Kuinka moni mies nykyään enään huolii naisen joka on mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä?

Antaisin mahdollisuuden, mutta aika heikolta näyttäisi, jos ei voida koskaan muuttaa yhteen. Aika paljon riippuisi siitä miten nainen käyttää päivänsä

Jos nainen on ollut työhistoriansa aikana yli 3 kuukautta työttömänä, en halua häntä ottaa. 

Ei kukaan sellaista etsi, mutta jos sattuu rakastumaan, niin mikäs sille voi. 

Työttömyys ei minua haittaa, mutta mielenterveysongelmat on toinen juttu. En olisi valmis tukihenkilöksi. Toki mahdollisuuden voisi antaa.

Jos on hyvä kroppa ja edes siedettävä lärvi, niin tänne vaan.

Ite huolisin mullakin on ollut masennusta

Ei työttömyys tai mt-ongelmat ole varsinainen stoppi seurusteluun. 

Sen sijaan "enään" on. Emme vain koskaan voi kohdata. 

Lopettakaa jo urpåt enääN-sanan käyttö, järkyttävää miten sitä täälläkin palstalla viljellään!!! Se on ENÄÄ.

Siis muuten voisi mennä mutta tuo enääN on aika paha 😬

Eiköhän lähes jokainen halua mieleltään terveen kumppanin. Kuka haluaa elää ja hankkia lapsiakin mielialahäiriöisen ihmisen kanssa, harvempi.  Ei tulisi mieleenkään, kaikki on helpompaa ja myös lapsille parempi kun on terve perhe.

Ei kannata. Maaliskuuta depdessivisen (bibolar ) on tosi raskasta elää, kun on masennus päällä saa kulkea kuin ohuella jäällä. Ja maanosassa vaiheessa menee ja tekee älyttömiä päätöksiä. Se vouhkaaminen on rasittavsmpaa kuin masennus.

Tuskinpa tuossa on vielä koko tarina, eli tutustuessa tulisi ilmi vaikka mitä ikävää. Ehkä joku jaksaa sellaista katsoa ja kuunnella, mutta aika moni jättää väliin suosiolla, koska ei halua ongelmia. Jos vaihtoehtona on siis työssä käyvä terve, mukava ja raha-asiansa ongelmitta hoitava nainen ja sinun esimerkin nainen, niin valinta on helppo.

Olen alkuun kertonut olevani vain työtön. En halua kertoa asiaa koska haluan toisen osapuolen saavan käsityksen millainen minä olen. En halua että heti jostain luonteenpiirteestäni ajatellaan "nii kun sillä on se niin siksi varmaan...." Minä oon kuitenkin minä, oli mulla mikä tahansa sairaus. Jos näyttää suhde kulkevan jonnekin suuntaan niin sitten tietenkin kerron. Jotkut ymmärtäneet miksi en ole heti alkuun kertonut, toiset eivät. Itse en tuomitse ihmisiä heidän "menneisyyksistään", kaikki me ollaan jotain koettu miksi olemme tänään sellaisia persoonia kuin olemme.

oliko sun ammatti opettaja vai oletko horoskoopiltasi pikkutarkka neitsyt?

En ole tuo enääN-kirjoittaja, muuten vain haluan tietää. Joka paikassa tulee vastaan se, että jotain kirjoittajaa häiritsee jos joku kirjoittaa enään.

Kun olin itse koululainen niin minua ja montaa muuta häiritsivät vanhempien ihmisten kirjoitukset, jotka poikkesivat kouluopetuksesta. Kieli elää ja muuttuu ajan myötä. Mikä ennen oli oikein, tulee muuttumaan vääräksi ja toisinpäin. Vanha-sanan kirjoittivat aiemmin Wanha-sanaksi ja S-kirjain näytti mielestäni f-kirjaimelta (jos nyt oikein muista)

Nyt kun emme ole koulussa ( - niin oletan ); älkäämme vaipuko teinien tasolle  jotka saattavat nähdä maailman mustavalkoisena, sillä emmehän tiedä "väärinkirjoittajista" millainen tausta heillä on, sen kummemmin ja tarkemmin sitä kommentoimatta.

Mieluummin otan hellyttävän keskivaikeaa masennusta potevan naisen kuin vauhkon feministidominaattorin.

On miehillä helppoa. Saavat reilusti sanoa että eivät halua rahatonta ongelmakimppua. Kun nainen sanoo saman, koko palsta hyökkää kimppuun raivosta ulvoen. Miehet ja naiset.

Minä ainakin olen hullu kuin pullosta tullut mutta en ole 18 v täytettyäni ollut sinkkuna kuin korkeintaan puoli vuotta.

Minä olen tuntenut muutaman jotka oli muka masennuksen takia työkyvyttömiä. Täytyy sanoa että helvetin helposti nykyisin niitä lanttumaakareitakin huijataan, sillä jokainen noista oli tekeytynyt masentuneeksi ja se oli täysin lähipiiriensä tiedossa. Kaljankittaaminen kyllä kiinnosti, mutta työnteko ei.

Riippuu vähän häiriön laadusta. Esim. skitsofrenia voisi olla vaikeampi sulattaa kuin vaikkapa masennusdiagnoosi, vaikka lääkitys olisikin kunnossa. Samoin lasten tekemiseen suhtautuisin epäilevämmin ainakin kunnes on useamman vuoden kokemus siitä, että kumppani on riittävän tasapainoinen. Mutta tämä ei ole kynnyskysymys. Eli periaatteessa kyllä jos muuten arvot kohtaavat ja on mukavaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On miehillä helppoa. Saavat reilusti sanoa että eivät halua rahatonta ongelmakimppua. Kun nainen sanoo saman, koko palsta hyökkää kimppuun raivosta ulvoen. Miehet ja naiset.

Totta... Naisia on helppo pompottaa :( Itken.

Jaa.