Lue keskustelun säännöt.
Olin niin hirveässä työpaikassa että näin jälkeenpäin...
05.01.2018 |
...en tunne muuta kuin kuvotusta ja halveksuntaa tuota paikkaa kohtaan. Työ ei vastannut lainkaan sitä mitä ilmoituksessa oli kerrottu, hyvin äkkiä huomasin että työkaveri oli selkäänpuukottaja... haali itselleen kaikki paremmat hommat, käyttäytyi hyvin oudosti... jos juttelimme hän saattoi yhtäkkiä lopettaa puhumisen eikä vastannut enää mitään. Yhdessä sovittiin että kerrotaan esimiehelle työn epäkohdista ja liiasta kuormasta, palaverissa kääntyi takki täysin ja kaikki olikin hyvin. Esimies vähätteli työn määrää. Itse sain tuurata työkaveriani puolen vuoden aikana lähes 6 viikkoa...uutena työntekijänä hoidin kuitenkin hommat siihen nähden hyvin että työkuorma oli epäinhimillinen. Yksin pystyi juuri ja juuri hanskaamaan omat hommansa mutta 2 viikon tuuraus kasasi työmäärän ihan hirveäksi ja backlogia piti sitten kiriä viikko pari.
Olin jo hakenut paria uutta työtä ( ja miettinyt jopa itisanoutumista )kun koeajan viimeisenä päivänä esimies ilmoitti että työsuhde puretaan. En kuulemma ollut sopeutunut työhön ja valitin liiasta työmäärästä ja aiemminkin siinä tehtävässä oli pärjätty. Juu minä 4 kk kokemuksella vs. 30 vuotta hommia tehnyt ja monta kertaa asiasta valittanut mutta kuuleviin korviin ei oltu otettu. Kaiken lisäksi olin lopettanut kaikenlaisen huomauttelun epäkohdista hyvin äkkiä kun huomasin että ongelmaa vähätellään esimiehen taholta ja työkaveri olikin valehteleva pelkuri.
Joo, koeajalla on toki mahdollisuus purkaa työsuhde, kumminkin puolin. Se on todellakin ok ja olen enemmän kuin onnellinen että työsuhteeni tuolla helvetissä loppui. Tein työni hyvin ja ammattitaitoisesti, siitä olen ylpeä. Se mikä minua kuvottaa on tieto jonka tajusin viime viikolla.... seuraajani oli ilmeisesti aloittanut saman tien ja uutta tyyppiä on haettu jo yli kk aiemmin kun minulle kerrottiin että työsuhde puretaan. Olikin joku kollegani best friend joka palkattiin tilalleni. Esimieheni ja työkaverini olivat siis juonineet lähtöäni jo yli kk selän takanani mutta toki meikäläisestä vielä viimeiset mehut imettiin kun sain tuuurata lomat vielä juuri ennen työsuhteen purkua. onneksi pääsin tuosta työstä eroon, todellakin. Ja muutama tyyppi töistä jopa viestitteli perään järkyttyeenä mitä oikein tapahtuu kun kuulivat että olin lähtenyt. Kollegan hämmästynyt pahoittelu kun pakkasin kamoja näyttäytyy nyt täysin toisessa valossa. Hän oli ollut minua savustamassa ulos eturintamassa. No, ainakin pohjanoteeraus työelämässä tuli koettua. Onneksi tästä ei ole muuta tietä kuin ylöspäin.
Kommentit (31)
Mulla kans karsea kokemus takana. Totuus jotenkin selkiytyi vasta kun lähdin ja tajusin viihtyväni hyvin uudessa normaalissa paikassani. Tsemppasin ja purin hammasta ihan liian kauan. Olen aika tietoisesti nyt taistellut katkeruutta vastaan ja pitänyt itsestäni hyvää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua alkoi kiinnostaa, ovatko koeajapurut todella yleisiä nykyään. Olen esimies ja kyllä minulla on se käsitys, että perusteiden pitää olla kovat.
Koeaikapurun syyksi työnantajan taholta riittää se, ettei ko. henkilö ole työnantajan mielestä sopiva tehtävään. Sen enempää työnantajan ei tarvitse ratkaisuaan avata. Sopivuus on täysin työnantajan määriteltävissä silloin, kun tehtävään ei ole mitään virallista vaatimusta esim. tietty tutkinto. Käytännössä kaikki yritykset saavat itse määritellä tehtävän vaatimukset, julkishallinto on eri asia.
Jos taas työntekijä purkaa sopimuksen koeaikana tai ei halua jatkaa sen jälkeen ja ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi, voi seurauksena olla karenssi, jos työntekijällä ei ole pätevää syytä lopettaa työtä. Asetelma on siinä mielessä epätasa-arvoinen, että työnantajan ei tarvitse perustella ratkaisuaan, mutta työntekijän täytyy. Eikä siinä kohtaa riitä, ettei omasta mielestään ollut sopiva tehtävään. Eli todellisuudessa mahdollisuus molemminpuoliseen irtisanomiseen ilman sanktiovaaraa työntekijälle on olemassa vain silloin, kun hänen ei tarvitse ilmoittautua työttömäksi.
