Lue keskustelun säännöt.
Pääseekö esim. kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät lähihoitajiksi?
03.01.2018 |
Kontrolloidaanko sitä mitenkään, jos on on diagnosoitu?
Kommentit (55)
Miehet ovat tässäkin asiassa olleet aina viisaampia. Eivät mene julkiseen terveydenhuoltoon ennen kuin puolikuolleena sinne väkisin kärrätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala on henkisesti erittäin raskas ja vaativa ala. En tiedä pääseekö Suomessa lähihoitaja- tai sairaanhoitaja koulutukseen sillä diagnoosilla, mutta en suosittele. Oman jaksamisen takia.
Nämä alat käyvät usein liian raskaiksi ihan tasapainoisellakin ihmisellä, saati hänellä jolla on jokin tuollainen kuormitus. En usko että kolmivuoro työ esimerkiksi on hyväksi epävakaalle ja lääkitystä tarvitsevalle ihmiselle.
Lisäksi näissä ammateissa joudut kohtaamaan ihmisiä todellakin laidasta laitaan, oma pää on kyllä oltava kunnossa! Joudut näkemää myös hyvin raskaita asioita, sellaisia joita siviilielämässä et osaa kuvitella.
Lääkäri on asia erikseen siinä mielessä, että lääkärin potilaskontaktit jäävät yleensä lyhyiksi eikä lääkäri työskentele lähellä potilasta kuten hoitaja. Siinäkin varmasti rajoituksensa, kuten kirurgin ammatti ym. sellaiset erityistarkkuutta ja kestävyyttä vaativat. Kirurgihan voi joutua työskentelemään tuntikausia varsin vaikeissa ja stressaavissa tilanteissa.
Hoitoalalla ei riitä pelkkä empatia ja auttamisen halu. Se vaatii tietynlaista persoonaa, tietyssä mielessä jopa kovaa jotta pystyy säilyttämään ammattimaisen etäisyyden. Työtä on mahdoton tehdä, jos ottaa kotiin mukaan kaikki surulliset ja traagiset asiat joita joutuu kohtaamaan.
Aikoinaan kun minä alalle lähdin, oli päivän kestävät testit ja haastattelut. Nyt en tiedä miten on, mutta huono juttu jos ei enää ole. :-(
En ole itse hoitoalalla, mutta sen verran pakko kommentoida, että lääkärin työ on monin verroin hoitajan työtä vastuullisempaa ja siten myös kuormittavampaa. Sen kertovat lääkärien itsemurhatilastotkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on seuraava: lähihoitajaopiskelijoille on kyllä paljon erilaisia persoonallisuuskokeita yms, joiden läpipääseminen näyttää olevan osittain tuurista kiinni. Eihän näitä nyt täysin luotettavia voisikaan edes rakentaa, tällä hetkellä kait useilla tahoilla käytössä semmonen "rasti-ruutuun" arviointi mistä joku vastavalmistunut psykologi sitten vetää johtopäätöksiä.
Suurempana ongelmana on kuitenkin se, että lähihoitajaksi koulutetaan tällä hetkellä monessa kaupungissa myös pitkäaikaistyöttömiä ja sairaita työllisyyskokeilulla. Eli käytännössä sekä narkkeja että mt-potilaita työllistetään tälle "helposti työllistävälle" alalle, ilman noita samoja testejä joita normaalin polun kautta hakevat tekevät.
Nämä alalle soveltumattomat henkilöt ovat valitettavasti vetäneet koko ammattinimikettä lokaan monessa paikassa :(
Selvennykseksi sinulle, joka kirjoittelet aika kapealla maailmankatsomuksella, pitkäaikaistyötön ei ole sama kuin narkki (mitähän sekin tarkoittaa?) tai mt-potilas.
Olen pahoillani mikäli luit yhtäläisyyden noitten asioiden välille. Pitkäaikaistyötön ei ole sama kuin narkki tai mt-potilas, mutta käytännössä juuri näistä jälkimmäisistä ryhmistä on ainakin HUS:in listoille päätynyt aivan liikaa ihmisiä... En ole perehtynyt koulutukseen liiemmin, mutta voi siis olla että kyseessä on nimenomaan syrjäytymisriskissä oleville räätälöity koulutus tms, koska tässä ryhmässä noita ongelmaisia ihmisiä näkyy häiritsevän paljon. Kaikki näistä eivät toki työllisty vain sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, osa pääsee myös päiväkoteihin.
Lähinnä siis haluisin kyseenalaistaa tuota moraalia kouluttaa henkisesti raskaalle alalle jo valmiiksi kuormittuneita henkilöitä. Tämä ei tunnu millään lailla pitkäjänteiseltä tai järkevältä. Lisäksi ei ole oikein että osalle hakijoista on vaikeat sisäänpääsykokeet kun toiset pääsevät linjalle lukemaan tukevana työllistymistoimintana.
