Isän jaksaminen pikkulapsiperheessä

Kyllä meillä selkeesti esim on niin että jos mies hoitaa lapsia kotona, hän hoitaa vain ne lapset.

Jos minä hoidan lapsia kotona, siivoam, kokkaan, buukkaan lääkäreitä, ilmoittelen vakuutusyhtiölle, maksan laskut jne.

Kun tulen työpäivän jäljiltä kotiin, se on täysin kuin pommin jäljiltä.

Meillä mies oli vuoden kotona, kun lapset oli 1v ja 3v. Ja kyllä, hän koki tuon vuoden raskaaksi ja yksinäiseksi, vaikka on yläkoulun ope ja tottunut lapsiin. Koti-isyys raskaus yllätti.

Ja kun palasin töistä kotiin, oli minun vuoro ottaa ohjakset käsiin, mies halusi omaa aikaa, joko lähtemällä lenkille tai kävi kaupassa, muuten hän ei olisi jaksanut. Hoidin lapset ja valmistin ruuan, enkä kokenut sitä raskaaksi työajan jälkeen, vaan päinvastoin, se oli rentouttavaa, koska se oli vastapainoa päivätyölle. Ja ruuan jälkeen teimme muut kotityöt yhdessä - siivoukset, pyykinpesut jne. yleensä miehen päivä meni lasten kanssa, joskus sai keittiön siivottua, lasten päiväunien aikaan.

Vastaava järjestely oli silloin, kun itse olin kotona.

Ja ap. kyllä työssäkäyvä vanhempi saa omaa aikaa, vai mihin unohdit kahvi- ja lounastauot ja työmatkoihin käytetty aika, joka itselleni on aina ollut rentouttavaa, vaikka autoilen.

Kyllä mä pääsen helpommalla töissä kuin kotona esim joululomalla, mutta mulla onkin hyvä työporukka ja pitkät tauot. Onneksi työt alkoi taas viime viikolla ja pojan sai päiväkotiin, niin iltaisin sitten on taas kivaa hoitaa poikaakin, kun on saanut tehdä muutakin. Vaimokin on töissä ja jaksaa paremmin näin kuin äitiyslomalla ollessaan. Kotityöt jaetaan iltaisin yhdessä ja molemmilla riittää energiaa myös parisuhteelle ja petipuuhiin. Rakastan vaimoani ja hän minua, ja tuemme toisiamme, jos toista väsyttää. Ei kannata kilpailla siitä, kumoaa väsyttää enemmän tai kumpi tekee enemmän kotitöitä ym. Molemmat tekevät varmasti parhaansa, kun rakastavat toisiaan ja haluavat toisilleen vain hyvää.

Komppaan edellistä siltä osin, että vaimo jaksaa kyllä paremmin nyt töihin mentyään ja energiaa riittää kaikelle muulle paitsi parisuhteelle. Seksi on unohtunut vaimolta kokonaan ja mä en jaksa enää edes pyytää.

up

Kyllä minäkin sanoisin, että kotivanhemmuus on ihan eri tavalla intensiivistä ja uuvuttavaa kuin työelämä. Pikkulasten vanhempana on 24/7 vastuussa toisten tarpeista ja aina ne lasten tarpeet menee omien edelle. Esim. lounastauot ja kahvitauot tuntuivat aivan luksukselta kotiäitiyden jälkeen. Sai vain syödä puoli tuntia ilman, että kukaan keskeytti! Kesti kyllä jonkin aikaa oppia, ettei tarvitse hotkia äkkiä ruokaa, koskaa kukaan ei ollutkaan enää vaatimassa jotain. Töissä sai vain keskittyä tekemään töitä, ei tarvinnut enää multitaskata kokoajan.

Mutta minä toki nautin työstäni ja viihdyn työpaikalla erinomaisesti. Tilanne olisi varmasti toinen, jos työstään ei nauttisi. Ei silloin varmasti löydä energiaa olla kotona hyvä vanhempi, jos työpäiväkin on kamalaa selviytymistaistelua.

Siitä olen samaa mieltä, että äitien uupumisesta ja jaksamisesta puhumisen voisi muuntaa muotoon vanhempien uupuminen ja jaksaminen. Ihan yhtälailla ne äidit ja isät uupuvat eikä tässä tarvita yhtään vastakkainasettelua tai toisen mitätöintiä.