Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen 49-vuotiaana. Onko palstalla yhtä vanhoina synnyttäneitä?
06.01.2018 |
Eli kuulun siihen äärimmäisen pieneen joukkoon viisikymppisiä, jotka saavat lapsen tässä iässä. Meitä on 2-3 keskimäärin vuosittain Suomessa.
Minulla oli entuudestaan kolme lasta, nuorinkin heistä liki kaksikymppinen saadessaan vielä pikkusisaruksen. Raskaus oli vahinko, mutten kyennyt aborttiin.
Kaikki meni hyvin ja tyttö on nyt reipas ekaluokkalainen. Ei ole vielä täysin hoksannut erityisasemaansa.
Mitähän teini-ikä tuo tullessaan? Kokemuksia?
Kommentit (24)
Sain itse 42-vuotiaana ja siskoni 38-vuotiaana. Tiedän myös parin jotka ovat saaneet 49-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida olla.
Kuten itsekin toteat, niin olet varsin harvinainen tapaus.
Tiedän kaukaisesti yhden naisen, joka sai lapsen 46-vuotiaana. Hänen tilanteestaan en kuitenkaan enempää tiedä.
Mutta onnea matkaan. Onhan sinulla jo paljon kokemusta, kun kolme jo on maailmalla.
Uskoisin, että vanhemmalla vanhemmalla on enemmän kärsivällisyyttä teinienkin suhteen. Itse sain kuopuksen 45-vuotiaana, mutta vielä ei lapsonen ole teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni sai äitini 51-vuotiaana.
Niillä ainakin meni teini-ikä ihan hyvin, tarkoitat varmaan miten vanhemmat vanhemmat kestävät teinejä? Ainakin äitini tapauksessa niillä oli erikoisen läheiset välit, eikä mitään isoja murrosikä konflikteja ollut.
Tarkoitan juuri toisin päin.
Eli miten nuori kestää vanhoja vanhempiaan. Mieheni ei oikeastaan ole kauhean vanha isäksi, on saman ikäinen kuin minä. Eli lapsen syntyessä oli kuitenkin 20 vuotta nuorempi kuin esim. tuleva pappa Sauli.
ap
Tiedän kans yhden 49-v synnyttäneen. Hauskinta tässä oli se, että tämän naisen esikoinen oli mun opettajana just tuohon aikaan. 32-vuotiaana tuli isosiskoksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni sai äitini 51-vuotiaana.
Niillä ainakin meni teini-ikä ihan hyvin, tarkoitat varmaan miten vanhemmat vanhemmat kestävät teinejä? Ainakin äitini tapauksessa niillä oli erikoisen läheiset välit, eikä mitään isoja murrosikä konflikteja ollut.
Tarkoitan juuri toisin päin.
Eli miten nuori kestää vanhoja vanhempiaan. Mieheni ei oikeastaan ole kauhean vanha isäksi, on saman ikäinen kuin minä. Eli lapsen syntyessä oli kuitenkin 20 vuotta nuorempi kuin esim. tuleva pappa Sauli.
ap
Ai, voin kertoa äidistäni, että sen vanhemmat oli sille todella, todella rakkaita ja läheisiä, joten olettaisin ettei ollut ongelmia sen vanhempien iän kanssa.
Ehkä se on eri asia nykyään, kun vanhemmat haluavat olla kavereita lastensa kanssa, mutta ainakin tuollainen perinteinen vanhemmuus varmaan toimii hyvin vanhempien vanhempienkin kanssa?
Äitini sai minut ollessaan 49-vuotias, nyt olen itse jo pitkälle päälle 50, ja äitini kuollut jo yli 20 vuotta sitten.
Teini-ikä meni melko rauhallisesti, lähinnä varmaan sen vuoksi, että äidilläni ei ollut aavistustakaan, mitä kaikkea puuhailin, hän oli jotenkin tosi sinisilmäinen. Teini-iässä kyllä häpesin vanhempiani, kun olivat niin iäkkäitä, ja usein kaverit kysyivätkin äitini nähtyään, oliko hän mun mummo.
