Jokaisen äidin olisi hyvä tietää vauvan perushoidosta sen verran ettei kahdeksan tunnin yöunia silloin nukuta

Jos on helpot vauvat ja vierihoidossa, niin kyllä minulla on miltei onnistunut. 

Vauva tarttuu rintaan ja itse olen puoliunessa. Eihän se tietysti ihan sama ole kuin nukkuisi sikeästi koko yön, mutten potenut väsymystä päivisin laisinkaan. 

Mutta ehkä olen poikkeuksellisen onnekas? Olen kyllä kuullut ystäviltänikin, etteivät ole kokeneet mitään sen suurempaa väsymystä vauva-aikoina. 

Olemme 60-luvulla syntyineitä. Suhtauduimmeko jotenkin eri lailla vai miksi on nykyään niin paljon valitusta vauva-ajasta?

Tietysti saimme keskimäärin vauvat nuorempina. Kyllä valvominen on helpompaa kakkosella alkavalla luvulla kuin nelosella. Se vain on biologinen fakta. 

Jos äiti näkee lapsen saamisen luopumisena ja äitiyiden uhriutumisena niin mitä muuta voi olettaa kuin valitusta. "En pääse kampaamoon, en voi käydä kaupassa, en voi sitä, en voi tätä jne. 

Ei niin, meillä nukuttiin n 12h:) vauvavieressä unipesässä, siitä rinnalle ja takaisin unille. Ei kaikki vauvat valvota, hölmöt.

Mulla kolme lasta 19-34-vuotiaana, enkä ole kokenut väsymystä kuin synnärillä, valvottuani kolme yötä. Joskus saanut nukuttua vain 5-6 tuntia mutta sekin omaa syytä. Tehnyt kototöitä tai en malttanut mennä nukkumaan. Kyllä muutamankin tunnin yöunilla pärjää jos se ei ole jatkuvaa.

Kai sen on ajan henki valittaa ja valittaa... 

Olen samaa mieltä, että jos vauvan tekee, niin tietysti on varauduttava valvomiseen. Voi käydä niin, ettei juuri tarvitse valvoa. Voi kuitenkin käydä myös niin, että vauva valvottaa öisin paljonkin. 

Mitä se valitus asiaa parantaa? On vain nukuttava päivällä vauvan rytmissä, haettava hoitoapua tai kestettävä väsymys. 

Kaksi ensimmäistä nukkuivat tosi hyvin, mutta kolmas oli haasteellisempi tapaus. Päivälläkin nukkui sellaisia vartin jaksoja, joten en yhtään voinut rentoutua niissäkään väleissä. 

Mutta se oli sen hetkinen elämä ja kovin lyhyt aika näin jälkikäteen katsottuna. 

Jaahas, kyllä mä ainakin sain nukuttua.

Vierailija kirjoitti:

Sen jos ymmärtää niin ei tarvitse valittaa.

Oletkä sä niin pihalla ettet tajua ettei kannata itsestäänselvyyksiä tänne kirjoittaa? Jokaikinen äiti jolla ei ole varaa palkata imettäjää tietää tuon. Ne joilla on varaa, nukkuvat sen 8 tuntia.

Kannattaa saada kaksoset. 6 vko ajan syötin yöllä kerran, sen jälkeen he päättivät ihan itse, että 8 tunnin yöuni on hyvä juttu.

Minun äitini on saanut minut 21-vuotiaana 70-luvulla. Olen myöhemmin kuullut, että äitini oli niin väsynyt yöllisiin heräämisiin, että usein itki imettäessään.

Isäni unta minä en tietenkään ollut häirinnyt. Äiti sai yksin heräillä.

On aika lapsellista esittää täällä väitteitä, että vain nykyään "valitetaan", ikään kuin vain nykyään vauvat valvottavat ja väsyttävät. Yhtä absurdia on väittää, että nuoret jaksavat mitä vaan valvomista. Ei se ikää katso, kyllä se katsoo enemmän vauvaa!

Kun itselläni on nyt muutama vuosi vauvavuodesta kulunut niin sanoisin, että siinä on paljon muutakin raskasta kuin vain yöheräämiset.

Ja se, että äidit valittaa väsymystään - niin sehän on ihan sallittua! Ehkä teillä 60-luvulla oli sellainen yhteiskunnallinen paine, että jokaisen pitää selvitä kaikesta yksin ja turpaan tulee, jos uskaltaa valittaa väsymystään, mutta meillä 2000-luvulla ollaan ymmärretty, että kaikista parasta on sekä äidille että lapselle, että ihmiset myöntävät, jos väsyvät ja että äideille on muutenkin täysin sallittua puhua tunteistaan.

Miks ei nukuta? Kyllä minä ainakun nukuin. Lapsi nukkuu kahdenkuukauden iästä lähtien 20-07 yöunet, syönyt tissit tyhjiks ja nukkunut puol ysiin

Suomalainen perinnehän olisi se, että kun naisesta tulee äiti, hän valittamatta tekee kaiken toisten edestä. Lakkaa olemasta yksilö. Lapset tulee aina ensin ja tietysti mieskin tulee ensin. Naisen tarpeet on toissijaisia siitä päivästä, kun rääkyvä kakara pullahtaa haarovälistä ulos.

Meidän 8 kuukautinen nukkuu jo 13h unia. Ihan vauvanakin oli jo ihan jees unenlahjat. Äitiinsä tullut😁

Miten niin ei nukuta? Ei meillä luovuttu paljonkaan yöunista vauvan vuoksi, ainoastaan parina ekana kuukautena imetin kerran tai pari yössä ja muuten nukuttiin. Eikä öisin vauvan joka inahdukseen tarvitse reagoida, tietysti sitten jos on oikeasti hätä.

Vierailija kirjoitti:

Vauva tarttuu rintaan ja itse olen puoliunessa. Eihän se tietysti ihan sama ole kuin nukkuisi sikeästi koko yön, mutten potenut väsymystä päivisin laisinkaan.

Meillä mies monesti heräsi, vaihtoi vaipan, toi vauvan rinnalle, röyhtäytti, käänsi minut toiselle kyljelle, syötti vauvalle toisen rinna ja röyntäytti taas vauvan ja lattoi takaisin nukkumaan. Aamulla olin ihmeissäni että eikö vauva ole lainkaan heräänyt yöllä.

Mulla vauva nukkuu vieressä. Saan riittävästi unta, ja todellakin "reagoin joka inahdukseen". Siten rakennetaan lapsen turvallisuuden tunne.

Tämä on kolmas vauvani näillä periaatteilla.

Äidiksi tulevat ymmärtävät ihan hyvin, että vauva saattaa valvottaa pahastikin. Minusta silti pitää olla oikeus tuoda väsymys julki, vaikka se kuuluukin normaalina kuviona vauva-aikaan. Kun saa purkaa tunteitaan ja saa myötätuntoa, jaksaa taas paremmalla mielellä hoitaa vauvaa, vaikka mikään ei tilanteessa sinänsä olisikaan muuttunut.