Lue keskustelun säännöt.
Pääseekö esim. kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät lähihoitajiksi?
03.01.2018 |
Kontrolloidaanko sitä mitenkään, jos on on diagnosoitu?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että kyllä pääsee. Ja se on väärin. Kun mania iskee, lähtee homma lapasesta ja siitä kärsii niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Ja sitten kun masennutaan, ollaan sairaslomilla jne.
En hakisi lähäriksi, jos on mitään mt-taustaa. Eikö tuon sano jo järkikin.
Mitä työtä sitten suosittelisit bipolle? Missä työssä ei haittaa, jos lähtee homma lapasesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikallakin on eräs, joka kiihtyy nollasta sataan ja hyökkäilee toisten kimppuun. Välillä saikuttelee pitkään, koska masennus? Oliskohan tollanen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että kyllä pääsee. Ja se on väärin. Kun mania iskee, lähtee homma lapasesta ja siitä kärsii niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Ja sitten kun masennutaan, ollaan sairaslomilla jne.
En hakisi lähäriksi, jos on mitään mt-taustaa. Eikö tuon sano jo järkikin.
Mitä työtä sitten suosittelisit bipolle? Missä työssä ei haittaa, jos lähtee homma lapasesta?
Sellainen, jossa ei ole työkavereita tai uhreja kuten potilaita. Esim. puutarhuri? Tuskin saisi niin suurta vahinkoa aikaan, jos yksin työskentelee. Tai ylipäätään alat, jossa ei ole siis työkavereita, eikä asiakkaita.
Kyllä,
yhtä lailla kuin diabeetikko tai muu jatkuvaa hoitoa vaativa henkilö.
Krooninen sairaus hyvin hoidettuna ei estä työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että kyllä pääsee. Ja se on väärin. Kun mania iskee, lähtee homma lapasesta ja siitä kärsii niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Ja sitten kun masennutaan, ollaan sairaslomilla jne.
En hakisi lähäriksi, jos on mitään mt-taustaa. Eikö tuon sano jo järkikin.
Mitä työtä sitten suosittelisit bipolle? Missä työssä ei haittaa, jos lähtee homma lapasesta?
No en ainakaan hoitoalaa. Mikä pirun into kaikilla mt-ongelmaisilla on hakeutua nimenomaan hoitoalalle, jossa ollaan vastuussa ihmisistä? Eikö olisi järkevämpi kouluttautua alalle, jossa vastuu olisi toisenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siellä muita olekkaan.
Empaattis - yltiörealismista kärsiviä.
Tiedän yhden joka alalla. Älkää hakeko hoitotyöhön jos teillä on mt-ongelmia! Teillä ei ole voimavaroja hoitaa muita ihmisiä tai kantaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niitä juuri enää valvota, keitä sinne sosiaali- ja terveysalalle opiskelemaan menee. Tunnen neljä huumetaustaista alan opiskelijaa. Osa käyttää edelleen ja käyttö on koulunkin tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että kyllä pääsee. Ja se on väärin. Kun mania iskee, lähtee homma lapasesta ja siitä kärsii niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Ja sitten kun masennutaan, ollaan sairaslomilla jne.
En hakisi lähäriksi, jos on mitään mt-taustaa. Eikö tuon sano jo järkikin.
Mitä työtä sitten suosittelisit bipolle? Missä työssä ei haittaa, jos lähtee homma lapasesta?
Sellainen, jossa ei ole työkavereita tai uhreja kuten potilaita. Esim. puutarhuri? Tuskin saisi niin suurta vahinkoa aikaan, jos yksin työskentelee. Tai ylipäätään alat, jossa ei ole siis työkavereita, eikä asiakkaita.
Ei työkavereita eikä asiakkaita? Et sitten yhtään rajaavampaa keksinyt :D kuka palkan maksaa, jos ei ole asiakkaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,
yhtä lailla kuin diabeetikko tai muu jatkuvaa hoitoa vaativa henkilö.
Krooninen sairaus hyvin hoidettuna ei estä työntekoa.
Psyykkisellä ja fyysisellä sairaudella on tiettyjä aste-eroja, noin niin kuin lievästi sanottuna. Jos minulla olisi vaikka joku nivelsairaus, en hakeutuisi alalle jossa nivelet rasittuvat. Jos minulla taas olisi psyyken ongelmia, en hakeutuisi alalle jossa psyyke joutuu koetukselle (hoitoalalla joutuu). Se on sekä ihmisen itsensä että kaikkien etu, että hakeutuu alalle joka mahdollisimman vähän aiheuttaa riskejä sairauden uusimisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden lastentarhan opettajan jolla on kakssuuntanen. Omiani en mielellää vie julkiselle päikylle...