Minulla on kolme sisarusta, joihin ikäero oli yli 20 vuotta. Veljeni pojat ovat minua pari vuotta nuorempia ja heidän kanssaan minulla olikin lapsena ja nuorena läheiset välit.
Molemmat veljeni ovat jo kuolleet, sisko elää, mutta meillä on vähän kummallinen suhde kun isosta ikäerosta johtuen emme ikinä ole olleet ikäänkuin samalla tasolla ja hän on aina pyrkinyt holhoamaan minua.
Isäni kuoli kun olin parikymppinen ja äitini kun olin kolmissakymmenissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusissa kontakteissa vähän nolottaa, kun pelkään, että minua luullaan isoäidiksi.
Ei siis omasta puolestani haittaisi yhtään, mutta lapsen kannalta. Näin ei kuitenkaan vielä ole käynyt tai kukaan ei ainakaan ole sitä ilmaissut.
Tytölle olen tietysti vain äiti ja se isän ohella tärkein ihminen maailmassa. Tytöllä on todella läheiset välit myös isompiin sisaruksiinsa -- ovat sellaisia varavanhempia.
Vanhimmalla on jo kaksi omaa lasta. Eli olen mummi ja äiti lähes samanikäisille lapsille :D
On se tavallaan hauska, kun leikkipuistossa toinen pieni huuteli äiti ja toinen mummi, kun yhdessä oltiin.
Miten sulla meni raskausaika ja pelkäsitkö kovasti vammaisuutta? Synnytitkö alakautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä oli 44 ja äiti 34 kun synnyin ja kyllähän se niin on että aina oli vanhimmat vanhemmat. Oon tosiaan 18 ja avomies 23 ja miehen vanhemmat on nyt saman ikäsiä kun mun isä oli kun synnyin. Myöskin miehellä on isoisovanhemmat ja mun isovanhemnatkin on jo kuollu vanhuuteen.
Voisin vaan kuvitella miten pahalta tuntuis jos äiti olis ollu 50. Kasvanu koko lapsuuden tietäen ettei lapset tuu näkemään isovanhempiaan yms.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli 44 ja äiti 34 kun synnyin ja kyllähän se niin on että aina oli vanhimmat vanhemmat. Oon tosiaan 18 ja avomies 23 ja miehen vanhemmat on nyt saman ikäsiä kun mun isä oli kun synnyin. Myöskin miehellä on isoisovanhemmat ja mun isovanhemnatkin on jo kuollu vanhuuteen.
Voisin vaan kuvitella miten pahalta tuntuis jos äiti olis ollu 50. Kasvanu koko lapsuuden tietäen ettei lapset tuu näkemään isovanhempiaan yms.
Äiti 34v, kun sinut sai? Ja sinulla mielstäsin on vanhimmat vanhemmat ever?
Tuliko näppäilyvirhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nro 8, siis 49-vuotiaan äidin tytär.
Kun äitini kuoli, poikani oli 3-vuotias ja tytär reilun vuoden. Ehtivät siis tapaamaan, pojalla on ehkä jonkinlainen muistikuvakin. Jos olisin saanut lapset vähän aiemmin (oli lapsettomuusongelmaa), olisivat lapset olleet isompia ja muistaisivat paremmin.
No, mutta eihän sitä muutenkaan aina tiedä miten elämä menee.
Oli muuten ihan älyttömän raskas vuosi se kun äitini lyhyen sairastelun jälkeen kuoli. Kaksi pientä lasta ja olin juuri palannut työelämään kolmen vuoden tauon jälkeen. Hoidin kaikki hautajaisjärjestelyt, perunkirjoituksen, äidin ison asunnon tyhjennyksen ja myynnin... ja sitten omaan kotiin tuli iso vesivahinko ja jouduimme evakkoon.
Yli 45-vuotiaat saivat 116 vauvaa viime vuonna, ei ihan kauhean harvinaista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli 44 ja äiti 34 kun synnyin ja kyllähän se niin on että aina oli vanhimmat vanhemmat. Oon tosiaan 18 ja avomies 23 ja miehen vanhemmat on nyt saman ikäsiä kun mun isä oli kun synnyin. Myöskin miehellä on isoisovanhemmat ja mun isovanhemnatkin on jo kuollu vanhuuteen.
