Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin etsiä puolisoa vain siksi, että ei tarvitsisi käydä töissä? Voiko sen suoraan kertoa?
06.01.2018 |
Haaveissa että voisi lopettaa stressaavan työn ja jäädä kotiin. Pitäisin kodin kunnossa miehen työpäivän ajan ja tekisin ruuat yms valmiiksi. Voiko sitä kuitenkaan kertoa potentiaaliselle kumppanille? Vai pitääkö olla hiljaa ja vaivihkaa lopettaa työnteko kun suhde vakiintuu?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, mutta en kertoisi sitä suoraan noilla sanoilla. Se voi turhaan pelästyttää miehen. Sen sijaan voit ihan hyvin sanoa, että sinusta olisi kiva olla kotiäiti tai kotirouva ja pitää huolta kodista ja miehestä. Katsot sitten miten mies reagoi. Jos miehen reaktio on positiivinen, niin saattaa olla että toiveesi on mahdollinen. Pidä kuitenkin huolta, että oma taloutesi on turvattu jos tulee ero!
Oikeasti moni mies pitäisi tuollaisesta 50-luvun amerikkalaisesta idyllistä, mutta harvalla on siihen varaa ja se on Suomessa sosiaalisesti vieroksuttavaa. Mutta esimerkiksi Saksassa ja USA:ssa on ihan tavallista, että nainen jää kotiäidiksi ja kotirouvaksi, kun tulee lapsia. Kannattaa siis rohkeasti kertoa potentiaaliselle kumppanille, mitä toivoo elämältä.
Siihen pitää myös tyytyä, että elintaso tulee olemaan matala. Tavallisessa perheessä kaksi aikuista käy töissä. Aloittajan mallissa kaksi ihmistä elää yhden palkalla.
Täytyy sanoa, että itselleni ei kelpaisi mies joka haluaisi puuhastella kotona ja elää minun palkallani. Periaatteessa mukava ajatus, että tulisin siistiin kotiin ja valmiiseen ruokapöytään. Mutta jos jotakin vihaan ja halveksin, niin epäitsenäisiä ihmisiä. Eli ei tulisi mitään. Tunnen kyllä miehiä jotka ovat päässeet naisen elätettäväksi, että sopii joillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin Englannissa lastenhoitaja varakkaissa perheissä n. kymmenen vuoden ajan. Ei ne kotirouvat kyllä lapsia hoitanut tai kotia puunannut. Moni teki vapaaehtoistöitä ja oikeastaan kaikki harrastivat paljon liikuntaa. Lasten- ja kodinhoito oli ulkoistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan näe mitä erityisen tavoiteltavaa tuollaisessa kotirouvassa olisi. Modernissa elämänmenossa kotitöiden hoitaminen on niin naurettavan pieni työmäärä. Tiskikone tiskaa ja imurilla vetelee lattiat läpi. Ruoanlaitto on ihan mukavaa hommaa. Siitäkään en halua luopua. Sitäpaitsi jos ei huvita laittaa ruokaa niin puolivalmista ja einestä on kaupan hyllyt notkollaan. Ravintolasta saa ruokaa ja take-away kotimatkalla on mukavaa vaihtelua.
Pienten lasten hoito tietysti on oma lukunsa. Tämänlaisena kotirouvana ololla tosin tarkoitetaan enempi sellaista läpi elämän oloneuvoksena olemisen roolia.
Mitä sitten tekisit elämälläsi jos työnteko ei olisi rasitteena? Makaisit sohvalla katselemassa telkkaria ja söisit sipsejä?
t. mies
On se miehellekin suunnaton apu ja hyöty uraa ajatellen, jos ei tarvitse vauvan kanssa valvoa öitä ennen töihin lähtöä, viedä ja hakea lapsia päiväkodista/koulusta, huolehtia lasten vaatetuksesta, neuvolakäynneistä, kouluasioista, harrastuksista jne. Kaikkeen tuohon menee helposti pari tuntia päivittäin, jonka voisi käyttää myös työntekoon.
