Lue keskustelun säännöt.
Mä olen huolissani Iranin naisista!
05.01.2018 |
Siellä on jatkunut protestit kohta viikon ja ihmisiä pahoinpidellään ja pidätetään hallituksen toimesta ilman mitään järkevää syytä. Naiset haluavat huivipakosta eroon ja kaikki haluavat demokratiaa. Yleensä länsimaat antavat tämmöisille ponnisteluille tukensa, mutta nyt kaikki vaikenevat. Missä on länsimaiden (ja varsinkin feministien) tuki? Tuntuu ettei naisten aseman parantaminen ja tasa-arvo ole edes tärkeää niiden kannattajille. Muutenhan niitä kannatettaisiin kaikkialla, ilman ehtoja.
Kommentit (14)
Persialaiset naiset ovat todella kauniita joten en ihmettele että katkerat ja kateelliset suomalaisnaiset toivovat että he pysyvät piilossa jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne huivit eivät kuule ole siellä ensimmäisenä asiana mielessä.
Sitä suuremmalla syyllä on ihmeteltävä tätä kiusallista hiljaisuutta.
Onko länsimaiden arabikevät levinnyt syyrian jälkeen iraniin? Kokeillaan vähän joka puolella. P-a-k-o-l-a-i-s-e-t ottaa suomi sitten kustannettavaksi. Skool!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne huivit eivät kuule ole siellä ensimmäisenä asiana mielessä.
Sitä suuremmalla syyllä on ihmeteltävä tätä kiusallista hiljaisuutta.
Seuraatko yhtään vasemmistolaisten Lähi-itä -kirjoittajien someja? Siellä on paljon kommentointia Iranista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne huivit eivät kuule ole siellä ensimmäisenä asiana mielessä.
Sitä suuremmalla syyllä on ihmeteltävä tätä kiusallista hiljaisuutta.
Seuraatko yhtään vasemmistolaisten Lähi-itä -kirjoittajien someja? Siellä on paljon kommentointia Iranista.
Kyllä seuraan joitakin, mutta aika hiljaista on ollut. Tuntuu että identiteettipoliitiikan edustajat ainakin ovat hiljaa.
Hyvä että olet huolissasi ja tuot asian meidän tietoon. Itse en tunne tilannetta, enkä tiedä mitä siellä tapahtuu ja mitä ihmiset haluavat.- Yleensä on olemassa monenlaisia totuuksia. Mikä pitäisi olla virallinen linja? Mielestäni, jos meillä Huhtasaari valittaisiin presidentiksi, olisi se vihje, että pitäisi valtion muuttua konservatiivisemmaksi ja enemmän raamatun kirjaimelliseen tulkitaan päin kallistuen. Jos se on enemmistön tahto ja vihervassarit protestoi. Mitä minun pitäisi siinä tukea? Anargiaa protestien kautta vai enemmistön rauhaa hyväksymällä uudet arvot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne huivit eivät kuule ole siellä ensimmäisenä asiana mielessä.
Sitä suuremmalla syyllä on ihmeteltävä tätä kiusallista hiljaisuutta.
Seuraatko yhtään vasemmistolaisten Lähi-itä -kirjoittajien someja? Siellä on paljon kommentointia Iranista.
Kyllä seuraan joitakin, mutta aika hiljaista on ollut. Tuntuu että identiteettipoliitiikan edustajat ainakin ovat hiljaa.
Esim. Airin Bahmanilla yli kymmenen tviittiä aiheesta viime päivinä.
Olisihan se ikävää myöntää etteivät naiset pidäkkään siellä(ja kentiäs muuallakaan) omasta tahdosta huivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta minä olin kymmenkunta vuotias vallankumouksen aikaan. Muistan ällistyksen telkkarin ääressä, kun Teheranin kadut täyttyivät kävelevistä teltoista.
Feminismin olen imenyt äidinmaidossa, mutta oli aivan selvää, että kaikenlaiset tuenosoittamiset meikäläisiltä olisi vain käännetty Iranin naisia vastaan. Sama pätee muihinkin arabimaihin, joissa kaapuuntuminen alkoi samoihin aikoihin. Jos ongelma on se, että länteen kohdistuvaa alemmuudentuntoa on lähdetty hoitamaan eristäytymällä ja kurittamalla naisia, niin täkäläinen tuen osoittaminen olisi vain vahvistanut reaktiota.
Toki sitten monen maailmaasyleilevä vasemmistolaisuus ja kulttuurirelativismi on myös vaikeuttanut asioita. Mutta eiköhän tuolta karannutta naista olisi tuettu hartaasti. Vaikka onhan siinäkin parantamisen varaa ollut. Kun on totuttauduttu leikkimään kuollutta, on vaikeaa vaihtaa leikkiä tilanteen mukaan.
