Kun altistaminen lisää sosiaalista fobiaa

Up

Up

Kuinka kauan sairautesi on jatkunut? oletko jo käynnyt lääkärillä? saanut lääkkeet vaivaasi? jos ei auta, niin sinun olisi hyvä saada ammatti tukihenkilö itsellesi, se voisi auttaa sinua.

Eikös opiskelijoille ole jotain psykologin palveluita tarjolla? Käy sellaisella juttelemassa.

Hei! Aloituksesi voisi olla itseni kirjoittama joitakin vuosia sitten. Nykyään jännitys on poissa. Tässä oma tarinani (pintaraapaisu vaan; enkä väitä, että se toimisi kaikille):

Altistuminen tilanteille sellaisenaan ei toiminut, sillä kyseessä oli syvällinen, pinnan alla piilevä sisäinen ongelma, eikä sitä voinut korjata ulkoa käsin laittamalla itseään uudelleen hankaliin tilanteisiin. Jouduin käymään asian kanssa syväluotaavaan itseeni tutustumisen, johon sisältyi mm. terapiaa, mediatoimista, uusi hyvin säännöllinen joogaharjoitus ja tietty ruokavalio(tämä jooga oli varmastikin kaikista positiivisesti vaikuttavin asia, vaikka sinne joogaan meneminen pelotti aluksi ihan hillittömästi, mutta jooga on tosiaan sellainen aktiviteetti, jossa kaikki keskittyvät vaan itseensä, eikä kilpailua ole).

Itselleni oli tärkeää ymmärtää mistä nämä pelot johtuivat, ja vastaus olisin hyvin monimuotoinen, mm. koko kansakunnan historiaan, äidin käytökseen, aivojen toimintaan (ja mm stressihormonin tuotantoon) liittyvä kokonaisuus. Huono itsetunto ja -luottamus, itsensä liian vakavasti ottaminen ja se, mitä muut ihmisen ajattelevat olivat keskiössä. Ja Se häpeä.

Aloitin itse ammentamalls positiivisuutta siitä ajatuksesta, että elämässäni oli pari ihmistä, jotka hyväksyivät minut sellaisenaan. Vertaistuki yleensäkin on paikallaan, ja sen syvällinen ymmärtäminen, ettei sillä että saatat "nolata" itsesi johonkin lääkärille tai verotoimistoon soittaessa ole mitään merkitystä isossa kaavassa. Eli perspektiivi auttoi myös. Empatia muita ihmisiä ja heidän ongelmiaan kohtaan oli myös yksi tärkeimmistä asioita; ei-tuomitsevan asenteen jatkuva ruokkiminen. Kaikkien negatiivisten ajatusten muuttaminen joka positiiviseksi tai ainakin ymmärtäväisesti, eli omien ajatusten ja tuntemusten jatkuva tarkkailu.

Tästä jännityksestä pois pääseminen oli varmaan suurin elämäntehtäväni, mutta kun siihen sitoutuu 100% sitä se vaatii! Työtä) se avaa koko maailman ihan uudelleen, ja huomaatkin että et vaihtaisi kokemusta pois, päin vastoin, löysin avainajatuksen (inspiraation lähteen) jopa opintoihini ja uraani.Ensimmäinen askel voisi tosiaan olla hyvän terapeutin löytäminen, ja oman kehon tuntemuksen hallinta (itselläni jooga). Tämä prosessi omalla kohdallani ei kestänyt muuten vuottakaan. Ja se jännitys oli tosiaan sillä tasolla etten voinut lähteä ruokakauppaankaan.

Toivottavasti tämä ei aiheuttanut ainakaan lisää negatiivisia tuntemuksia sinulle :) hirveästi tsemppiä, ja onnea omien toimivien keinojen löytämiseen!

Rentoutumisen ja itsetuntemuksen opettelua suosittelen minäkin. Mikään pika-apu se ei ole. Itselle sopivan menetelmän löytämiseen voi mennä vuosia...

