Väkivalta osana kasvatusta?

Ikävä kyllä moni sen hyväksyy. Itse en hyväksy pienimmissäkään määrin. Johtuu siitä että olen hakattu ja piesty lapsi, lapsuuden väkivalta oli silmitöntä ja julmaa, ja tasan tarkkaan muistan miltä pienen lapsen kauhu, hätä ja kuolemanpelko tuntuu. Ja miten kauhusta lamauttavaa on kun aikuinen mies eli isä, hakkaa ja kuristaa ja siinä itse rukoilee mielessään että kunpa se ei tappaisi, kunpa jäisin eloon.

Minulla on ikuiset traumat asiasta ja vihaan ja halveksun isääni.

Olen tukistanut sellasessa tilanteessa kun tuhanteen kertaan on ensin puhuttu ja varoitettu että pikkusiskoa ei saa kiusata, lyödä tai purra. En ole ylpeä teostani mutta koin että se oli viimeinen keino. Tukistamisenkin voi tehdä monella tapaa, sellaista repimistä että tukka lähtee päästä en hyväksy ollenkaan. Pieni nipsaisu niskavilloista siis ollut kysessä ja harkitusti. En tiedä mikä siinä oli, mutta vihdoin konkreettisen rankaisun jälkeen oppi meni vihdoin perille. En silti suosittele tätä ensimmäisenä keinona.

Vierailija kirjoitti:

Olen tukistanut sellasessa tilanteessa kun tuhanteen kertaan on ensin puhuttu ja varoitettu että pikkusiskoa ei saa kiusata, lyödä tai purra. En ole ylpeä teostani mutta koin että se oli viimeinen keino. Tukistamisenkin voi tehdä monella tapaa, sellaista repimistä että tukka lähtee päästä en hyväksy ollenkaan. Pieni nipsaisu niskavilloista siis ollut kysessä ja harkitusti. En tiedä mikä siinä oli, mutta vihdoin konkreettisen rankaisun jälkeen oppi meni vihdoin perille. En silti suosittele tätä ensimmäisenä keinona.

Ironista, että kiellät lastasi tekemästä kuten itse teet.

Fyysinen kuritus lisää lapsen aggressiivisuutta ja antaa käytösmaklia, joten voipi olla omaa aikaansaannostasi se, että poikasi yrittää pahoinpidellä siskoaan.

Mä en usko, että sitä yleensä tehdään harkitusti ja perustellusti vaan voimien loppuessa ja agression voittaessa järjen.