Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies päätti laittaa välit poikki äitiinsä, nyt hieman ahdistaa
05.01.2018 |
Pakko avautua kun tuli tämäkin mieleen.
Anoppini kävi kylässä noin viikko sitten. Hänen kanssaan on aina ollut ongelmia hänen käytöksensä kanssa, jonka vuoksi näemme vain joitakin kertoja vuodessa. Mieheni on ennenkin miettinyt, pistäisikö välit poikki häneen, mutta toistaiseksi olemme menneet näillä muutamilla tapaamis kerroilla vuodessa.
Viime kyläily meni ihmeen hyvin, kerrankin ei haastanut riitaa ja käyttäytyi hyvin, mistä molemmat yllätyimme mieheni kanssa. Sitten tulee mutta. Anoppi soitti miehelleni tapaamisen jälkeen ja alkoi haastamaan riitaa puhelimessa, jostakin syystä ei ollut tällä kertaa kehdannut meillä haastaa riitaa joten hoiti sen sitten näin tällä kertaa.
Tuon jälkeen mieheni raivostui lopullisesti ja sanoi minulle, että nyt riitti, ei tarvitse olla enää tekemisissä. Ihan hyvä, koska meillä on myös lapsi, jonka en halua olevan hirveästi tekemissä anopin kanssa, joka on todella epävakaa persoona. Olen miettinyt tätä ennenkin, mutta päättänyt antaa olla, jos anoppi osaa käyttäytyä kylässä lapsen nähden.
Naurettavinta asiassa on, että anoppi oli seuraavana päivänä soittanut omalle äidilleen (niinkuin aina) ja selittänyt vaikka ja mitä, vaikka asiat olivat menneet aivan eri tavalla kuin hänen kertomallaan tavalla. Anopin äiti sitten soitti asiasta miehelleni, joka väänsi sitten taas hänen kanssaan siitä, miten asiat oikeasti menivät. Anoppi siis aivan suoraan valehtelee äidilleen kaikesta, joka on minusta vielä itsekkäämpää kuin ennen, koska anopin äiti taistelee syöpää vastaan.
Nyt vain iski yhtäkkiä ajatus, että tämä ei ole hyvä juttu minun äitini takia. Minulla on ollut välit poikki äitiini hyvin painavista syistä, taustalla on mm. narsismia, henkistä väkivaltaa, vapauden riistoa jne. Olemme muuttaneet minun äitiäni pakoon satojen kilometrien päähän, mutta anoppi asuu samassa kaupungissa äitini kanssa.
Pelkään nyt siis aivan tolkuttomasti, että anoppi menee ja kertoo uuden osoitteemme äidilleni kostoksi, kun mieheni ilmoittaa hänelle miten asiat ovat. Olemme siis muuttaneet toisenkin kerran täällä uudella paikkakunnalla siksi, että äitini sai tietoonsa vanhan osoitteemme ja siellä heilui epämääräistä porukkaa aika usein.
Olimme kuitenkin kaukaa viisaita edes jonkin verran mieheni kanssa, emmekä antaneet anopille tätä osoitetta, vaan osoitteen tästä läheltä, josta sitten kävimme hänet ohjeistamassa perille. Anopilla on navigaattori, mutta sen antamat numerot heittävät, joten huolehdimme, ettei anoppi nähnyt talon numeroa, hän tietää vain tien nimen.
En todellakaan jaksaisi muuttaa taas, kun vasta joitakin kuukausia sitten tähänkin muutimme. Pelkään sitä, että anoppi kertoo tien nimen ja kohdan, josta käännytään meille, kostoksi. Pelkään aivan tolkuttomasti, että äitini pelmahtaa pihaan kun mieheni on töissä.
Jos kauhuskenaarioni toteutuu, mitä ihmettä teen? Tietysti soitan miehelleni ja hätänumeroon, mutta mitä sitten? Poliisilla kestää ehtiä tänne tietysti jonkin aikaa, samoin kuin miehelläni, hätäkeskukseen kestää aikansa selittää tilanne. Eniten pelkään lapseni puolesta, en epäile hetkeäkään, että äitini empisi tehdä meille jotakin.
Anteeksi pitkä ja sekava sepustus, mutta tältä minusta nyt tuntuu. Olen kiitollinen, jos jollakin on jotakin rauhoittavaa sanottavaa.
Kommentit (82)
Joko niillä alkaa ikä painaa. Sitten voi huokaista, kun ovat raihnaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1: Olen tarpeeksi saanut kuulla tuota, kiitos vain. Ja on tuokin tutkittu aikanaan, kun äitini testautti minua tuostakin asiasta, eikä asia niin ole.