Miksipä ei. Luin yleltä juuri artikkelin, jossa kerrottiin, että skitsofreenikko voi toimia lääkärinä. Joten miksi ei bipo lähärinä. Jos sairaus on hyvässä hoitotasapainossa ja hoitomyöntyvyyttä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että kyllä pääsee. Ja se on väärin. Kun mania iskee, lähtee homma lapasesta ja siitä kärsii niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Ja sitten kun masennutaan, ollaan sairaslomilla jne.
En hakisi lähäriksi, jos on mitään mt-taustaa. Eikö tuon sano jo järkikin.
Mitä työtä sitten suosittelisit bipolle? Missä työssä ei haittaa, jos lähtee homma lapasesta?
No en ainakaan hoitoalaa. Mikä pirun into kaikilla mt-ongelmaisilla on hakeutua nimenomaan hoitoalalle, jossa ollaan vastuussa ihmisistä? Eikö olisi järkevämpi kouluttautua alalle, jossa vastuu olisi toisenlaista.
Koska hoitoala on tuttua ja hoitoalalla on paljon töitä. En tiedä onko yliedustus suurta tai edes todellista. Esimerkiksi teknillisessä yliopistossa opiskelee todella paljon mt-ongelmaisia. YTHS:lla mt-puoli on pahasti ruuhkautunut
Toivottavasti ei. Ei se silti julkisen terveydenhuollon tasoa pystyisi nykyisestä heikentämään
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden lastentarhan opettajan jolla on kakssuuntanen. Omiani en mielellää vie julkiselle päikylle...
Minä tiedän pari perhepäivähoitajaa, joilla on päihdeongelmaa, persoonallisuushäiriötä ja psykoositasoista oirehdintaa. Omiani en veisi perhepäivähoitajille....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä,
yhtä lailla kuin diabeetikko tai muu jatkuvaa hoitoa vaativa henkilö.
Krooninen sairaus hyvin hoidettuna ei estä työntekoa.
Psyykkisellä ja fyysisellä sairaudella on tiettyjä aste-eroja, noin niin kuin lievästi sanottuna. Jos minulla olisi vaikka joku nivelsairaus, en hakeutuisi alalle jossa nivelet rasittuvat. Jos minulla taas olisi psyyken ongelmia, en hakeutuisi alalle jossa psyyke joutuu koetukselle (hoitoalalla joutuu). Se on sekä ihmisen itsensä että kaikkien etu, että hakeutuu alalle joka mahdollisimman vähän aiheuttaa riskejä sairauden uusimisen suhteen.
Ei se psyyke hoitoalalla niin paljoa rasitu. Lääkkeet on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että kyllä pääsee. Ja se on väärin. Kun mania iskee, lähtee homma lapasesta ja siitä kärsii niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Ja sitten kun masennutaan, ollaan sairaslomilla jne.
En hakisi lähäriksi, jos on mitään mt-taustaa. Eikö tuon sano jo järkikin.
Mitä työtä sitten suosittelisit bipolle? Missä työssä ei haittaa, jos lähtee homma lapasesta?
Sellainen, jossa ei ole työkavereita tai uhreja kuten potilaita. Esim. puutarhuri? Tuskin saisi niin suurta vahinkoa aikaan, jos yksin työskentelee. Tai ylipäätään alat, jossa ei ole siis työkavereita, eikä asiakkaita.
Ei työkavereita eikä asiakkaita? Et sitten yhtään rajaavampaa keksinyt :D kuka palkan maksaa, jos ei ole asiakkaita?
Niin juuri. Olet vaikka trukkikusti tai varastotyöntekijä tms. Sinulla ei ole suoranaisia asiakassuhteita kehenkään, jos vaikka pimahdat yhtäkkiä. Joku on siinä välissä esimiehenä. Hoitotyöhön ei sovellu, koska siinä ei ole ketän välissä. Ymmärrät varmaan, vai etkö?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden lastentarhan opettajan jolla on kakssuuntanen. Omiani en mielellää vie julkiselle päikylle...
Luuletko ettå niitå ei ole yksityisellä?
Pahoin pelkään, että kyllä pääsee. Ja se on väärin. Kun mania iskee, lähtee homma lapasesta ja siitä kärsii niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Ja sitten kun masennutaan, ollaan sairaslomilla jne.
En hakisi lähäriksi, jos on mitään mt-taustaa. Eikö tuon sano jo järkikin.