Isän jaksaminen pikkulapsiperheessä

Vierailija kirjoitti:

Media ja täälläkin kaikki puhuvat aina äitien jaksamisesta lapsiperhearjessa. Se on tärkeä aihe ja hyvä saada siihenkin vinkkejä. Entä miksi usein syyllistetään isejä siitä, etteivätkö he muka tukisi vaimojaan ja heillä usein jää omaa aikaa vielä vähemmän kuin kotona olevilla äideillä? Saatikka siinä vaiheessa, kun molemmat ovat töissä, molemmilla se ilta menee lasten juttuihin ja ruoanlaittoon ym ym.

Lapset nukkuvat päiväunia edes yhden tunnin päivällä ja kotona oleva äiti voi silloin vaikka maata, jos ei unta kuitenkaan saa. Eikä leikkivän lapsen kanssa tarvitse äidin itse koko ajan höösätä mukana, vaan samalla voi myös itse edes lukea esim lehteä. Mutta isä, joka on töissä palaveriputkessa, ei saa välttämättä sekuntiakaan omaa aikaa.

Ja tosiaan työssäkäyvien vanhempien osalta iltapuuhat jaetaan tasan, joten myös isät ovat väsyneitä. Tietysti on niitä naisia, jotka ovat miehekseen valinneet jonkun saamattoman nahjuksen, jolta ei apua saa vaikka pyytäisi. Mutta avioeronkin voi ottaa, jos vasta lapsen synnyttyä havaitsee virheensä puolison valinnassa.

Minua naisena ärsyttää naisten heittäytyminen martyyreiksi, jotka eivät näe miestensäkin tarvitsevan lepoa ja hellyyttä, mm sitä seksiä, josta tuntuu yllättävän moni nainen kieltäytyvän väsymyksen vuoksi, vaikka hellyyshän nimenomaan rentouttaa kehoa ja antaa voimia ha vastustuskykyä esim lapsiperheen sairauskierteitä vastaan.

Tuntuu, että mediakin haluaa nostaa äitejä jalustalle ja miehen on vaan otettava kaikki vastaan, eikä "hyvä isä" saisi sanoa olevansa väsynyt tai olevansa vihainen esim seksin puutteen vuoksi. Ja media ruokkii edelleen tabua siitä, että pikkulapsiaikana ei saa eikä kannata erota. Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat -sanonnan tuntuvat nielaisseen kaikki suomalaiset äidit ja isät. Hohhoijaa.

Mitä mieltä erityisesti te miehet olette aiheesta?

Niin. Ne lapset ei vaan välttis nuku sitä päiväunituntiaan samaan aikaan.😂

Vierailija kirjoitti:

tjk kirjoitti:

Oikeassa olet! Tyttäreni on tehnyt juuri tästä aiheesta gradun Tampereen yliopistossa, ei varmaan ole vielä luettavissa missään, koska palautti sen juuri ennen joulua. Tutkimusaineisto koostui isien vastauksista. Isien odotetaan tekevän uraa tai muuten vaan panostavan työhönsä, kotona odottaa työpäivän jälkeen uudet haasteet isän ominaisuudessa.

Onko tytär itse elänyt perhearkea?Joskus olen kuullut jonkun tekevän väitöskirjaa vanhemmuudesta, vaikkei itsellä ole lasta. Mielestäni samaa settiä kuin tupakoimaton kirjoittaisi tupakasta irtipääsemisestä. Teoria jää hyvin puutteelliseksi ilman omia kokemuksia.

Olipa järjetön kommentti. Eiköhän isien haastattelujen referointia osaa tehdä tasapuolisesti kaikki ammattitaitoiset tutkijat. Ei vanhempien mielipiteiden koostamiseksi tarvitse itsekin olla vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin syksyllä tehdä samantyylisen aloituksen isien jaksamksesta. Ihan hirvittää nähdä työkaverini (mies) väsymystä. Mies on kuin haamu entisestä. Totta kai kuulemme ja näemme vain tarinan toisen puolen, mutta selvää on että tämä vauvan isä on ihan poikki ja hänen pitäisi saada nukkua ja rentoutua. Mies nukkuu jo ruokatauot ja kahvitauot taukotilan sohvalla. Luonnollisesti vapaa-aikaa ei hänellä ole yhtään. Edes tunnin mittaiseen työpaikan glögihetkeen ei kuulemma "saanut" osallistua. Pomokin yritti sanoa että sano kotona että tuo "pikkujoulu" on pakollinen, ja nuku vaikka sohvalla se aika.