Se vauva vaatii noin paljon huomiota parin vuoden ajan. Sen jälkeen ei kenelläkään mene edes paria tuntia päivittäin, jos ei halua kehittää outoja pakkomielteitä kotitekoisesta sinapista joulukinkun päälle ym. turhaa. Saa toki jos haluaa, mutta sitten se menee harrastuksen puolelle. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, mutta en kertoisi sitä suoraan noilla sanoilla. Se voi turhaan pelästyttää miehen. Sen sijaan voit ihan hyvin sanoa, että sinusta olisi kiva olla kotiäiti tai kotirouva ja pitää huolta kodista ja miehestä. Katsot sitten miten mies reagoi. Jos miehen reaktio on positiivinen, niin saattaa olla että toiveesi on mahdollinen. Pidä kuitenkin huolta, että oma taloutesi on turvattu jos tulee ero!
Oikeasti moni mies pitäisi tuollaisesta 50-luvun amerikkalaisesta idyllistä, mutta harvalla on siihen varaa ja se on Suomessa sosiaalisesti vieroksuttavaa. Mutta esimerkiksi Saksassa ja USA:ssa on ihan tavallista, että nainen jää kotiäidiksi ja kotirouvaksi, kun tulee lapsia. Kannattaa siis rohkeasti kertoa potentiaaliselle kumppanille, mitä toivoo elämältä.
Siihen pitää myös tyytyä, että elintaso tulee olemaan matala. Tavallisessa perheessä kaksi aikuista käy töissä. Aloittajan mallissa kaksi ihmistä elää yhden palkalla.
Täytyy sanoa, että itselleni ei kelpaisi mies joka haluaisi puuhastella kotona ja elää minun palkallani. Periaatteessa mukava ajatus, että tulisin siistiin kotiin ja valmiiseen ruokapöytään. Mutta jos jotakin vihaan ja halveksin, niin epäitsenäisiä ihmisiä. Eli ei tulisi mitään. Tunnen kyllä miehiä jotka ovat päässeet naisen elätettäväksi, että sopii joillekin.
Sinun tulisi hakea ammattiapua vihan ja halveksunnan tunteisiisi. Tuo ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan näe mitä erityisen tavoiteltavaa tuollaisessa kotirouvassa olisi. Modernissa elämänmenossa kotitöiden hoitaminen on niin naurettavan pieni työmäärä. Tiskikone tiskaa ja imurilla vetelee lattiat läpi. Ruoanlaitto on ihan mukavaa hommaa. Siitäkään en halua luopua. Sitäpaitsi jos ei huvita laittaa ruokaa niin puolivalmista ja einestä on kaupan hyllyt notkollaan. Ravintolasta saa ruokaa ja take-away kotimatkalla on mukavaa vaihtelua.
Pienten lasten hoito tietysti on oma lukunsa. Tämänlaisena kotirouvana ololla tosin tarkoitetaan enempi sellaista läpi elämän oloneuvoksena olemisen roolia.
Mitä sitten tekisit elämälläsi jos työnteko ei olisi rasitteena? Makaisit sohvalla katselemassa telkkaria ja söisit sipsejä?
t. mies
On se miehellekin suunnaton apu ja hyöty uraa ajatellen, jos ei tarvitse vauvan kanssa valvoa öitä ennen töihin lähtöä, viedä ja hakea lapsia päiväkodista/koulusta, huolehtia lasten vaatetuksesta, neuvolakäynneistä, kouluasioista, harrastuksista jne. Kaikkeen tuohon menee helposti pari tuntia päivittäin, jonka voisi käyttää myös työntekoon.
