Miksi väsyn sosiaalisissa tilanteissa?

Väsyt sosiaalisissa tilanteissa siksi, että olet introvertti.

Ekstrovertti lataa akkunsa sosiaalisissa tilanteissa, introvertin akku tyhjenee sosiaalisissa tilanteissa.

(Ja huom, introverttiys ei ole synonyymi syrjäänvetäytyvälle tuppisuulle, kuten usein ajatellaan. Eloisa ja suulas ihminenkin voi olla introvertti.)

Sama juttu täälläkin.

Olen ollut jo pienestä asti introvertti. Esim lapsena jos vietin kaverin kanssa koko päivän niin seuraavan päivän halusin aina olla yksin. Piti selkeästi ladata akut kun se edellispäivän sosialisointi väsytti.

Voisiko asiassa jotenkin harjoittaa siedätystä?

Onko vaikutusta sillä, voidaanko puhua todella asiaa, luottamuksella ja vastavuoroisesti? Viihdyttäminen kyllä syö voimia.

Vierailija kirjoitti:

Onko vaikutusta sillä, voidaanko puhua todella asiaa, luottamuksella ja vastavuoroisesti? Viihdyttäminen kyllä syö voimia.

Tällä on merkitystä. Jos ihmiset ovat vieraita ns hyvän päivän tuttuja, niin syö kyllä voimat.

Myös erityisherkät ihmiset väsyvät sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Introverteissä on se epämiellyttävä puoli, että he usein kokevat olevansa parempia ihmisiä kuin ekstrovertit. Eivät he koskaan sitä myönnä, vaan nimenomaan esittävät, että kaipaisivat vinkkejä siihen, miten nauttia sosiaalisista tilanteista, vaikka todellisuudessa kierivät mielellään itseihailussaan, kun ovat niin itsenäisiä ja omassa seurassaan viihtyviä.

Älkääkä nyt missään nimessä käsittäkö väärin. En ole aiheesta ärsyyntynyt ekstrovertti, vaan itsekin introvertti. En kuitenkaan koe, että se tekisi minusta uniikimman tai paremman ihmisen.  Se ei tee minusta myöskään huonompaa ihmistä. Kaikki me olemme omanlaisiamme, eikä siitä tarvitse sen suurempaa numeroa tehdä.

Sitä se teettää, kun on niin erityislaatuinen. Meitä erityslaatuisia on paljon. Erityisyys. Se on se juttu.

Aspergerin syndrooma?

Tämä on taas näitä avauksia, joihin ap tietää itsekin vastauksen, mutta johon pitää saada vahvistusta muilta.

Vierailija kirjoitti:

Onko vaikutusta sillä, voidaanko puhua todella asiaa, luottamuksella ja vastavuoroisesti? Viihdyttäminen kyllä syö voimia.

Olen introvertti ja omasta puolestani voin sanoa, että enemmän minua rasittaa, jos joudun selittämään tai vakuuttelemaan faktoja. Tai vastailemaan kysymyksiin, jotka vaativat laajempaa asioiden esilletuomista. (Osin tämä kyllä johtuu turhautumisesta eikä pelkästään introudestani.)

Viihdyttäminen on rennompaa eikä rasita minua juuri lainkaan. Toki haluan hauskuutussession jälkeen vetäytyä luolaani.

Vierailija kirjoitti:

Olen pistänyt merkille sen että uuvun herkästi tilanteissa joissa pitäisi seurustella ihmisten kanssa. Onko muilla vastaavaa?

Olen itse asperger ja hsp ihminen. Kuormitun yli milloin mistäkin ärsykkeestä.

Pingottamimen vie voimat, jos ei voi olla täysin oma itsensä, tai jos kanssakäymisen tarkoitusperissä on vähääkään epäselvää tai epämiellyttävää. Usein hyvien tuttujen kesken saakin energiaa, muiden kanssa ei. Ei ole pelkkä introverttiysjuttu ollenkaan.