Samoin siskoni mies oli lasten ollessa pieni aivan ylirasittunut. Silmäpussit vain paisuivat. Tasapuolinen työnjako oli minun mielestäni erittäin epätasapuolista. Esim. mies hoiti kaikki 3 lapset yöheräilyt, koska sai sitten levätä koko päivän vaatvassa työssään. Luonnolisesti illat sai myös viettää lasten kanssa kotitöitä tehden jotta päivästä rasittunut äiti sai levätä ja tuulettua.

Ja itse olet ollut kolmen pienen lapsen kotiäiti X vuotta?

Se on ihan v*tun raskasta. Itse jätin kahteen. Tottakai mieskin oli väsynyt niinä vuosina, mutta miehen osuus siinä hullunmyllyssä oli höyhensarjaa. Ja kuinkakohan moneen glögi-iltaan se kotiäiti pääsee? Jaajuu, ei yleensä yhteenkään.

Nyt kun käyn töissä ja joki muu hoitaa lapseni päivisin (päiväkoti) niin ei tunnu illat lasten kanssa missään.

Jokainen kaverini on saanut kutsun työpaikkansa pikkujouluihin ja virkistyspäiviin myös äitoyslomilla. Itsekin osallistuin jokaiseen kemuun myös äitiyslomieni aikana. Ja nykyisessäkin työpaikassani aina kutsutaan myös äitiyslomalaiset, joista jokainen on joka kerta myös tullut innoissaan paikalle. Ja jos työpaikka ei kutsu, itse voi järjestää pikkujoulut kavereidensa kanssa. Tämmöisistäkin asioista on turha äitien tehdä itsestään martyyria. Ottakaa elämänne ohjat omiin käsiinne!

Vierailija kirjoitti:

Paljon nuorien perheiden kanssa olleena ihmisenä olen huomannut, että naiset osaavat vaatia joskus ihan milettömyyksiä.

Joku isä käyttää lapset lääkäreissä, neuvoloissa, harrastuksissa, hoitaa työpäivän jälkeen pyykit, tiskit -, kaupassa käynnit ja ei ehdi harrastaa mitään, kun vaimon "selkä" on niin kipeä, että pitää päästä salille, lenkille ja joogaan.

Tämä on hyvin yleistä ja ihan puistossa lasten kanssa ollessa kuulee näistä miesorjista.

Mulla myös miespuolinen työkaveri painaa kuin hullu töissä, jotta ehtii kotiin ajoissa hoitamaan lapsia ym. Ja vaimo kuulemma pihtaa seksiä, kun on "niin väsynyt" yhden terveen 1-vuotiaan lapsen kanssa. Tylsyys tylsistyttää, mutta se ei ole sama asia kuin kiireen aiheuttama stressi. Miesorjien kannattaisi vapautua yhteiskunnan tiukkojen normien kahleista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinasin syksyllä tehdä samantyylisen aloituksen isien jaksamksesta. Ihan hirvittää nähdä työkaverini (mies) väsymystä. Mies on kuin haamu entisestä. Totta kai kuulemme ja näemme vain tarinan toisen puolen, mutta selvää on että tämä vauvan isä on ihan poikki ja hänen pitäisi saada nukkua ja rentoutua. Mies nukkuu jo ruokatauot ja kahvitauot taukotilan sohvalla. Luonnollisesti vapaa-aikaa ei hänellä ole yhtään. Edes tunnin mittaiseen työpaikan glögihetkeen ei kuulemma "saanut" osallistua. Pomokin yritti sanoa että sano kotona että tuo "pikkujoulu" on pakollinen, ja nuku vaikka sohvalla se aika.

Samoin siskoni mies oli lasten ollessa pieni aivan ylirasittunut. Silmäpussit vain paisuivat. Tasapuolinen työnjako oli minun mielestäni erittäin epätasapuolista. Esim. mies hoiti kaikki 3 lapset yöheräilyt, koska sai sitten levätä koko päivän vaatvassa työssään. Luonnolisesti illat sai myös viettää lasten kanssa kotitöitä tehden jotta päivästä rasittunut äiti sai levätä ja tuulettua.

Ja itse olet ollut kolmen pienen lapsen kotiäiti X vuotta?