Vierailija kirjoitti:

Hei! Aloituksesi voisi olla itseni kirjoittama joitakin vuosia sitten. Nykyään jännitys on poissa. Tässä oma tarinani (pintaraapaisu vaan; enkä väitä, että se toimisi kaikille):

Altistuminen tilanteille sellaisenaan ei toiminut, sillä kyseessä oli syvällinen, pinnan alla piilevä sisäinen ongelma, eikä sitä voinut korjata ulkoa käsin laittamalla itseään uudelleen hankaliin tilanteisiin. Jouduin käymään asian kanssa syväluotaavaan itseeni tutustumisen, johon sisältyi mm. terapiaa, mediatoimista, uusi hyvin säännöllinen joogaharjoitus ja tietty ruokavalio(tämä jooga oli varmastikin kaikista positiivisesti vaikuttavin asia, vaikka sinne joogaan meneminen pelotti aluksi ihan hillittömästi, mutta jooga on tosiaan sellainen aktiviteetti, jossa kaikki keskittyvät vaan itseensä, eikä kilpailua ole).

Itselleni oli tärkeää ymmärtää mistä nämä pelot johtuivat, ja vastaus olisin hyvin monimuotoinen, mm. koko kansakunnan historiaan, äidin käytökseen, aivojen toimintaan (ja mm stressihormonin tuotantoon) liittyvä kokonaisuus. Huono itsetunto ja -luottamus, itsensä liian vakavasti ottaminen ja se, mitä muut ihmisen ajattelevat olivat keskiössä. Ja Se häpeä.

Aloitin itse ammentamalls positiivisuutta siitä ajatuksesta, että elämässäni oli pari ihmistä, jotka hyväksyivät minut sellaisenaan. Vertaistuki yleensäkin on paikallaan, ja sen syvällinen ymmärtäminen, ettei sillä että saatat "nolata" itsesi johonkin lääkärille tai verotoimistoon soittaessa ole mitään merkitystä isossa kaavassa. Eli perspektiivi auttoi myös. Empatia muita ihmisiä ja heidän ongelmiaan kohtaan oli myös yksi tärkeimmistä asioita; ei-tuomitsevan asenteen jatkuva ruokkiminen. Kaikkien negatiivisten ajatusten muuttaminen joka positiiviseksi tai ainakin ymmärtäväisesti, eli omien ajatusten ja tuntemusten jatkuva tarkkailu.

Tästä jännityksestä pois pääseminen oli varmaan suurin elämäntehtäväni, mutta kun siihen sitoutuu 100% sitä se vaatii! Työtä) se avaa koko maailman ihan uudelleen, ja huomaatkin että et vaihtaisi kokemusta pois, päin vastoin, löysin avainajatuksen (inspiraation lähteen) jopa opintoihini ja uraani.Ensimmäinen askel voisi tosiaan olla hyvän terapeutin löytäminen, ja oman kehon tuntemuksen hallinta (itselläni jooga). Tämä prosessi omalla kohdallani ei kestänyt muuten vuottakaan. Ja se jännitys oli tosiaan sillä tasolla etten voinut lähteä ruokakauppaankaan.

Toivottavasti tämä ei aiheuttanut ainakaan lisää negatiivisia tuntemuksia sinulle :) hirveästi tsemppiä, ja onnea omien toimivien keinojen löytämiseen!

En ole aloittaja mutta itsekin sosiaalisesta fobiasta kärsivänä/kärsineenä. Edelleen pelkoja on mutta ei myöskään niin vahvoja kuin aikaisemmin. Pystyn jo elämään aika normaalia elämää. En ole käynyt terapiassa tai käytä lääkkeitä.   Mielenkiintoinen oma kokemuksesi, pystyisitkö avaamaan vielä vähän tarkemmin esim. millainen ruokavaliosi on, kun sen mainitsit?

Sosiaalisille tilanteille altistaminen ei ole se juttu vaan onnistumisen kokemukset ihmisten kohtaamisessa. Terapiaa ja joskus jokin lääkitys siihen rinnalle, esim. rauhoittavia.