Voisin vaan kuvitella miten pahalta tuntuis jos äiti olis ollu 50. Kasvanu koko lapsuuden tietäen ettei lapset tuu näkemään isovanhempiaan yms.
Äiti 34v, kun sinut sai? Ja sinulla mielstäsin on vanhimmat vanhemmat ever?
Tuliko näppäilyvirhe?
Äidin iässä ei tosiaan mitään valittamista. On vaan sattunu aina kouluissa yms luokalle näitä jotka tehty 15-30v toimesta.
Vanhempani ovat elossa ja varsin pirteitä 80-vuotiaita. Ovat oikein iloisia tästä viimeisestä lapsenlapsestaan. Pari kertaa kuussa käyvät tytön kanssa esim. jossain tapahtumassa, teatterissa, museossa, syömässä kivassa paikassa jne.
Totta tietysti, että isovanhemmuuteen on nyt lyhyempi aika, mutta varmasti tytölle jää hyvät muistot heistä. Isänkin äiti elää vielä ja käymme katsomassa lähdes viikottain. On huonokuntoisempi, mutta jaksaa kuitenkin häärätä tarjoilujen kanssa.
Kun vanhemmat lapseni syntyivät isovanhemmat olivat vielä tiiviisti työelämässä kiinni ja aikaa ei ollut samalla tavalla lapsenlapsille. Eli nyt todella viettävät ns. laatuaikaa tytön kanssa.
Pitää muistaa, että ei aina mene keskimääräisen kaavan mukaan asiat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen nro 8, siis 49-vuotiaan äidin tytär.
Kun äitini kuoli, poikani oli 3-vuotias ja tytär reilun vuoden. Ehtivät siis tapaamaan, pojalla on ehkä jonkinlainen muistikuvakin. Jos olisin saanut lapset vähän aiemmin (oli lapsettomuusongelmaa), olisivat lapset olleet isompia ja muistaisivat paremmin.
No, mutta eihän sitä muutenkaan aina tiedä miten elämä menee.Oli muuten ihan älyttömän raskas vuosi se kun äitini lyhyen sairastelun jälkeen kuoli. Kaksi pientä lasta ja olin juuri palannut työelämään kolmen vuoden tauon jälkeen. Hoidin kaikki hautajaisjärjestelyt, perunkirjoituksen, äidin ison asunnon tyhjennyksen ja myynnin... ja sitten omaan kotiin tuli iso vesivahinko ja jouduimme evakkoon.
Mun lapset olivat samanikäisiä kun minun äitini kuoli työikäisenä, eli koskaan ei tosiaan tiedä, miten elämä menee.
Vierailija kirjoitti:
Onko erityislapsi
Ei ole siinä merkityksessä kuin ilmeisesti haet. On täysin terve tyttö.
Erityinen tietysti meille ja koko suvulle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten sulla meni raskausaika ja pelkäsitkö kovasti vammaisuutta? Synnytitkö alakautta?
Synnytin alakautta ja oli melko helppo synnytys, jos nyt "helppo"-sanaa voi synnytyksestä käyttää.
Raskausaikakin oli tavanomainen. Väsymys oli kyllä huima, mutta kun ei ollut muita hoidettavia, niin sain levätä kyllä. Pahoinvointiakin oli ne muutamat viikot, muttei oksentamisen tasolla kuitenkaan.
Ehkä juuri väsymys oli pahempaa kuin nuorempana. En tiedä, miten olisi jaksanut sitä, jos hoidettavana olisi ollut pieniä lapsia siinä sivussa. Kävin kyllä töissä ihan normaalisti. Kerran esimies herätti minut palaverissa, yksinkertaisesti nukuin aivan murmelina.
Oli pakko kertoa raskaudesta silloin ja hämmästys oli valtaisa.
Mummoni sai äitini 51-vuotiaana.
Niillä ainakin meni teini-ikä ihan hyvin, tarkoitat varmaan miten vanhemmat vanhemmat kestävät teinejä? Ainakin äitini tapauksessa niillä oli erikoisen läheiset välit, eikä mitään isoja murrosikä konflikteja ollut.