Sukulaisten suosikkilapsi

Kiitos, jos jaksat kommentoida ja lukea!

Mulle tuottaa suurta surua mieheni sukulaisten suhtautuminen lapsiimme, joita on neljä. Esikoinen oli kaikille ensimmäinen lapsenlapsi ja täditettävä/sedätettävä, joten huomio oli taattu. Kasvaessaan hän hurmasi sukulaiset nokkelilla kommenteillaan ja yllättävillä tiedoillaan. Poika on myös itse liiankin tietoinen taidoistaan ja tiedoistaan ja itsetunto taitaa olla 110%. Vuotta myöhemmin jouluna syntyi pikkuveli, joka on aina kasvanut veljensä varjossa. Vähäpuheinen ja itsekseen viihtyvä, ei keskipisteenä olemisesta nauttiva kuten veljensä. Hänen itsetuntonsa on ehkä 25%, ei onneksi kuitenkaan miinukselle mennä. Sitten muutaman vuoden sisällä syntyi vielä tyttö ja sitten poika. Me vanhempina olemme pyrkineet tasapuoliseen kasvatukseen ja toivomme onnistuneemme siinä mahdollisimman hyvin.

Minun sukuni on alusta asti kohdellut lapsiamme tasapuolisesti kaikin puolin. Sen sijaan miehen suvun suosikki on esikoisemme ja jotkut sukulaiset sanovat sen ääneenkin kaikkien kuullen. Esikoiselle se tietysti on kuin pokaalin saaminen hänen mahtavuudestaan. Seuraavalle veljelle; osoitus taas hänen mitättömyydestään ja itsetunto laskee 24:ään prosenttiin, kun toisella nousee enemmän kuin tarvetta olisi.

Ja mitä lahjoihin tulee, meidän jouluna syntynyt jää usein ilman syntymäpäivälahjoja, koska meillä on paljon lapsia ja kaikille täytyy hankkia joululahja. Hän on jäänyt niin monta kertaa ilman synttärilahjoja, mutta muut lapsemme saavat kyllä omansa, varsinkin vanhin.

Joskus miehen siskon perhe antaa jopa kaksi lahjaa esikoiselle(siskon mies ihailee meidän esikoista eikä jouluna syntyneen luonteesta); hänen omana synttärinä kuin myös toiseksi vanhimman synttärinä ja tätä en ymmärrä. Että jos he muistavat jouluna syntynyttä synttärinä, niin tuovat erikoislahjan myös vanhemmalle veljelle! Onneksi sentään miehen isosisko on tasapuolinen ja muistaa joko kaikkia tai sitten ei ketään(tänä vuonna kaikki saivat kivan synttärilahjan häneltä ja kun tädillä ei ollut varaa kaikille joululahjoihin, niin kukaan ei saanut).

Tulin juuri surulliseksi, kun jouluna syntynyt äsken kysyi, että saiko mummolta synttärilahjan (ei ollut saanut). Mitä siihen vastata? Asiasta ei voi järkevästi keskustella mieheni sukulaisten kanssa, koska ovat erikoisia...narsisteja, traumaattista lapsuutta, bipolaarisuutta ja minä en ole heidän suosikkihenkilö... Herneet vedetään nenään siitä sun tästä(kuten vaikka anoppi suuttunut esikoiselleen siitä, että hän ei ehtinyt käydä sairaalassa anoppiani katsomassa, kun joutui sinne kahdeksi päiväksi tai siitä, että mieheni nosti kissan pöydälle ja puhui suunsa puhtaaksi vanhemmilleen ja pikkusiskolleen-ei tästä vaan jostain muusta- ja anopin mielestä minä olen syypää kaikkeen eikä puhu minulle ja mieheni ei taas jaksa olla yhteydessä heihin) ja sitten ollaan kuukausia, jopa vuosia mykkäkoulussa...

Pitäisikö meidän vanhempina ostaa lahjoja jouluna syntyneelle ja sanoa, että ne ovat sukulaisilta, jotka antavat lahjoja muille, mutta ei jouluna syntyneelle? Minä olen ajatellut tätä lapsen kannalta, mutta mieheni on sitä mieltä, että lasten tulisi vain nähdä suoraan minkälaisia ihmisiä hänen sukulaisensa ovat...Eivät välttämättä anna muillekaan lahjoja ellei satuta olemaan yhdessä(asumme eri puolilla maata, onneksi), mutta esikoiselle aina lähetetään lahja, muille ei välttämättä.

Nyt tosin vaikuttaa, ette menee pitkän pitkä tovi kun taas tapaamme.