Se vauva vaatii noin paljon huomiota parin vuoden ajan. Sen jälkeen ei kenelläkään mene edes paria tuntia päivittäin, jos ei halua kehittää outoja pakkomielteitä kotitekoisesta sinapista joulukinkun päälle ym. turhaa. Saa toki jos haluaa, mutta sitten se menee harrastuksen puolelle. -eri
Kyllä lapsi työllistää ja vie aikaa myös vanhempana. Matka päiväkotiin on Helsingissä helposti 30-45 min, jos ei saa lasta lähipäiväkotiin. Ja lähipäiväkotiin pääseminen ei ole itsestäänselvyys, kun päiväkodit ovat monin paikoin täynnä ja ennestään. Harrastuksiin kuskaaminen vie myös helposti pari tuntia, toki voi sopia muiden vanhempien kanssa kimppakyytejä, joilla taakkaa jaetaan. Mutta kaikesta tästä kuskaamisesta pääsisi eroon, jos vaimo olisi kotirouva. Kuskaamisen päälle tulee tietysti vaate- ja ruokahuolto, joka sekin vie aikaa päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle ja monelle muullekin miehelle kelpaisi periaatetasolla kotivaimon /-rouvan roolille omistautunut, perinteinen "johtajan puoliso" -tyyppinen vaimo. Vaatii toki naiselta aika selvästi tietynlaista luonnetta, elämänsisältö täytyy tuossa tilanteessa melkein tulla puolison saavutusten ja esimerkiksi harrastusten ja lasten kasvattamisen kautta. Noin muuten tuo tilanne olisi kyllä näin miehen näkökulmasta ihan toimiva, perinteisen mies-elättäjän ja nainen-huolehtijan suhde voisi olla jopa kutkuttavan mielenkiintoinen kokemus näin täyteen tasa-arvoon kasvatetun sukupuolen edustajan näkökulmasta.
Probleema vaan on elämisen kalleus, sen perheen pään täytyy olla aika tanakasti rahoissaan että tällainen elämä onnistuu. Suomessa tämä on siksi aika harvinaista.
Saksassahan työssä käyvä mies ja "Hausfrau" on edelleenkin aika yleinen ratkaisu.
Niin, mutta kutkuttaako sinua ja muita miehiä se naisen tasa-arvon vieminen? Vai se mikä tulee tuollaisen fantasian mukana, eli iso palkka, tärkeä asema, yhteisön kunnioitus, sadan tonnin auto ja miljoonan arvoinen talo?
Vierailija kirjoitti:
Olin Englannissa lastenhoitaja varakkaissa perheissä n. kymmenen vuoden ajan. Ei ne kotirouvat kyllä lapsia hoitanut tai kotia puunannut. Moni teki vapaaehtoistöitä ja oikeastaan kaikki harrastivat paljon liikuntaa. Lasten- ja kodinhoito oli ulkoistettu.
Suomessa on ihan erilailla.
Näissä varakkaissa (miehellä miljoonatulot vuodessa) suomalaisissa perheissä, joissa nainen on kotiäiti, hän tekee kaiken.
Siivous- yms palveluita ostavat meillä ne perheet, joissa molemmilla vanhemmilla on vaativa työ ja vain vähän vapaa-aikaa.
Niillä hyvin toimeentulevilla statusperheillä muuten on usein.monta lasta, esim 3. Jos vain ykai, niin syynä on lapsettomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan näe mitä erityisen tavoiteltavaa tuollaisessa kotirouvassa olisi. Modernissa elämänmenossa kotitöiden hoitaminen on niin naurettavan pieni työmäärä. Tiskikone tiskaa ja imurilla vetelee lattiat läpi. Ruoanlaitto on ihan mukavaa hommaa. Siitäkään en halua luopua. Sitäpaitsi jos ei huvita laittaa ruokaa niin puolivalmista ja einestä on kaupan hyllyt notkollaan. Ravintolasta saa ruokaa ja take-away kotimatkalla on mukavaa vaihtelua.
Pienten lasten hoito tietysti on oma lukunsa. Tämänlaisena kotirouvana ololla tosin tarkoitetaan enempi sellaista läpi elämän oloneuvoksena olemisen roolia.
Mitä sitten tekisit elämälläsi jos työnteko ei olisi rasitteena? Makaisit sohvalla katselemassa telkkaria ja söisit sipsejä?
t. mies
On se miehellekin suunnaton apu ja hyöty uraa ajatellen, jos ei tarvitse vauvan kanssa valvoa öitä ennen töihin lähtöä, viedä ja hakea lapsia päiväkodista/koulusta, huolehtia lasten vaatetuksesta, neuvolakäynneistä, kouluasioista, harrastuksista jne. Kaikkeen tuohon menee helposti pari tuntia päivittäin, jonka voisi käyttää myös työntekoon.
