Menin sitten rakastumaan ulkomaalaiseen mieheen. Miksi ihmeessä annoin sen tapahtua?
Nyt viestitellään jatkuvasti ja mies suunnittelee uutta matkaa Suomeen. Aaargh. Puhukaa minulle järkeä, ettei tästä voi tulla mitään.
Kommentit (41)
Minullakin on ulkomaalainen mies, joka on vielä latino. Sain kuulla kaikennäköistä enemmän ja vähemmän kivaa kommenttia, kun aloitettiin seurustelu silloin. Ihmisillä on ennakkoluulot ja mielikuvat hyvin vahvassa ja sen huomaa oikeastaan kunnolla vasta sitten, kun osuu omalle kohdalle.
Meni jauhot monella suuhun siinä vaiheessa, kun muutimmekin hänen kotimaahansa ensin asuttuamme Suomessa. Edellä mainitut kommentoijat kun olivat vain ja ainoastaan sitä mieltä, ettei hän ole kanssani kuin papereiden tai paremman elämän toivossa ja jättää minut saatuaan paperit ja vaihtaa toiseen. No näin ei kuitenkaan käynyt, vaan nyt asumme yhdessä täällä 10000km päässä Suomesta ja yllättäen en ole kuullut yhtään kommentteja paikallisilta siitä, että haluan vain tämän maan kansalaisuuden ja passin!!!!!11 :D
Että silleen. Jos koet, että mies on sellainen, jonka kanssa voisi juttu onnistua pidemmän päälle, niin mikäs sinua estää! EU-alueen sisällä ei edes tarvitse alkaa paperisotaan voidakseen olla yhdessä, vaan se on jopa suhteellisen kivutonta ei-eu-kansalaisiin verrattuna. Myös Euroopan sisällä on helpompi liikkua ja vaihtaa maata jos siltä tuntuu. Mistä hän on kotoisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kävi kahdesti Suomessa mua tapaamassa ja muutti tänne ja tänne jäi. Ja on siis Eurooppalainen ja itse asiassa madalsi elämänlaatuaan ollakseen mun kanssa.
Kyllähän se elämänlaatu laskee, kun suomalaisen naisen ottaa. :D
Kirjoittaa mies, joka ei saa minkäänlaista naista. Suomalaista ei saa ja ulkomaista ei uskalla edes lähteä etsimään.
Koittakaas jo keksiä jotain ton "et ole koskaan naista saanutkaan" väsyneen kuittauksenne tilalle.
On jo meinaan niin kulunut juttu, että antaa vain kirjoittajastaan yksinkertaisen kuvan. Kun ei reppana muuten pysty argumentoimaan?
no joo kyllä jännitän hiukan jo eka panoa. ajattelin jos heti alkuun tehtäisi lapsi.
-ap.
Vierailija kirjoitti:
no joo kyllä jännitän hiukan jo eka panoa. ajattelin jos heti alkuun tehtäisi lapsi.
-ap.
Tuskinpa nyt kuitenkaan olet ap.
Täällä kirjoittaa joku nyt ap-nimellä.
- oikea ap
joo kyllä me oikeesti ollaan jo lapsesta puhuttu. Yritetään sitten seuraavan kerran kun nähdään.
- oikea ap
En minäkään koskaan aikonut ulkolaiseen hurahataa ja niin olen onnellisesti jo 8 vuotta ollut jenkin vaimona.
Kiitos kannustuksesta. Saa nähdä minkä näköinen lapsi tulee olen todella peloissani aaarrgghh.
- oikea ap
Häh? Mitä kamalaa tuossa nyt on? Maailmahan on nykyään pieni ja kaikki etäisyydet hyvin saavutettavissa. Tosin sen voin sanoa, että Suomi on vaikea maa asua ulkomaalaiselle. Täällä ei olla kovin ystävällisiä ja helpostilähestyttäviä ja kieli on kamalan vaikea oppia. Muuttakaa miehen maahan, jos se on hyvä paikka.
