Sosiaaliset ongelmat uudessa työpaikassa

Voisitko itse kysyä lounasseuraa?

Oletko kysynyt heiltä käyvätkö (tiimi, osasto tms) koskaan yhdessä syömässä? Tai ehdottanut sellaista? Ilmeisesti teillä on vapaasti valittava lounaan ajankohta ja paikka - jotkut viettävät ruokiksen mieluiten yksin tai hyvän työkaverin kanssa. Se, että koko muu porukka jättää yhden ulos, olisi outoa.

Mulla oli sama ongelma yhdessä aiemmassa työssä. Työkavereilla oli jo omat kuppikuntansa minun tullessani taloon. Ei pyydetty kertaakaan mukaan. Näin vain omasta huoneestani, kun seurueet yhdessä lounasaikaan painelivat iloisesti rappukäytävään. Ei siinä ehtinyt enää huudella perään, että pääsisikö mukaan. Iltapäiväkahveille osallistuin 2 kertaa heti työsuhteen alussa. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota tervehdykseeni, ei ottanut katsekontaktia eikä siirtänyt omaa tuoliaan siten, että olisin voinut olla osa porukkaa.

Vähän vastaavaa ollut. Olen tavallaan vuokratyöntekijänä asiakkaan projektissa jä tiloissa. Ollut jo vuosia, joten olen kyllä tutustunut ihmisiin jne. Periaatteessa hienoa saada olla mukana kahden suuren firman toiminnassa samaan aikaan. Mutta käytännössä tunnen itseni väliinputoajaksi; ei tule kutsuja pikkujouluihin tai muihin rientoihin ja oman firman esimiehet kyselevät avoimesti tarvitseeko mut huomioida vielä seuraavan vuoden budjetissa, ja pähkivät että kuka milloinkin joutuu hoitamaan mun kehityskeskustelut, kun käytännössä työnjohdosta vastaa asiakas enkä kuulu omassa firmassa selkeästi oikein mihinkään organisaatioon. Kahvi- ja lounaskutsut olen unohtanut jo ajat sitten. Osa asiakkaan edustajista ei vaivaudu edes tervehtimään takaisin koska eksternaali. Porukka on miesvaltaista ja pääosin 20-30 vuotta itseäni vanhempaa, mikä luo monessa asiassa vielä lisää tunnetta että en oikein kuulu joukkoon. Enimmäkseen tosi mukavia tyyppejä, mutta kovin tuttavallisia välejä on turha odottaa. Omassa firmassa tuntuvat puolestaan tuntuvat unohtavan mun olemassaolon välillä kokonaan. Välillä vähän apea olo, kun olen niin ulkopuolinen kaikessa. En oikein tiedä mitä tehdä, vai tyytyäkö vain tilanteeseen. Rakastan kuitenkin itse duunia ja palkkakin on ihan ok, joten muualle en välittäisi lähteä ainakaan toistaiseksi. Sitä porukkaan kuulumisen tunnetta kuitenkin vähän kaipaan.

Pomon vika. Mä aikanaan vaihdoin kanssa työpaikkaa ja istuin kopissa yksin, kun muut paineli käytävällä syömään ja kahville. Yritin tunkeilla mukaan, mutta vaikeaa oli... Noo, oli se oikeasti aika nuiva paikka, onneksi pääsin puolen vuoden jälkeen jo muualle. Silloin tajusin, kuinka tärkeää oli, kun edellisessä paikassa pomo huolehti, että uusi pyydetään joka paikkaan mukaan ja kahvipöydässä huomioi sen verran, että pääsi juttuun mukaan ja kyseli jotain. Siis pomo huolehtii, jos työntekijöillä on taipumusta tuollaiseen. Monessa paikassa osaavat kyllä olla sosiaalisia ilman holhousta.