Se on ihan v*tun raskasta. Itse jätin kahteen. Tottakai mieskin oli väsynyt niinä vuosina, mutta miehen osuus siinä hullunmyllyssä oli höyhensarjaa. Ja kuinkakohan moneen glögi-iltaan se kotiäiti pääsee? Jaajuu, ei yleensä yhteenkään.

Nyt kun käyn töissä ja joki muu hoitaa lapseni päivisin (päiväkoti) niin ei tunnu illat lasten kanssa missään.

Jokainen kaverini on saanut kutsun työpaikkansa pikkujouluihin ja virkistyspäiviin myös äitoyslomilla. Itsekin osallistuin jokaiseen kemuun myös äitiyslomieni aikana. Ja nykyisessäkin työpaikassani aina kutsutaan myös äitiyslomalaiset, joista jokainen on joka kerta myös tullut innoissaan paikalle. Ja jos työpaikka ei kutsu, itse voi järjestää pikkujoulut kavereidensa kanssa. Tämmöisistäkin asioista on turha äitien tehdä itsestään martyyria. Ottakaa elämänne ohjat omiin käsiinne!

Kotiäidillä ei ole työpaikkaa odottamassa.

Moni järjestääkin. Mutta on myös yksinäisiä äitejä joilla ei ole ketään kenen kanssa järjestää. Ja oman kokemukseni mukaan niitä työpaikan rientoja voi puolisolla olla useita vuodessa + koulutuspäivät päälle. Kyllä minäkin olen kerran sanonut ettei nyt tämä kerta sovi koska en jaksa hoitaa kipeitä lapsia yksin kun muutenkin oli pitkään ollut kotona raskasta ja mies paljon poissa. Miehen työkavereiden oli toki vaikeaa ymmärtää ja se kääntyi juuri tälläiseksi "no kyllä nyt KERRAN vuodessa voi tallinnaan lähteä" pällistelyyn.

Näkyyhän tuota isäpappaa väsyttävän joo, kun pelasi tietokoneellaan yökahteen asti. Tuolla tuo nyt lojuu väsymystään sängynpohjalla. Itse aiheutettua sanoisin.

Sen sijaan lapsen yöheräilyt olen hoitanut aina itse. Ja niitä on riittänyt, kun lapsen terveyspulmat ovat tehneet lapsesta huonon nukkujan. Jos yhdenkin yön mies on heräilyt hoitanut, hän on täysin toimintakyvytön seuraavan päivän.

Jotenkin tympii, kyllä miehellä toimintatarmoa riittää, jos on kyse on pelaamisesta tai muusta tietokoneella värkkäämisestä. Muu on vähän niin ja näin. Ja töissä olen itsekin käynyt, valvoneenakin

Noin muuten ottamatta kantaa, oletko yrittänyt lukea lehteä taaperon vieressä kun hän leikkii? :D miten se onnistui? Monta sanaa sait luettua ennenkuin lehti revittiin / sen päälle istuttiin / sitä piti lukea ääneen / alkoi muuten vaan huuto siitä kun et kiinnitä lapseen huomiota?

Vierailija kirjoitti:

tjk kirjoitti:

Oikeassa olet! Tyttäreni on tehnyt juuri tästä aiheesta gradun Tampereen yliopistossa, ei varmaan ole vielä luettavissa missään, koska palautti sen juuri ennen joulua. Tutkimusaineisto koostui isien vastauksista. Isien odotetaan tekevän uraa tai muuten vaan panostavan työhönsä, kotona odottaa työpäivän jälkeen uudet haasteet isän ominaisuudessa.

Onko tytär itse elänyt perhearkea?Joskus olen kuullut jonkun tekevän väitöskirjaa vanhemmuudesta, vaikkei itsellä ole lasta. Mielestäni samaa settiä kuin tupakoimaton kirjoittaisi tupakasta irtipääsemisestä. Teoria jää hyvin puutteelliseksi ilman omia kokemuksia.

Ei jää kun ei niitä yhden ihmisen kokemuksia kuitenkaan tutkimuksissa voi yleistää sen laajemmalle vaikka olis millainen suurperhe.

Entäs sellainen isä, joka hoitaa lapset ja kodin, ja tekee samalla vielä etätöitä? Ajan feministien henki vain lyttää miehiä, mutta kyllä meitä on monta sellaistakin isää, jotka puurtamme paljon äitejä ahkerammin tai vähintään yhtä ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

Jo kyllä töissä on aika paljon iisimpää, vaikka olenkin vastuullisessa kiireisessä työssä.

