Mitä sanoa eronneelle raskaana olevalle?

Minä olen ollut tuossa tilanteessa. Eniten tarvitsin ihan käytännön apua.

Jos on isompia lapsia, voitko auttaa heidän kanssa. Voitko auttaa vaikka kotona jossakin. Tai tulla tueksi vaikka neuvolaan.

Jos hänellä ei ole ketään niin ja jos uskallat niin voithan kysyä myös synnytyksestä. Haluaako hän sinut tueksi.

En alkaisi vähättelemään noita puheita että hän pelkää ettei kaikki mene hyvin. Paras on vaan olla vierellä ja kuunnella. Jos kaikki ei mene hyvin niin sekin täytyy hyväksyä.

En kyllä näe mitään muuta mahdollisuutta kuin ottaa tiukan optimistinen linja. Ystävien ja tuttavien on tuossa tilanteessa otettava kaikki oma sinnikkyys ja elämänilo ja yritettävä välittää se avuksi toiselle. Vaikka toisen pärjääminen ei näyttäisi ihan itsestään selvältä, siihen pitää uskoa eikä lähteä mukaan kauhistelun kierteeseen. En tunne kaveriasi, mutta tuossa tilanteessa voi olla aika jäätävä kokonaan yksin jäämisen pelko. Siinä tapauksessa olisi hirveän tärkeää pystyä välittämään se tieto, että lapsen syntyminen ei tule muuttamaan ystävyyssuhteita. Siis huonommiksi. Tärkeintä tietysti olisi, että niin ystävyyssuhteet myös pysyvät.

Minulla eräs ystävätär joka oli joutunut aikoinaan tuohon tilanteeseen. Nyt tämä ystäväsi tarvitsee todellakin sinun tukeasi ja tsemppiä. Tilanne on vaikea, mutta täytyy muistaa että hän ei tule olemaan ainut pienen lapsen yksinhuoltaja. Hänen olisi tärkeä saada vertaistukea Tässä elämän tilanteessa. Ja uuden elämänkumppanin hän voi saada aikanaan joten siitä sitten tulisi se omainen.