Terveisin: toinen samanlainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Aloituksesi voisi olla itseni kirjoittama joitakin vuosia sitten. Nykyään jännitys on poissa. Tässä oma tarinani (pintaraapaisu vaan; enkä väitä, että se toimisi kaikille):

Altistuminen tilanteille sellaisenaan ei toiminut, sillä kyseessä oli syvällinen, pinnan alla piilevä sisäinen ongelma, eikä sitä voinut korjata ulkoa käsin laittamalla itseään uudelleen hankaliin tilanteisiin. Jouduin käymään asian kanssa syväluotaavaan itseeni tutustumisen, johon sisältyi mm. terapiaa, mediatoimista, uusi hyvin säännöllinen joogaharjoitus ja tietty ruokavalio(tämä jooga oli varmastikin kaikista positiivisesti vaikuttavin asia, vaikka sinne joogaan meneminen pelotti aluksi ihan hillittömästi, mutta jooga on tosiaan sellainen aktiviteetti, jossa kaikki keskittyvät vaan itseensä, eikä kilpailua ole).

Itselleni oli tärkeää ymmärtää mistä nämä pelot johtuivat, ja vastaus olisin hyvin monimuotoinen, mm. koko kansakunnan historiaan, äidin käytökseen, aivojen toimintaan (ja mm stressihormonin tuotantoon) liittyvä kokonaisuus. Huono itsetunto ja -luottamus, itsensä liian vakavasti ottaminen ja se, mitä muut ihmisen ajattelevat olivat keskiössä. Ja Se häpeä.

Aloitin itse ammentamalls positiivisuutta siitä ajatuksesta, että elämässäni oli pari ihmistä, jotka hyväksyivät minut sellaisenaan. Vertaistuki yleensäkin on paikallaan, ja sen syvällinen ymmärtäminen, ettei sillä että saatat "nolata" itsesi johonkin lääkärille tai verotoimistoon soittaessa ole mitään merkitystä isossa kaavassa. Eli perspektiivi auttoi myös. Empatia muita ihmisiä ja heidän ongelmiaan kohtaan oli myös yksi tärkeimmistä asioita; ei-tuomitsevan asenteen jatkuva ruokkiminen. Kaikkien negatiivisten ajatusten muuttaminen joka positiiviseksi tai ainakin ymmärtäväisesti, eli omien ajatusten ja tuntemusten jatkuva tarkkailu.

Tästä jännityksestä pois pääseminen oli varmaan suurin elämäntehtäväni, mutta kun siihen sitoutuu 100% sitä se vaatii! Työtä) se avaa koko maailman ihan uudelleen, ja huomaatkin että et vaihtaisi kokemusta pois, päin vastoin, löysin avainajatuksen (inspiraation lähteen) jopa opintoihini ja uraani.Ensimmäinen askel voisi tosiaan olla hyvän terapeutin löytäminen, ja oman kehon tuntemuksen hallinta (itselläni jooga). Tämä prosessi omalla kohdallani ei kestänyt muuten vuottakaan. Ja se jännitys oli tosiaan sillä tasolla etten voinut lähteä ruokakauppaankaan.

Toivottavasti tämä ei aiheuttanut ainakaan lisää negatiivisia tuntemuksia sinulle :) hirveästi tsemppiä, ja onnea omien toimivien keinojen löytämiseen!

En ole aloittaja mutta itsekin sosiaalisesta fobiasta kärsivänä/kärsineenä. Edelleen pelkoja on mutta ei myöskään niin vahvoja kuin aikaisemmin. Pystyn jo elämään aika normaalia elämää. En ole käynyt terapiassa tai käytä lääkkeitä.   Mielenkiintoinen oma kokemuksesi, pystyisitkö avaamaan vielä vähän tarkemmin esim. millainen ruokavaliosi on, kun sen mainitsit?

Hei! Sokerin pois jättäminen oli varmasti se suurin tekijä. Aluksi tulin tosin "hullummaksi" ja ahdistuneemmaksi, mutta detoxin jälkeen ero entiseen oli huima. Luotin tähän vaikeaan prosessiin, sillä ystäväni oli tehnyt aikaisemmin samoin. Muuten ei-prosessoitu, kasvispainotteinen, ei-kermainen ja ei-juustoinen ruokavalio. Opettelin kuumeisesti nauttimaan puhtaan ruuan mausta. Syön paljon perunaa :) en tiedä mitä ravintoasiantuntijat sanoisivat tästä, sillä nyt kun mietin, ruokavaliossani on aika paljon hiilihydraatteja. Kuuntele omaa suolistoasi.