Se vauva vaatii noin paljon huomiota parin vuoden ajan. Sen jälkeen ei kenelläkään mene edes paria tuntia päivittäin, jos ei halua kehittää outoja pakkomielteitä kotitekoisesta sinapista joulukinkun päälle ym. turhaa. Saa toki jos haluaa, mutta sitten se menee harrastuksen puolelle. -eri
Kyllä lapsi työllistää ja vie aikaa myös vanhempana. Matka päiväkotiin on Helsingissä helposti 30-45 min, jos ei saa lasta lähipäiväkotiin. Ja lähipäiväkotiin pääseminen ei ole itsestäänselvyys, kun päiväkodit ovat monin paikoin täynnä ja ennestään. Harrastuksiin kuskaaminen vie myös helposti pari tuntia, toki voi sopia muiden vanhempien kanssa kimppakyytejä, joilla taakkaa jaetaan. Mutta kaikesta tästä kuskaamisesta pääsisi eroon, jos vaimo olisi kotirouva. Kuskaamisen päälle tulee tietysti vaate- ja ruokahuolto, joka sekin vie aikaa päivittäin.
Päiväkotiin lapset pudotetaan yleensä työmatkalla. Harvoin pelkästään sen takia tarvitsee mitään 45 minuutin ylimääräistä koukkausta tehdä. Sama juttu harrrastusten kanssa. Kukaan ei pakota haalimaan mitään monen tunnin harrastusjuttuja viikon jokaiselle päivälle.
Ihan hyvin tavalliset työssäkäyvät perheet onnistuu hoitamaan nämä arkirutiinit. Ihan haihattelua, että siihen tarvittaisiin yhden ihmisen kokoaikainen työpanos. Toki siihen pystyy käyttämään aikaa ihan niin paljon kuin haluaa, mutta järkevästi hoidettuna onnistuu kyllä työelämän kanssa yhdistettynä vallan mainiosti. Vielä kun jakaa nämä työt molemmille vanhemmin tasapuolisesti niin ei siinä nyt ihan älytöntä työtaakkaa jää jäljelle. Kyllä sen tavallinen ahkera ihminen jaksaa.
Eikä se vauva-taapero aika montaa vuotta kestä. Vielä ehtii monta vuosikymmentä tehdä uraohjuksena duunia vaikka jäisi pariksi vuodeksi kokonaan työelämästä pois.
Ei kai se nyt väärin ole tuollaisesta haaveilla. Mutta tosiaan varakas mies on sitten syytä löytää, koska muuten ei yhden ihmisen tuloilla mitään kotirouvaa eikä varsinkaan lapsia elätä. Kyllä varmaan löytyy miehiä, joille on ihan ok että vaimo on kotona. Jos meillä olisi varaa, niin uskon että mieheni mielestä olisi oikein mukavaa, että olisin kotiäiti. Silloinhan hänen ei tarvitsisi tehdä yhtään kotitöitä, koti olisi siisti ja mukava, ruoka olisi valmiina ja lapsetkaan ei kävisi niin hermoille, koska ne olisivat selkeästi enemmän minun vastuulla.
Olin kotona lasten kanssa neljä ja puoli vuotta ja se oli kyllä ihan mukavaa ja leppoisaa aikaa. Nyt kun olen taas töissä, niin kotona ei ole enää siistiä ja kotitöistä ja lastenhoidosta tulee riitaa jatkuvasti. Mies ei ihan ole vielä sisäistänyt, että palvelu ei pelaa enää kun minäkin käyn töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan näe mitä erityisen tavoiteltavaa tuollaisessa kotirouvassa olisi. Modernissa elämänmenossa kotitöiden hoitaminen on niin naurettavan pieni työmäärä. Tiskikone tiskaa ja imurilla vetelee lattiat läpi. Ruoanlaitto on ihan mukavaa hommaa. Siitäkään en halua luopua. Sitäpaitsi jos ei huvita laittaa ruokaa niin puolivalmista ja einestä on kaupan hyllyt notkollaan. Ravintolasta saa ruokaa ja take-away kotimatkalla on mukavaa vaihtelua.