2: Äidilläni ei ikävä kyllä vielä ala, vasta viisissä kymmenissä on. Odotan kuin kuuta nousevaa, että hän on vanha eikä enää jaksa. Mutta usko pois, vielä piisaa puhtia hänessä jos asia koskee minua...
3: En tiedä, mutta en sulje pois mitään vaihtoehtoja. Minut on mm. kaapannut kun muutin pois kotoa. Pelkään ihan tosissani, mitä tekee jos on epätoivoinen ja sairas mieleltään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdy kirjailijaksi, sinulla on hyvä mielikuvitus.
Ei taida olla lääkitys kunnossa kun olet noin vainoharhainen.
Monta muuttoa oman äidin takia ei tunnu uskottavalta. Halutessaan saa osoitetietosi urkittua milloin tahansa ellet ole nimeäsi vaihtanut ja jossain suojeluohjelmassa.
Erikoista jos molempiin sukuihin ollaan välejä katkottu, katsokaapa peiliin ja miettikää onko itsessänne mitään vikaa.
"Minut on mm. kaapannut kun muutin pois kotoa." Karkasitko kenties alaikäisenä ja äiti haki kotiin kapinoivan teiniangstaajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vain 7 ja 8 vastaajille, minun pitää kuitenkin aika paljon kerätä voimia että tästä asiasta kirjoitan. Ei, en karannut alaikäisenä vaan olin jo 19, kun äitini minut kaappasi.
Olisiko jollakin jotain järkevää sanottavaa tai vinkkejä?
Joku mielensäpahoittajamummo sulle nyt vastailee, älä välitä. Todella kurjaa, ettette saa isovanhemmista tukea vanhemmuuteen, vaan ovat enemmän uhan ja pelon aihe kuin apu ja turva. Erityisesti sinulle äitinä olisi hienoa saada omasta äidistäsi tai vaihtoehtoisesti anopista keskusteluseuraa, näin olen itse kokenut naisena ja äitinä. Mutta teillä on valitettava tilanne ja menneisyydet. Toivottavasti teillä on muuta tukiverkkoa ja olette pystyneet molemmat käsittelemään äitienne käytöstä?
Miehesi tekee ihan oikein kun lyö välit poikki nyt, ette voi elää jatkuvassa pelossa mitä anoppi tekee kostaakseen. Uskonpa kuitenkin että anoppisi on sellainen persoona, että hän ilkkuu kertoneensa osoitteen jos näin tekee. Voittehan myös muuttaa kaupungin sisällä, jos ahdistuksesi nousee kovaksi? Oletko hakenut lähestymiskieltoa äidillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallisten perheiden osalta teksti varmaan tuntuu kummalliselta, mutta näin kohtalotoverina isäni on mm jahdannut minua kirveen kanssa, ja kerran yhden yön poissaollessani omakotitaloon oli murtauduttu, mutta onneksi oli hälytyslaitteistot. Kiinnijäänyt hämäräporukka kertoi että isäni oli palkannut murtautumaan ja hakemaan 'suvulle kuulunutta' omaisuutta (äidin puolen perintötavaraa) pois hallustani. Tuosta on ihan tuomiokin joten en ole mikään totaalisen vainoharhainen vaikka siltä ehkä saattaa kuullostaa. Veli oli mennyt kielimään osoitteeni vaikka oli kiellot väestörekisterissä ja autorekisterissäkin.
Ihmettelen, että olette muuttaneet jonnekin "korpeen", jossa ei ole turvaa lähimaillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon vastauksista 10 ja 11! Minulle on aika iso kynnys näistä kirjoittaa, juuri näiden epäilijöiden ja vähättelijöiden takia, mutta onneksi sentään jotkut ymmärtävät.
Minulla on ongelmia käsitellä äitini käytös vieläkin, epäilen vieläkin omia tunteitani ja ajatuksiani, epäilen että olen kuvitellut kaiken jne. Onneksi minulla silti on muutamia läheisiä, jotka tukevat minua asiassa ja tietävät, että asiat ovat juuri niinkuin ne muistan.
Olen kyllä aika helpottunut tästä miehen päätöksestä, tätä on jatkunut liian monta vuotta. Anoppi on tehnyt kaikennäköistä pienempää ja isompaa kiusaa vuosien varrella, mutta toivon ettei tätä menisi tekemään. Hän on juuri sellainen ihminen, joka sitten tulee ilkkumaan, että "hähää, teinpäs nyt tällaisenkin kiusan, siitäs saitte". Ei uskoisi, että kyseessä on yli 50v ihminen.
Olemme puhuneet miehen kanssa muutosta, mutta nyt ainakin odotamme, mitä tulee tapahtumaan sen jälkeen kun mies äitinsä kanssa on puheissa. Saamme todennäköisesti tietää jos osoitteen kertoo.
