Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä suhde äitiin muuttunut kun olette itse kypsyneet?
06.01.2018 |
Joko äitini on muuttunut tai sitten nään hänet eritavallaa nyt 30v kuin 20v. Hän piiloaarvostelee ja tekee sen vielä niin että jos sanon takaisin että ymmärsin kyllä, niin heittäytyy tietömättömäksi. Mutta arvostelu on aivan selvää. Toisena hetkenä taas kehuu esim. Kotini sisustusta josta tulee kiva olo, mutta tunne äitiini on aika ristiriitainen näiden kehujen ja arvostelujen ristitulessa. Lisäksi huomaan ärsyttäviä piirteitä hänessä, mm. Kehuu itseään usein ja esim. Jos joku on kehunut hänen ihoaan tai sisustustaitoaan tai kakkujen tekoa, hän ottaa nämä asiat omakseen ja puhuu näistä sitten paljon et "kun minä olen tälläinen ja tälläinen" heijastaa siis kaiken toisten sanoman omaan persoonaansa kuin pikkulapsi. Joskus tekisi mieli sanoa että jos laittaisit siitä puhelimen kamerasta sen siloitus/hehku asetuksen pois, näkisit että ihosi on ihan yhtä ryppyinen kuin muidenkin 60vuotiaiden tai että jos joku on joskus kehunut sisustusta, ei se sinusta tee sisustussuunnittelijaa, kun hän mietti hakisiko somistajaksi.. Vaikea kuvailla, mutta olemme niin monesta nykyisin erimieltä.. Ennen meillä oli hauskaa, en huomannut arvostelua ja ehkä kun olin nuorempi, tietty opastus ja neuvominen oli ok.
Kommentit (6)
Ei. Äitini on edelleen yhtä keskenkasvuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Olin tosi vihainen välillä äidilleni, hän suorastaan fyysisesti oksetti minua. Ei ole ollut siistosellakaan hyvä äiti. Hoiti kyllä asiat mutta put minua useiden likakaivona ja oli monella tapaa hyvin vaurioittava äiti.
Enää en jaksa olla vihainen. Emme ole mitenkään henkisesti edelleenkään samalla tasolla. Tietyissä asioissa hän on yhä aivan lapsi.
Olen silti ymmärtänyt ettei hän tahallaan olen minu henkisesti kiduttanut eikä edes ymmärrä tehneensä niin. Hänellä ei ole ymmärrystä. Siksi on ollut helppo antaa lopulta anteeksi. Hän rakastaa minua ja lapsiani. En halua enää kantaa kaunaa vaikka ajoittain menneisyys yhä kuormittaa.
Vierailija kirjoitti:
On. Olin tosi vihainen välillä äidilleni, hän suorastaan fyysisesti oksetti minua. Ei ole ollut siistosellakaan hyvä äiti. Hoiti kyllä asiat mutta put minua useiden likakaivona ja oli monella tapaa hyvin vaurioittava äiti.
Enää en jaksa olla vihainen. Emme ole mitenkään henkisesti edelleenkään samalla tasolla. Tietyissä asioissa hän on yhä aivan lapsi.
Olen silti ymmärtänyt ettei hän tahallaan olen minu henkisesti kiduttanut eikä edes ymmärrä tehneensä niin. Hänellä ei ole ymmärrystä. Siksi on ollut helppo antaa lopulta anteeksi. Hän rakastaa minua ja lapsiani. En halua enää kantaa kaunaa vaikka ajoittain menneisyys yhä kuormittaa.
Ei ollut siis todellakaan hyvä äiti. Piti tunteiden likakaivona.
Anteeksi teen ruokaa tässä samalla.
On.
Olen kyennyt paremman ymmärryksen kautta astumaan hänen tilanteeseensa ja saappaisiin, kun minulle osuneet sattumukset päätöksineen on tehty.
Ymmärrys ja anteeksianto ovat johtaneet ystävyyteen.
Varsinaisesta äidinrakkaudesta en kuitenkaan puhuisi. Sitä tuskin enää voi takaisin saada.
Olen vasta lopullisesti ymmärtämässä (ikää 45) että äitini ei ole koskaan rakastanut tai halunnut minua, eikä minun kannata luulla, että se muuttuisi. Surullista mutta totta. En ole vuosiin ollut vihainen ja halusin kaikesta huolimatta pitää kiinni edes rippusesta sitä uskoa, että oma äiti välittäisi.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai. Kun olin itse murrosikäinen ja äitini elämä oli stressaavaa tuntui että hän on aina äksynä. Kun sain itse lapsen aloin ymmärtää äitiäni paremmin, ja äitini meni kouluun nuorten kanssa samalle luokalle, niin tuntui että äitini nuortui itsekin ihan silmissä. Hän on sitä ihmetellyt kun olen sanonut jälkikäteen. Koko aikuisiän on tuntunut että otan äitiäni iässä kiinni, miellä on 20 vuotta ikäeroa, samoin minulla ja tyttärelläni, ja tuntuu että ei voi olla totta että minä olen nelikymppinen, kun tuntuu että äitini on se nelikymppinen.
Aina on äidin kanssa ollut hyvät välit ja aikuisina ihmisinä ollaan samalla tasolla, tosin äitini leikkaa vieläkin leivän kun olemme heillä käymässä, pelkää että leikkaan käteeni vaikka olen jo kohta 30 vuotta leikannut omassa huushollissa leipäni :)