Koko uskonnollinen taantumusliike oli niin ahdistava ja vastenmielinen, että oli helpointa kääntää selkä ja huokaista syvään. Liian ahdistavaa. Mutta ehkä vielä kulttuurirelativismiakin pahempi ongelma oli edistysuskon romuttumisvaara. Moni feministi elää toivossa, että edistys väistämättä tekee maailmasta paremman paikan lapsille. Kun sitten tajuaa, miten kovaa vastustus on, ja miten takapakin vaara on aina läsnä ja todellinen, ahdistaa niin pirusti että hengittäminenkin käy raskaammaksi. On tuntunut kuitenkin turvallisemmalta heittäytyä humanistiksi ja toivoa parasta. Ja luottaa järjen lopulliseen voittoon. Niin Spinozakin teki.
Ja sitten tietysti lopulta taitaa olla kuitenkin niin, että Iranin naisten on ihan itse raivattava oma tilansa. Ei me voida mennä sitä heidän puolestaan tekemään, eikä oikeastaan taida olla tarvettakaan, eivät he lapsia ole eivätkä ilmeisesti ihan tietämättömiäkään. Iranilaisia on niin paljon paennut jenkkilään jne, että vaikutteet ja tieto kulkevat kyllä sitä kautta. Ei siihen minua tarvita, ja jos yrittäisin, olisin luultavasti vain tiellä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta minä olin kymmenkunta vuotias vallankumouksen aikaan. Muistan ällistyksen telkkarin ääressä, kun Teheranin kadut täyttyivät kävelevistä teltoista.
Feminismin olen imenyt äidinmaidossa, mutta oli aivan selvää, että kaikenlaiset tuenosoittamiset meikäläisiltä olisi vain käännetty Iranin naisia vastaan. Sama pätee muihinkin arabimaihin, joissa kaapuuntuminen alkoi samoihin aikoihin. Jos ongelma on se, että länteen kohdistuvaa alemmuudentuntoa on lähdetty hoitamaan eristäytymällä ja kurittamalla naisia, niin täkäläinen tuen osoittaminen olisi vain vahvistanut reaktiota.
Toki sitten monen maailmaasyleilevä vasemmistolaisuus ja kulttuurirelativismi on myös vaikeuttanut asioita. Mutta eiköhän tuolta karannutta naista olisi tuettu hartaasti. Vaikka onhan siinäkin parantamisen varaa ollut. Kun on totuttauduttu leikkimään kuollutta, on vaikeaa vaihtaa leikkiä tilanteen mukaan.
Koko uskonnollinen taantumusliike oli niin ahdistava ja vastenmielinen, että oli helpointa kääntää selkä ja huokaista syvään. Liian ahdistavaa. Mutta ehkä vielä kulttuurirelativismiakin pahempi ongelma oli edistysuskon romuttumisvaara. Moni feministi elää toivossa, että edistys väistämättä tekee maailmasta paremman paikan lapsille. Kun sitten tajuaa, miten kovaa vastustus on, ja miten takapakin vaara on aina läsnä ja todellinen, ahdistaa niin pirusti että hengittäminenkin käy raskaammaksi. On tuntunut kuitenkin turvallisemmalta heittäytyä humanistiksi ja toivoa parasta. Ja luottaa järjen lopulliseen voittoon. Niin Spinozakin teki.
Ja sitten tietysti lopulta taitaa olla kuitenkin niin, että Iranin naisten on ihan itse raivattava oma tilansa. Ei me voida mennä sitä heidän puolestaan tekemään, eikä oikeastaan taida olla tarvettakaan, eivät he lapsia ole eivätkä ilmeisesti ihan tietämättömiäkään. Iranilaisia on niin paljon paennut jenkkilään jne, että vaikutteet ja tieto kulkevat kyllä sitä kautta. Ei siihen minua tarvita, ja jos yrittäisin, olisin luultavasti vain tiellä.
Jos naiset kohtaavat länsimaissa vääryyttä pitääkö meidän kääntää selkä ja hoitakoot itse asiansa, koska emme halua pitää heitä avuttomina lapsina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekai te arvostele vieraita kulttuureita senkin rasistit!
Ihanaa että siellä naiset oikeasti protestoi huivipakkoa vastaan. tietääkseni monessa muussa muslimimaassa ei yhtä paljon protestoida, kuin iranissa.
Toivottavasti saa tukea muualta ja pääsevät irti siitä ja muista naisia alistavista laista.
Ne huivit eivät kuule ole siellä ensimmäisenä asiana mielessä.