Mitä nämä iisit työt ovat? Itse en ole koskaan sellaisessa ollut. Lasten refluksit ja koliikit ovat olleet pientä työstressiin verrattuna.

Tottakai isätkin voi uupua ja tarvitsee lepoa!

Mutta esimerkiksi meidän perheessä kun toinen lapsi syntyi, 2,5v esikoinen lakkasi nukkumasta päiväunia. Nukkui niitä vain satunnaisesti, jos pääsin hänen uniaikaan vaunulenkille tai liikuttiin autolla. Tämän taas saneli vauvan rytmi. En siis todellakaan makoillut, kun vauva nukkui, vaan puuhasin esikoisen kanssa. Tarkoitti kirjojen lukemista, pelejä, muovailua ym. Tai jos esikoinen malttoi hetkeksi jäädä katsomaan lastenohjelmia, viikkasin tai ripustin pyykkiä ja hörppäsin kupin kahvia -tämä tauko kesti ihan max 20 min ja oli se ainoa tauko 10h aikana. Miehellä taas oli töissään säännölliset 2 kahvitaukoa ja ruokatauko, jotka vietti ilman keskeytyksiä omissa oloissaan tai työkavereiden kanssa lounaspaikassa. Ja todellakin säännölliset, tiesi että ne tulee ja milloin, ei tarvinnut miettiä saako tänään taukoa ollenkaan, kestääkö se 2 min vai 20 min. Tähän lisäksi hänellä oli 45 min työmatkat, jonka aikana usein jutteli puhelimessa myös pitkää työmatkaa ajavan ystävänsä kanssa tai soitteli vanhemmilleen tai siskolleen, kuunteli musiikkia ja nollasi päätään työasioista.

Mieheni kotiin tulon jälkeen yleensä otin itselleni pienen hengähdystauon, aina se ei edes onnistunut. Monesti lapset hihkui sen 10 minuuttia isän kotiin tulemista ja sen jälkeen olivat taas minun "kimpussa" ja kyllä, se olin minä, joka lapsille sanoin, että kysykää ja pyytäkää nyt isältä, kun isäkin on nyt kotona, enpä muista kovin montaa kertaa miehen sanoneen, että annetaan äidin levätä, tulkaa tänne. Puuhasi kyllä lasten kanssa ja teki kotihommiakin, mutta jos sai tilaisuuden olla yksin, niin sen kyllä käytti.

Mutta lasten iltatoimet meillä on aina olleet miehen vastuulla, siitä olen pitänyt kiinni. Nukkumaan laitetaan yhdessä, mutta en evääni letkauta, että veisin lapsia pesulle (ellei olla kaikki menossa saunaan) tai että keittelisin puuroa. Aika pian tämäkin homma olisi siirtynyt minun vastuulleni, jos olisin siihen puuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo kyllä töissä on aika paljon iisimpää, vaikka olenkin vastuullisessa kiireisessä työssä.

Mitä nämä iisit työt ovat? Itse en ole koskaan sellaisessa ollut. Lasten refluksit ja koliikit ovat olleet pientä työstressiin verrattuna.

No minä olen media-alan alihankkija. Burn outit, uupumiset ja itsemurhat stressin takia alalla yleisiä.

Jännää. Ei mun isällä koskaan ollut mitään ongelmia, vaikka pyöritti jo pikkulapsiaikana firmaa. Aina oli aikaa sekä kuudelle lapselle, että vaimolle.

Kiitos aloittajalle ja kaikille äideille jotka ymmärrätte ja tuette meitä miehiä isyydessä. Molempien pitää ymmärtää että molemmat roolit on raskaita eri tavalla. Yhdessä on lapset hankittu ja yhdessä hoidetaan arki niin että molemmat jaksaa. Perusasiat kuntoon lapsille. Säännölliset rytmit ruokailun ja levon suhteen ja raitista ilmaa. Näin lapset on tyytyväisiä. Tukekaa toisianne ja jos ei onnistu menkää hakemaan apua muualta. Jos helpolla haluaa selvitä ei kannata hankkia lapsia. Ykspuolista ja välillä tylsäähän lapsiperhearki on. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta elämä on valintoja!

Mies jäi juuri kotiin kuulaudeksi ja mietin, että pärjättäiskö mun palkalla! Saan käydä töissä ja sitten illalla nauttia perhearjesta. Ihan täydellistä. Mies käy kaupassa ja hoitaa perushommat kuten pyykinpesut, tää on luksusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon nuorien perheiden kanssa olleena ihmisenä olen huomannut, että naiset osaavat vaatia joskus ihan milettömyyksiä.

