Onko sisäkissan hankkiminen epäeettistä?

Meillä tyytyväisiä sisäkissoja.

Kissoilla on useita kiipeilytelineitä (kattoon asti) ja raapimispuita missä raapivat, kiipeävät, nukkuvat.

Kissoja leikitetään ja ne leikkivät keskenään. Ne saalistavat, leikkivät ja kuskaavat leluhiiriä tyytyväisinä.

Syövät raakaa lihaa ja laadukkaita eläinkaupan ruokia.

Pääsevät verkotetulle parvekkeelle ja tähystelevät yläkerran tuuletusparvekkeelta maailman menoa.

Hakeutuvat ihmisen kainaloon nukkumaan.

Minusta ihmiset jotka päästävät kissansa ulkoilemaan valvomatta, eivät välitä kissastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kissoille on vähän virikkeitä kotona. Lapsuudenkodissa meillä oli kissoja, jotka olivat välillä vapaina, ja usein ne naukuivat ulko-oven edessä. Sen jälkeen olen elänyt sinkkuna. En ole ottanut kissaa enkä varmaan otakaan. Jos rotukissa ei halua ulos niin välttämättä se ei ole sen eettisempää, voi johtua siitä että se ei terveestä elämästä tiedäkään.

Meillä kissat myös maatalossa naukuivat ulos aikoinaan, koska sisällä ei päässyt tarpeilleen. Silti tulivat aina kun joku kulki ovesta takaisin sisälle. Varsinkin iltaisin kolistelivat ovella, että pääsivät sisään nukkumaan. Navetan ylisillä olivat muuten, jos ketään ei ollut kotona.

Nykyiset kissamme nyrpistävät ovella nenäänsä ja kaivautuvat syvemmälle koppaansa. Ei kiinnosta valjaissa olo, vaan köllöttelevät tyytyväisenä ikkunalla. Nukkuvat vieressä ja tuovat lelun, kun pitää leikittää tai leikkivät keskenään.

Yksi mummoni kissoista lähti aina kesäksi riiuulle, tuli talveksi lämpöiseen uunin päälle ja lähti taas kun kevät koitti. Kissat sopeutuu oman kokemuksen mukaan moneen. Kyllä sisäkissakin voi hiiriä pitää poissa talosta ja olla muuta kuin "turha" lemmikki.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eettinen löytöeläinkodin kautta hankittu sisäkissa.

Sano nyt vielä, että se on entinen ulkokissa. Eivät oikein tahdo sopeutua, sanoi minulle eläinsuojeluyhdistyksen edustaja. Mutta silti on pakko pilata niiden loppuelämä ja vangita ne. Vangitkaa toki miehennekin, laittakaa sillekin kiipeilypuu ja hankkikaa toinenkin sille kaveriksi.

Välittämistä on moneen junaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eettinen löytöeläinkodin kautta hankittu sisäkissa.

Sano nyt vielä, että se on entinen ulkokissa. Eivät oikein tahdo sopeutua, sanoi minulle eläinsuojeluyhdistyksen edustaja. Mutta silti on pakko pilata niiden loppuelämä ja vangita ne. Vangitkaa toki miehennekin, laittakaa sillekin kiipeilypuu ja hankkikaa toinenkin sille kaveriksi.

Välittämistä on moneen junaan.

Kuulostaa vähän siltä, että kissanpennut pitäisi mielestäsi tappaa heti? 

Rakastan kissoja ja kissa voi varsin hyvin sisäkissana, kun sille järjestää juurikin niitä kiipeilytasoja, parvekkeelle oman verkotetun alueen ja tarjoaa hyvää ja laadukasta ruokaa, sekä leluja ja virikkeitä. Oma kissani rakastaa minua yli kaiken. Noutaa palloa ja tulee joka yö viereeni nukkumaan. Puskee ja kehrää jatkuvasti kun olen lähellä, joten tuskin kärsii yhtään? Kaveria olen sille miettinyt, mutta en tiedä hyväksyisikö? 

Olen kasvanut kissojen kanssa okt-alueella 70-luvulla, jolloin kissat kulkivat vapaana ja niitä oli paljon. Oma kissamme jäi silloin rekan alle yöreissullaan kuitenkin ja sain siitä aivan hirveät traumat pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eettinen löytöeläinkodin kautta hankittu sisäkissa.

Sano nyt vielä, että se on entinen ulkokissa. Eivät oikein tahdo sopeutua, sanoi minulle eläinsuojeluyhdistyksen edustaja. Mutta silti on pakko pilata niiden loppuelämä ja vangita ne. Vangitkaa toki miehennekin, laittakaa sillekin kiipeilypuu ja hankkikaa toinenkin sille kaveriksi.

Välittämistä on moneen junaan.

Kissan taustoista en tiedä muuta kuin, että se oli loukutettu kiinni. Oli tuossa vaiheessa jo leikattu, omustaja ei koskaan hakenut sitä pois löytöeläinkodista. On hyvin sopeutunut uuteen kotiin, eikä kaipaa pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eettinen löytöeläinkodin kautta hankittu sisäkissa.

Sano nyt vielä, että se on entinen ulkokissa. Eivät oikein tahdo sopeutua, sanoi minulle eläinsuojeluyhdistyksen edustaja. Mutta silti on pakko pilata niiden loppuelämä ja vangita ne. Vangitkaa toki miehennekin, laittakaa sillekin kiipeilypuu ja hankkikaa toinenkin sille kaveriksi.

Välittämistä on moneen junaan.

Välitän kissastamme niin paljon, että pidän sen mieluusti erillään irtokoirista, autoista ja kissoja vihaavista metsästäjistä.