Itselläni ei ole mitään pitkäaikaistyöttömiä vastaan, toivoisin lähinnä että työllistyisivät. Myöskään mt-potilaita tai narkit eivät ole mielestäni huonompi ihmisiä, en vain koe että he soveltuvat hoitoalalle.
Heillähän voi nimenomaan olla laaja-alaisempi katsantokanta ja elämänkokemusta , joka hoitotyössä on vain eduksi. Edellytyksenä tietenkin, että heidän oma päihdeongelmansa on hallinnassa ja mt-ongelmat myös.
Sen sijaan sinun kaltaisiasi epäempaattisia ihmisiä toivottavasti ei hoitoala kiinnosta.
Toki, osalla heistä voi olla laaja-alainen katsantokanta ja jopa elämänkokemusta. Ongelma on lähinnä se että valtaosalla näistä palkatuista ei sitä ole ollut, vaan esim. lääkkeitä on jäänyt jakamatta potilaille ja hävinnyt siinä sivussa yms... Olen pahoillani jos sinä olet se poikkeus tässä ryhmässä, mutta siinä tapauksessa olisit varmasti selvinnyt pääsykokeista myös normaalia kautta.
Ja olet oikeassa ettei hoitoala ole minua varten, itselle koen sen olevan liian kuormittavaa, juuri noista mt-ongelmista johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden lastentarhan opettajan jolla on kakssuuntanen. Omiani en mielellää vie julkiselle päikylle...
Minä tiedän pari perhepäivähoitajaa, joilla on päihdeongelmaa, persoonallisuushäiriötä ja psykoositasoista oirehdintaa. Omiani en veisi perhepäivähoitajille....
Itsekin tiedän päihde- ja mt-ongelmaisia lastentarhanopettajia/hoitajia sekä perhepäivähoitajia. Siksi en veisi lapsia noille kummallekaan, ellen tunne henk. kohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on seuraava: lähihoitajaopiskelijoille on kyllä paljon erilaisia persoonallisuuskokeita yms, joiden läpipääseminen näyttää olevan osittain tuurista kiinni. Eihän näitä nyt täysin luotettavia voisikaan edes rakentaa, tällä hetkellä kait useilla tahoilla käytössä semmonen "rasti-ruutuun" arviointi mistä joku vastavalmistunut psykologi sitten vetää johtopäätöksiä.
Suurempana ongelmana on kuitenkin se, että lähihoitajaksi koulutetaan tällä hetkellä monessa kaupungissa myös pitkäaikaistyöttömiä ja sairaita työllisyyskokeilulla. Eli käytännössä sekä narkkeja että mt-potilaita työllistetään tälle "helposti työllistävälle" alalle, ilman noita samoja testejä joita normaalin polun kautta hakevat tekevät.
Nämä alalle soveltumattomat henkilöt ovat valitettavasti vetäneet koko ammattinimikettä lokaan monessa paikassa :(
Selvennykseksi sinulle, joka kirjoittelet aika kapealla maailmankatsomuksella, pitkäaikaistyötön ei ole sama kuin narkki (mitähän sekin tarkoittaa?) tai mt-potilas.
Olen pahoillani mikäli luit yhtäläisyyden noitten asioiden välille. Pitkäaikaistyötön ei ole sama kuin narkki tai mt-potilas, mutta käytännössä juuri näistä jälkimmäisistä ryhmistä on ainakin HUS:in listoille päätynyt aivan liikaa ihmisiä... En ole perehtynyt koulutukseen liiemmin, mutta voi siis olla että kyseessä on nimenomaan syrjäytymisriskissä oleville räätälöity koulutus tms, koska tässä ryhmässä noita ongelmaisia ihmisiä näkyy häiritsevän paljon. Kaikki näistä eivät toki työllisty vain sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, osa pääsee myös päiväkoteihin.
Lähinnä siis haluisin kyseenalaistaa tuota moraalia kouluttaa henkisesti raskaalle alalle jo valmiiksi kuormittuneita henkilöitä. Tämä ei tunnu millään lailla pitkäjänteiseltä tai järkevältä. Lisäksi ei ole oikein että osalle hakijoista on vaikeat sisäänpääsykokeet kun toiset pääsevät linjalle lukemaan tukevana työllistymistoimintana.
Itselläni ei ole mitään pitkäaikaistyöttömiä vastaan, toivoisin lähinnä että työllistyisivät. Myöskään mt-potilaita tai narkit eivät ole mielestäni huonompi ihmisiä, en vain koe että he soveltuvat hoitoalalle.