Pienten lasten hoito tietysti on oma lukunsa. Tämänlaisena kotirouvana ololla tosin tarkoitetaan enempi sellaista läpi elämän oloneuvoksena olemisen roolia.
Mitä sitten tekisit elämälläsi jos työnteko ei olisi rasitteena? Makaisit sohvalla katselemassa telkkaria ja söisit sipsejä?
t. mies
On se miehellekin suunnaton apu ja hyöty uraa ajatellen, jos ei tarvitse vauvan kanssa valvoa öitä ennen töihin lähtöä, viedä ja hakea lapsia päiväkodista/koulusta, huolehtia lasten vaatetuksesta, neuvolakäynneistä, kouluasioista, harrastuksista jne. Kaikkeen tuohon menee helposti pari tuntia päivittäin, jonka voisi käyttää myös työntekoon.
Se vauva vaatii noin paljon huomiota parin vuoden ajan. Sen jälkeen ei kenelläkään mene edes paria tuntia päivittäin, jos ei halua kehittää outoja pakkomielteitä kotitekoisesta sinapista joulukinkun päälle ym. turhaa. Saa toki jos haluaa, mutta sitten se menee harrastuksen puolelle. -eri
Kyllä lapsi työllistää ja vie aikaa myös vanhempana. Matka päiväkotiin on Helsingissä helposti 30-45 min, jos ei saa lasta lähipäiväkotiin. Ja lähipäiväkotiin pääseminen ei ole itsestäänselvyys, kun päiväkodit ovat monin paikoin täynnä ja ennestään. Harrastuksiin kuskaaminen vie myös helposti pari tuntia, toki voi sopia muiden vanhempien kanssa kimppakyytejä, joilla taakkaa jaetaan. Mutta kaikesta tästä kuskaamisesta pääsisi eroon, jos vaimo olisi kotirouva. Kuskaamisen päälle tulee tietysti vaate- ja ruokahuolto, joka sekin vie aikaa päivittäin.
Päiväkotiin lapset pudotetaan yleensä työmatkalla. Harvoin pelkästään sen takia tarvitsee mitään 45 minuutin ylimääräistä koukkausta tehdä. Sama juttu harrrastusten kanssa. Kukaan ei pakota haalimaan mitään monen tunnin harrastusjuttuja viikon jokaiselle päivälle.
Ihan hyvin tavalliset työssäkäyvät perheet onnistuu hoitamaan nämä arkirutiinit. Ihan haihattelua, että siihen tarvittaisiin yhden ihmisen kokoaikainen työpanos. Toki siihen pystyy käyttämään aikaa ihan niin paljon kuin haluaa, mutta järkevästi hoidettuna onnistuu kyllä työelämän kanssa yhdistettynä vallan mainiosti. Vielä kun jakaa nämä työt molemmille vanhemmin tasapuolisesti niin ei siinä nyt ihan älytöntä työtaakkaa jää jäljelle. Kyllä sen tavallinen ahkera ihminen jaksaa.
Eikä se vauva-taapero aika montaa vuotta kestä. Vielä ehtii monta vuosikymmentä tehdä uraohjuksena duunia vaikka jäisi pariksi vuodeksi kokonaan työelämästä pois.
Puhut eri asiasta.
Tottakai jokainen tavis pärjää itsekin arjessa. Minäkin pärjään hyvin ilman purjevenettä ja kaukomatkoja.
Joillekin miehille se arkea pyörittävä vaimo on kuitenkin statuskysymys. Sinulle ei, joten voit lopettaa vastailemasta ketjuun.
Minulla menee noin pari tuntia päivittäin. Käymme molemmat töissä eli ei ole kokopäivätyötä. Jos pystyisin keskittymään pelkästään uraani niin olisi huomattavasti helpompaa, mutta vaimokin haluaa käydä töissä niin näillä mennään.