etenkin tuo valkea kalla.
Värien symboliikkaa tunnen, mutta koska suomalaiset nykyisin tuntevat aika huonosti, niin valitsen yleensä kukat saajan persoonaan sopivasti.
Jos saa rumat kukat, sille ei voi mitään, en suutu, ymmärrän ettei kaikilla ole esteettistä silmää. Jos ei osaa valita hyvää kimppua itse, sitten melkein yksi kauniinvärinen ruusu (pitkävartinen) ja vähän vihreää lisäksi on paras valinta.
Kaikki kukat kelpaa vaikka kaikki nyt ei tietenkään ole mitään lemppareita. En kuitenkaan itsekkäästi oleta että jokainen ihminen tietäisi/muistaisi minun kukkamakuni tarkkaan.
Juu siis mä vedin anopille kilarit kun se toi mulle narsisseja viime keväänä. Sehän vihjas että mä oon joku narsisti! Kaveri halus antaa mulle muuttonsa yhteydessä pullojukan, mutta meillähän ei sellaisia juoppojen kasveja suvaita. Mies yritti antaa synttäreillä ruusuja, mutta mähän en helvetti mikään pubiruusu ole! Erilaisista juoruista tykkään kyllä ja ahkeraliisa on oikein hyvä kukka.
Lisään nyt vielä, että vaikka ilahdun kaikista ja kaikenvärisistä kukista, niin on minulla inhokkeja esim. en pidä liljoista, oikeastaan yhtään. Johtuu varmaan lapsuudestani, jolloin liljoja oli talon seinustalla ja kun kuljin siitä, jäi puseroon väriä ja äiti oli vihainen, koska kuljin liian läheltä niitä. Jotenkin lilja on iso ja kömpelö ja ruma minun mielestäni.
Väreistä en pidä juurikaan valkoisesta pelkästään. Esim. valkoiset tulppaanit ovat jotain, josta en vain pidä. Jos valkoisten kanssa on jotain muuta - vaikka vain vihreää - niin se on ok ja valkoiset ruusut menettelevät vähän paremmin kuin tulppaanit. Ja oma suosikkivalkoiseni on yksi valkoinen kalla. Se on minusta kaunis ja sellaisesta kyllä ilahdun sitä tavallista ilahtumista enemmän.
Ja keltaisista ruusuista en pidä. En osaa sanoa miksi. Keltaiset tulppaanit taas menettelevät.