Mut koeajallahan pidetään suu visusti supussa? Silloin ei sanota mistään mitään ja tehdään duuni mukisemati.
Aika peruskauraa. Eli sitä saa mitä tilaa.
Kaksi edellistä työpaikkaa viidessä vuodessa olleet ihan sairaita työympäristöjä. Huvittavinta, että jälkimmäisessä vielä kovasti toistettiin ääneen mantraa kuinka hyvä henkilöstö "meillä" onkaan ja kuinka loistava työilmapiiri. Vaaran merkit! Sisäisesti sairas duuni ja toisistaan selän takana pas#aa puhuvat "työkaverit". Sinnittelin vaan ja ajattelin, että onneksi mulla on kotona oma perhe ja vapaa-ajalla oma kaveripiiri ja verkostoni. Että tämä on vaan töitä 8h ja sillä siisti.
Poislähdettyäni voin heti paremmin ja nyt töissä suuressa kansainvälisessä yrityksessä, jossa oikeasti terve ilmapiiri ja ihana tulla töihin joka aamu ma-pe. Ero on jo siinä, että ei-läsnäolevista ei puhuta roskaa selän takana joka tilaisuuden tullen. Eikä puhuta sitä roskaa ollenkaan. Tekisi joka päivä mieli halata näitä tyyppejä ja kiittää, että olette olemassa ja saan työskennellä kanssanne. Rakastan nykyistä lounashetkeäni ja kuunnella keskusteluissa espanjalaisen omeletin valmistusniksejä ja milloin mitäkin.
Ei nokkailua jostain erilaisesta murteesta ja jatkuvaa kirosanojen viljelyä tai köyhyydestä valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalassa työpaikassa jossa poljetaan ja kiusataan ei kannata olla missään tapauksessa vaan sanoa itsensä irti. Kyllä sitä jotenkin pärjää seuraavaan työhön asti. Ei kannata itseään saattaa hermoromahduksen partaalle. Itse olen ollut parissa huonossa työpaikassa enkä uskaltanut sanoa itseäni irti kun olin nuori ja kotona oli opetettu sitkeäksi ja että työtä pitää aina tehdä. Nyt jos olisi tämä nykyinen tieto ja kokemus elämästä niin en missään tapauksessa olisi ollut ko työpaikoissa. Olisin keplotellut jotenkin karenssiajan ja sitten vaikka ollut päivärahalla kunnes saanut uuden paikan. Mutta en ole koskaan nostanut päivääkään päivärahaa vaan ollut aina töissä.
Kerran jouduin töihin paikkaan jossa oli ehkä 20 ihmistä samassa tilassa. Tunsin heti kun menin sisään että nyt ei kaikki ole kohdillaan. Minut laitettiin pöydän ääreen liimailemaan jotain kuponkeja viiden muun työntekijän kanssa. No tunnin päästä olin yksin siinä, kun muut vaihtoi työpistettä missä tekivät samaa hommaa. Ehkä ne ei päässyt puhumaan vapaasti kun olin uusi siinä. Jo ekan päivän aikana minut työnnettiin syrjään ja olin sen ryhmän ulkopuolinen. Ei kai vaan hyväksytty osaksi ryhmää. Väärän näköinen kenties.. No olin kolme päivää ja lähdin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä; kiitos kaikille tsempeistä... 😊tuntuu hyvältä että en ole tilanteessa yksin. Tai ei se hyvältä tunnu että tällainen kohtelu on valitettavan yleistä 😢
En aloitusviestissäni kertonut että olin onnekas ja sain uuden työn. Olen ollut siellä nyt viikon ja ensikokemukseni ovat positiivisia, tosi positiivisia. Normaaleja työkavereita, jutellaan, moikataan., pomo vaikuttaa reilulta. Toki pinnan alla voi olla vielä vaikka mitä, mutta tuntuu paikalta jossa voisin viihtyä. Tiedän toki etten ole itsekään täydellinen eikä kaikki varmasti pidä minusta ( enkä minä kaikista ) mutta yritän tulla kaikkien kanssa töissä toimeen, autan muita ja olen rehellinen. Sillä olen pärjännyt elämässäni tähän asti ja meinaan pärjätä jatkossakin. Selkäänpuukottajia maailmaan mahtuu ja itse koin sen pahimmalla mahdollisella tavalla. Lopputili oli minulle sittenkin pelastus ja helpotus. Työelämä tuntuu nyt hyvältä. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta kk takana tätä uutta työtä ja tuo painajaismainen työpaikka tuntuu vain varjolta. Ei tunnu pahalta mennä aamuisin töihin, työ on mielekästä ja työkaverit mukavia. Tulin vaan kertomaan että kaikenlaisia työpaikkoja tähän maahan mahtuu 😊 ap
Parasta olisi laittaa firman nimi esiin. Kaikki epäasialliset työkokemukset yleiseen tietoon. Loppuu työntekiät kun maine kiirii. Miksi antaa tälläisten firmojen jatkaa työntekijöiden kiusaamista?