En ole hakenut lähestymiskieltoa, koska tein aikanani sen virheen, etten mennyt poliisin puheille kaappauksesta. Olin aivan liian peloissani tehdäkseni sen ja pelkäsin hysteerisenä, mitä äitini sitten tekisi kun siitä kuulisi. Silloin nuorena ei jotenkaan ajatellut, että voisi muuttaa toiselle paikkakunnalle. Mieheni oli sitä mieltä, että minun pitäisi tehdä rikosilmoitus ja hakea lähestymiskieltoa, mutta en vain uskaltanut.
Tiedän itsekin, että tekstini kuulostaa aivan hullulta ja vainoharhaiselta niiden korvaan, joilla ei tällaista ongelmaa ole itsellään ja on normaalit suhteet.
Olen pahoillani mitä olet joutunut kokemaan isäsi takia! Kun mietin tuota, en ihmettelisi, vaikka äitini palkkaisi ihmisiä tuollaiseen.
Tätä ei vain ihmiset voi ymmärtää, jotka eivät sitä ole kokeneet. Olkaa kiitollisia siitä.
ap
No pakkaa nopeasti mukaan otettavat yöpymisvehkeet lapsille ja itsellesi ja ota lähimmän turvakodin yhteystiedot selville hätämajoitusta varten. Tietty jos teillä on ystäväperhe, jolle kertoa tilanteesta ja joka mahdollisesti voi tällaisessa tilanteessa ottaa vastaan, on myös yksi ratkaisu. Kannattaa ehkä sopia myös jokin merkkisana, mistä joku tajuaa hälyttää apua, jos itse et pysty/äitisi on jo paikalla, etkä voi suoraan puhua esim. puhelimessa. Jos tunnet naapureitasi yhtään ja pystyt uskoutumaan heille, niin kehota jo etukäteen soittamaan heti apua, jos kuulee teidän asunnostanne epämääräistä metakkaa/näkevät äitisi tunkeutuvan teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12: Emme ole muuttaneet "korpeen", mutta emme keskustaankaan. Kyllä tässä naapureita on, mutta poliisilla nyt vain menee aikaa päästä paikalle, niinkuin varmasti moneen muuhunkin paikkaan, vaikkei "korvessa" asuisikaan.
ap
vaihtakaa molemmat sukunimenne johonki toiseen mitä se pöhkö ei käsitä ja muutatte kerran vielä...ja ostat turvasuihketta varoiks kotiin ja lataat 112sovelluksen ja kirjotat valmiiksi kuvauksen tilanteesta.käsittääkseni pitäis luonata..ja pidät ovet lukossa kun mies on töissä...ja harkitkaa hälytinjärjestelmää ni oot kuplassa ovista ja ikkunoista ja hälytys menee vartijalle..tietyst jos asut syrjemmässä ni huonompi homma..onko sul naapureita joita vois pyytää apuun?
Vierailija kirjoitti:
12: Emme ole muuttaneet "korpeen", mutta emme keskustaankaan. Kyllä tässä naapureita on, mutta poliisilla nyt vain menee aikaa päästä paikalle, niinkuin varmasti moneen muuhunkin paikkaan, vaikkei "korvessa" asuisikaan.
ap
.
Kaiketi hankkisin tuollaisessa tapauksessa koko perheelle uuden henkilöllisyyden ja katoaisin.
14: Kiitos vastauksesta! Olen itse asiassa jo pakannut repun hätätilanteen varalle, jonka nappaan heti esiin jos äitini näen täällä.
Itselläni tällä hetkellä on ajatuksena, että jos hän tänne tulee, soitan hätänumeroon ja sen jälkeen miehelleni. Jos yrittää tunkeutua sisälle, nappaan lapsen ja repun ja juoksen lähimpään naapuriin. Naapurit eivät näe, jos tänne joku yrittää tunkeutua, koska välissä on puita ja pensaita sen verran paljon. Meteliinkään ei kukaan varmaan kiinnitä huomiota, kun vieressä menee suht iso tie.
Sitä en vain tiedä, että miten pääsen ulos talosta lapsen kanssa, jos on ovella, kun vain yksi ovi ja ikkunat ovat umpinaiset. Ainoa toivo on, että päästää minut ja lapsen menemään ohitseen, ettei saa mitään jälkeä rekisteriin tmv.
ap
Jos anopilla on yhtään järkeä, niin jättää kyllä kertomatta, tuskin haluaa lastaan ja lastenlastaan pilven reunalle.
16 huutelee vielä...ei ollutkaan sovelluksen kautta vaan hätäkeskuslaitos ja siellä ohjeet.pitää ennakkorekisteröityä...
Alue: Aihe vapaa
Kuulostat itse siltä epävakaalta.