No kuinkahan pitäisi lukea kirjoittamasi : lähihoitajaksi koulutetaan tällä hetkellä monessa kaupungissa myös pitkäaikaistyöttömiä ja sairaita työllisyyskokeilulla. Eli käytännössä sekä narkkeja että mt-potilaita:
Pitäisikö sinun myös kirjoittaa, mitä tarkoitat tai vaihtoehtoisesti kasvattaa pokkaa seisoaksesi kirjoitustesi takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasiahan on, ettei ole työtön. Lähihoitajille on hyvin töitä.
En tiedä ketään lähihoitajaa jolla olisi kyseinen diagnoosi.
Eikös se kaksisuuntainen mielialasairaus ole Viisaiden sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on seuraava: lähihoitajaopiskelijoille on kyllä paljon erilaisia persoonallisuuskokeita yms, joiden läpipääseminen näyttää olevan osittain tuurista kiinni. Eihän näitä nyt täysin luotettavia voisikaan edes rakentaa, tällä hetkellä kait useilla tahoilla käytössä semmonen "rasti-ruutuun" arviointi mistä joku vastavalmistunut psykologi sitten vetää johtopäätöksiä.
Suurempana ongelmana on kuitenkin se, että lähihoitajaksi koulutetaan tällä hetkellä monessa kaupungissa myös pitkäaikaistyöttömiä ja sairaita työllisyyskokeilulla. Eli käytännössä sekä narkkeja että mt-potilaita työllistetään tälle "helposti työllistävälle" alalle, ilman noita samoja testejä joita normaalin polun kautta hakevat tekevät.
Nämä alalle soveltumattomat henkilöt ovat valitettavasti vetäneet koko ammattinimikettä lokaan monessa paikassa :(
Selvennykseksi sinulle, joka kirjoittelet aika kapealla maailmankatsomuksella, pitkäaikaistyötön ei ole sama kuin narkki (mitähän sekin tarkoittaa?) tai mt-potilas.
Olen pahoillani mikäli luit yhtäläisyyden noitten asioiden välille. Pitkäaikaistyötön ei ole sama kuin narkki tai mt-potilas, mutta käytännössä juuri näistä jälkimmäisistä ryhmistä on ainakin HUS:in listoille päätynyt aivan liikaa ihmisiä... En ole perehtynyt koulutukseen liiemmin, mutta voi siis olla että kyseessä on nimenomaan syrjäytymisriskissä oleville räätälöity koulutus tms, koska tässä ryhmässä noita ongelmaisia ihmisiä näkyy häiritsevän paljon. Kaikki näistä eivät toki työllisty vain sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, osa pääsee myös päiväkoteihin.
Lähinnä siis haluisin kyseenalaistaa tuota moraalia kouluttaa henkisesti raskaalle alalle jo valmiiksi kuormittuneita henkilöitä. Tämä ei tunnu millään lailla pitkäjänteiseltä tai järkevältä. Lisäksi ei ole oikein että osalle hakijoista on vaikeat sisäänpääsykokeet kun toiset pääsevät linjalle lukemaan tukevana työllistymistoimintana.
Itselläni ei ole mitään pitkäaikaistyöttömiä vastaan, toivoisin lähinnä että työllistyisivät. Myöskään mt-potilaita tai narkit eivät ole mielestäni huonompi ihmisiä, en vain koe että he soveltuvat hoitoalalle.
No kuinkahan pitäisi lukea kirjoittamasi : lähihoitajaksi koulutetaan tällä hetkellä monessa kaupungissa myös pitkäaikaistyöttömiä ja sairaita työllisyyskokeilulla. Eli käytännössä sekä narkkeja että mt-potilaita:
Pitäisikö sinun myös kirjoittaa, mitä tarkoitat tai vaihtoehtoisesti kasvattaa pokkaa seisoaksesi kirjoitustesi takana...
Myönnän että tummentamasi teksti on epäselvä, mutta tarkoitukseni ei ollut implikoida että pitkäaikaistyöttömät olisivat narkkeja. Halusin kertoa ihan faktana että käytännössä sekä narkomaaneja että pahasti mt-ongelmaisia ihmisiä on tälläkin hetkellä palkattuna mm. sairaaloihin tämän työkokeilun perusteella. Parhaassa tapauksessa tuo työllistäminen olisi sujunut pääosin hyvin, mutta sen sijaan ongelmat ovat niin pahoja että monet tahot tällä hetkellä välttelevät lähihoitajien palkkaamista toimipisteisiin ja hakevat sen sijaan sairaanhoitajia töihin josta hyvä lähihoitaja suoriutuisi täysin moitteetta. Ongelmia siis on nykymallin kanssa, halusimme niin tai ei.