Joku isä käyttää lapset lääkäreissä, neuvoloissa, harrastuksissa, hoitaa työpäivän jälkeen pyykit, tiskit -, kaupassa käynnit ja ei ehdi harrastaa mitään, kun vaimon "selkä" on niin kipeä, että pitää päästä salille, lenkille ja joogaan.

Tämä on hyvin yleistä ja ihan puistossa lasten kanssa ollessa kuulee näistä miesorjista.

Mulla myös miespuolinen työkaveri painaa kuin hullu töissä, jotta ehtii kotiin ajoissa hoitamaan lapsia ym. Ja vaimo kuulemma pihtaa seksiä, kun on "niin väsynyt" yhden terveen 1-vuotiaan lapsen kanssa. Tylsyys tylsistyttää, mutta se ei ole sama asia kuin kiireen aiheuttama stressi. Miesorjien kannattaisi vapautua yhteiskunnan tiukkojen normien kahleista.

Kuinka moni juttelee työkaveriensa kanssa seksielämästään, vaimon pihtaamisesta tai miehen erektio-ongelmista? Onko nuo joillain työpaikoilla ihan yleisiä kahvipöytäkeskusteluja? Itse en ole tuohon kertaakaan törmännyt vaikka monessa työpaikassa olen ehtinyt olla. En juttele seksistä edes ystävieni kanssa saati muiden puolituttujen.

Näille marttyyri-naisille kysymys? Miksi olette parisuhteessa miehen kanssa jos ette pysyy näkemään kun oman napanne? Miksi olette tehneet lapsia? Oletteko koskaan katsoneet peiliin ja kysyneey itseltänne: voisiko minun toiminnassa olla jotain mikä saa miejen käyttäytymään niin kuin hän käyttäytyy. Seksi esimerkiksi on vallan välineenne. Viimeiseksi, oletteko koskaan peiliin katsoessanne ajatellut: minä itse olen valinnut mieheni? Aina voi erota. Etkö kuitenkaan ole niin vahva että uskaltaisit sen tehdä. Vai tuliko jo ero? Syy oli yksin miehessä koska näette itsenne niin täydellisen tietäväisenä miten asioiden tulee olla.

Miksi teette lapsia jos kaikki on pskaa? Ei pidä tehdä jos ei jaksa. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teette lapsia jos kaikki on pskaa? Ei pidä tehdä jos ei jaksa. Yksinkertaista.

Suomen syntyvyysluvut onkin romahtaneet. Ne ei ole olleet näin alhaalla sitten suurten nälkävuosien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon nuorien perheiden kanssa olleena ihmisenä olen huomannut, että naiset osaavat vaatia joskus ihan milettömyyksiä.

Joku isä käyttää lapset lääkäreissä, neuvoloissa, harrastuksissa, hoitaa työpäivän jälkeen pyykit, tiskit -, kaupassa käynnit ja ei ehdi harrastaa mitään, kun vaimon "selkä" on niin kipeä, että pitää päästä salille, lenkille ja joogaan.

Tämä on hyvin yleistä ja ihan puistossa lasten kanssa ollessa kuulee näistä miesorjista.

Mulla myös miespuolinen työkaveri painaa kuin hullu töissä, jotta ehtii kotiin ajoissa hoitamaan lapsia ym. Ja vaimo kuulemma pihtaa seksiä, kun on "niin väsynyt" yhden terveen 1-vuotiaan lapsen kanssa. Tylsyys tylsistyttää, mutta se ei ole sama asia kuin kiireen aiheuttama stressi. Miesorjien kannattaisi vapautua yhteiskunnan tiukkojen normien kahleista.

Kuinka moni juttelee työkaveriensa kanssa seksielämästään, vaimon pihtaamisesta tai miehen erektio-ongelmista? Onko nuo joillain työpaikoilla ihan yleisiä kahvipöytäkeskusteluja? Itse en ole tuohon kertaakaan törmännyt vaikka monessa työpaikassa olen ehtinyt olla. En juttele seksistä edes ystävieni kanssa saati muiden puolituttujen.

Läheisten työkavereiden kanssa puhutaan kyllä elämän ilot ja surut. Tietystikään läheskään kaikkien kanssa ei pysty olla niin läheinen että voisi luottaa täysin.