T.eurooppalaisen vaimo, joka elää täysin normaalia perhe-elämää miehensä kanssa Helsingissä
Olen 170kg, 47vuotias, ja löysin elämäni rakkauden maahamme tulleesta miehestä. Hän on nuorempi, saan jatkuvasti kuulla negatiivisiä kommentteja suhteestamme. Hän ei välitä läskeistäni, vaan pitää minua kauniina. Menemme naimisiin maaliskuussa, kun hän saa eron irakissa olevasta vaimostaan. Se oli pakkoavioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Olen 170kg, 47vuotias, ja löysin elämäni rakkauden maahamme tulleesta miehestä. Hän on nuorempi, saan jatkuvasti kuulla negatiivisiä kommentteja suhteestamme. Hän ei välitä läskeistäni, vaan pitää minua kauniina. Menemme naimisiin maaliskuussa, kun hän saa eron irakissa olevasta vaimostaan. Se oli pakkoavioliitto.
Mitä ihmeen tyydytystä te jotkut saatte tällaisten kommenttien laittamisesta? Onko vähän paha olo vai yksinäisyyskö vaivaa, kun pitää purkaa se noin ihan asialliseen aloitukseen ja tekaista silkkoja tyhmyyksiä?
Ja joo, hauku vaan "mamupatjaksi" (ensinnäkin, voi nytv**** mikä urpo sana, kuka lie elämäänsä tyytymätön rasisti senkin keksinyt) ja toiseksi, miksi teillä joillakin menee niin tunteisiin, jos joku täysin tuntematon on suhteessa ulkomaalaisen kanssa? Ei se ole keltään muulta pois, saati vaikuta omaan elämääsi millään lailla, joten ihmettelen mikä siinä niin hiertää, jos et ole trolli tai ihan puhtaaksi rasisti?
Kertoo kyllä kaiken, kun ap puhuu vain ulkomaalaisesta eikä kerro edes maata, saati sitten enempää. Ja kertoo nimen omaan ap:stä. Buu.
juu no eli itse olen normaali painoinen mies olisi toivonut tuhdimpaa tyttöä mutta hyvä kun kelpasin.
- ap.
Miksi teidän jutusta ei voisi tulla mitåän?itse tavattiin v.85 miehen kotikaupungissa,Ateenassa enkä hetkeäkään ajatellut että "ei tästä mitään tule!! Have a great future ☺
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen rakastunut ulkomaalaiseen mieheen, ja voin kyllä sanoa etten enää koskaan ota suomalaista miestä. Miksi tyytyä johonkin suomijunttiin, kun ulkomailta saa niin paljon parempaa?
Isäsi on varmaan ylpeä sinusta. "Miksi emme tehneet sitä aborttia".
Pois tommoinen asenne! Olisit kohdalle sattuneesta seikkailusta onnellinen. Jos ei koita, ei voita!
Ittelläni on italialainen mies. Tavattiin Suomessa, vierailtiin parit kerrat puolin ja toisin, viestiteltiin ja soiteltiin linjat kuumina ja sitten mies muutti Suomeen. Parin vuoden jälkeen mentiin naimisiin ja sitten asuttiin yhdessä pätkä Italiassa. Nyt taas Suomessa, mutta eläkepäiviksi vetäydytään kyllä Italian lämpöön. Ollaan oltu yhdessä 12 vuotta. Tuntuu että elämään on tullut hirveästi lisää "toisen kotimaan" ja kulttuurin myötä.
Onni suosii rohkeaa!
Itsellä ollut kaksi jenkkiä ja unkarilainen, mahtavia tyyppejä kaikki ja rikastuttivat elämääni aikanaan. Nykyään olen silti liitossa ihan suomalaisen miehen kanssa ja tähän aion jäädä. :)
Näissä asioissa vaikuttaa todella paljon henkilöiden kulttuuriset taustat, uskonnolliset näkemykset ja arvot. Toki asiaan vaikuttaa syy, miksi suhde aloitetaan, rahan vai rakkauden vuoksi. Suomalaisen-ulkomaalaisen suhde päätyy tutkitusti useammin eroon kuin kahden suomalaisen. Mielestäni tämä johtuu juurikin erilaisista elämänkatsomuksista, käsityksistä naisen asemasta, perheestä, kotitöistä ym.
Minulla on itselläni keskieurooppalainen mies, jonka kanssa näkemykset esimerkiksi tasa-arvosta ja politiikasta kohtaavat. Kultuurieroja en arjessa huomaa, paitsi siinä, että mies on äärimmäisen huomaavainen, lämmin ja viimeisen päälle herrasmies. Mieheni kulttuurissa käytöstavat ja perhe ovat hyvin tärkeitä, ja näitä piirteitä en ole suomalaisissa miehissä juurikaan huomannut.
Elätä kultamunas itse