Se, että oma ulosantini ei aina ole niin hyvä on toki valitettavaa. Toivottavasti tämä vastaukseni kuitenkin tyydytti tarkkaa silmääsi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että kyllä pääsee. Ja se on väärin. Kun mania iskee, lähtee homma lapasesta ja siitä kärsii niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Ja sitten kun masennutaan, ollaan sairaslomilla jne.
En hakisi lähäriksi, jos on mitään mt-taustaa. Eikö tuon sano jo järkikin.
Mitä työtä sitten suosittelisit bipolle? Missä työssä ei haittaa, jos lähtee homma lapasesta?
Sellainen, jossa ei ole työkavereita tai uhreja kuten potilaita. Esim. puutarhuri? Tuskin saisi niin suurta vahinkoa aikaan, jos yksin työskentelee. Tai ylipäätään alat, jossa ei ole siis työkavereita, eikä asiakkaita.
Ei työkavereita eikä asiakkaita? Et sitten yhtään rajaavampaa keksinyt :D kuka palkan maksaa, jos ei ole asiakkaita?
Niin juuri. Olet vaikka trukkikusti tai varastotyöntekijä tms. Sinulla ei ole suoranaisia asiakassuhteita kehenkään, jos vaikka pimahdat yhtäkkiä. Joku on siinä välissä esimiehenä. Hoitotyöhön ei sovellu, koska siinä ei ole ketän välissä. Ymmärrät varmaan, vai etkö?
Kerro lisää näistä ammateista, joissa ei ole työkavereita eikä asiakkaita. Ihanko oikeasti laitat jokaisen masennustaustaisen tai muusta mielenterveysongelmasta kärsineen ajelemaan trukkia?
Miten minä, korkeakoulutettu, jolla diagnosoitu epävakaa persoonallisuus ja maniatausta, mihin saan mennä töihin? Hoitoala ei kiinnosta, enkä ole "pimahtanut" viimeiseen 17 vuoteen (silloinkin hakeuduin itse hoitoon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hep. Moni varmaan haluaa kuulla ammateista, joissa ei ole työkavereita eikä asiakkaita.
Mt-ongelmista kärsineille tai kärsiville hoitoalan työ ei ole sopivaa, se on nähty ja todistettu lukemattomia kertoja. Suosittelen tällaista henkilöä oman itsensä vuoksi hakeutumaan jollekin toiselle alalle. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoin pelkään, että kyllä pääsee. Ja se on väärin. Kun mania iskee, lähtee homma lapasesta ja siitä kärsii niin asiakkaat kuin työkaveritkin. Ja sitten kun masennutaan, ollaan sairaslomilla jne.
En hakisi lähäriksi, jos on mitään mt-taustaa. Eikö tuon sano jo järkikin.
Kannattaa opiskella lääkäriksi.
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmista kärsineille tai kärsiville hoitoalan työ ei ole sopivaa, se on nähty ja todistettu lukemattomia kertoja. Suosittelen tällaista henkilöä oman itsensä vuoksi hakeutumaan jollekin toiselle alalle. Onnea matkaan!
Meillä joka kymmenes käyttä jonkinlaista mielialalääkitystä. Kannattaa kuulua johonkin, edustaa jotakin. Että niitä onnellisia on aina vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmista kärsineille tai kärsiville hoitoalan työ ei ole sopivaa, se on nähty ja todistettu lukemattomia kertoja. Suosittelen tällaista henkilöä oman itsensä vuoksi hakeutumaan jollekin toiselle alalle. Onnea matkaan!
Meillä joka kymmenes käyttä jonkinlaista mielialalääkitystä. Kannattaa kuulua johonkin, edustaa jotakin. Että niitä onnellisia on aina vähemmän.
Itse taahtoisin kokea edes kerran elämmässä tuon onnellisuuden tunteen, mutta toisaalta ajattelen sen olevan nin että se on ikäänkuin maalattu johonkin romanttiseen lapselliseen maailmaan josta mieli etsii turvapaikka sellaiselta arkirealistiosuudelta ja jäärjeltä, että ehkä se vaan on sitä hetkien euforiaa josta ääretttömässä stressitilassa ihminen haaveilee jotta voi lievittää jotakin.
Heillähän voi nimenomaan olla laaja-alaisempi katsantokanta ja elämänkokemusta , joka hoitotyössä on vain eduksi. Edellytyksenä tietenkin, että heidän oma päihdeongelmansa on hallinnassa ja mt-ongelmat myös.
Sen sijaan sinun kaltaisiasi epäempaattisia ihmisiä toivottavasti ei hoitoala kiinnosta.