Lue keskustelun säännöt.
Sukulaisten suosikkilapsi
Perhe on...
03.01.2018 |
Kiitos, jos jaksat kommentoida ja lukea!
Mulle tuottaa suurta surua mieheni sukulaisten suhtautuminen lapsiimme, joita on neljä. Esikoinen oli kaikille ensimmäinen lapsenlapsi ja täditettävä/sedätettävä, joten huomio oli taattu. Kasvaessaan hän hurmasi sukulaiset nokkelilla kommenteillaan ja yllättävillä tiedoillaan. Poika on myös itse liiankin tietoinen taidoistaan ja tiedoistaan ja itsetunto taitaa olla 110%. Vuotta myöhemmin jouluna syntyi pikkuveli, joka on aina kasvanut veljensä varjossa. Vähäpuheinen ja itsekseen viihtyvä, ei keskipisteenä olemisesta nauttiva kuten veljensä. Hänen itsetuntonsa on ehkä 25%, ei onneksi kuitenkaan miinukselle mennä. Sitten muutaman vuoden sisällä syntyi vielä tyttö ja sitten poika. Me vanhempina olemme pyrkineet tasapuoliseen kasvatukseen ja toivomme onnistuneemme siinä mahdollisimman hyvin.
Minun sukuni on alusta asti kohdellut lapsiamme tasapuolisesti kaikin puolin. Sen sijaan miehen suvun suosikki on esikoisemme ja jotkut sukulaiset sanovat sen ääneenkin kaikkien kuullen. Esikoiselle se tietysti on kuin pokaalin saaminen hänen mahtavuudestaan. Seuraavalle veljelle; osoitus taas hänen mitättömyydestään ja itsetunto laskee 24:ään prosenttiin, kun toisella nousee enemmän kuin tarvetta olisi.
Ja mitä lahjoihin tulee, meidän jouluna syntynyt jää usein ilman syntymäpäivälahjoja, koska meillä on paljon lapsia ja kaikille täytyy hankkia joululahja. Hän on jäänyt niin monta kertaa ilman synttärilahjoja, mutta muut lapsemme saavat kyllä omansa, varsinkin vanhin.
Joskus miehen siskon perhe antaa jopa kaksi lahjaa esikoiselle(siskon mies ihailee meidän esikoista eikä jouluna syntyneen luonteesta); hänen omana synttärinä kuin myös toiseksi vanhimman synttärinä ja tätä en ymmärrä. Että jos he muistavat jouluna syntynyttä synttärinä, niin tuovat erikoislahjan myös vanhemmalle veljelle! Onneksi sentään miehen isosisko on tasapuolinen ja muistaa joko kaikkia tai sitten ei ketään(tänä vuonna kaikki saivat kivan synttärilahjan häneltä ja kun tädillä ei ollut varaa kaikille joululahjoihin, niin kukaan ei saanut).
Tulin juuri surulliseksi, kun jouluna syntynyt äsken kysyi, että saiko mummolta synttärilahjan (ei ollut saanut). Mitä siihen vastata? Asiasta ei voi järkevästi keskustella mieheni sukulaisten kanssa, koska ovat erikoisia...narsisteja, traumaattista lapsuutta, bipolaarisuutta ja minä en ole heidän suosikkihenkilö... Herneet vedetään nenään siitä sun tästä(kuten vaikka anoppi suuttunut esikoiselleen siitä, että hän ei ehtinyt käydä sairaalassa anoppiani katsomassa, kun joutui sinne kahdeksi päiväksi tai siitä, että mieheni nosti kissan pöydälle ja puhui suunsa puhtaaksi vanhemmilleen ja pikkusiskolleen-ei tästä vaan jostain muusta- ja anopin mielestä minä olen syypää kaikkeen eikä puhu minulle ja mieheni ei taas jaksa olla yhteydessä heihin) ja sitten ollaan kuukausia, jopa vuosia mykkäkoulussa...
Pitäisikö meidän vanhempina ostaa lahjoja jouluna syntyneelle ja sanoa, että ne ovat sukulaisilta, jotka antavat lahjoja muille, mutta ei jouluna syntyneelle? Minä olen ajatellut tätä lapsen kannalta, mutta mieheni on sitä mieltä, että lasten tulisi vain nähdä suoraan minkälaisia ihmisiä hänen sukulaisensa ovat...Eivät välttämättä anna muillekaan lahjoja ellei satuta olemaan yhdessä(asumme eri puolilla maata, onneksi), mutta esikoiselle aina lähetetään lahja, muille ei välttämättä.
Nyt tosin vaikuttaa, ette menee pitkän pitkä tovi kun taas tapaamme.
Kommentit (23)
Onneksi meillä ei anneta mitään lahjoja veljen perheen lapsille, ei jouluna eikä synttärinä. Ei pääse käly valittamaan, että kaikki tehdään väärin. Satsataan vähän enemmän omiin lapsiin, annetaan heille sen verran kalliimpaa, mitä säästyy, kun veljen 4 lasta eivät saa meiltä mitään.
Tosin ei omista lapsista kumpikaan osaa kysyä, saiko lahjaa mummilta (lapset jo alakouluiässä). He ovat ihan tyytyväisiä niihin lahjoihin, joita kulloinkin on tullut. Enkä minä osaa laskea, miten suuri ego tai itsetunto lapsillani on. Sen tiedän, että ei se itsetunto satunnaisesta setien tai tätien tapaamisesta yhtään suurene, jos kotikasvatus on kunnossa.
Pitäkää ihmeessä muutaman vuoden paussi miehen hankalien sukulaisten tapaamisessa. Tai olkaa vaikka 10 vuotta itseksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä toimena, siirtäkää jouluna syntyneen lapsen synttärijuhlat reilusti kuukaudella eteenpäin ja juhlikaa silloin (tai vaikka loppiaisena?). Lahjojakin luulisi löytyvän alennusmyynneistä ihan kivasti. Joulu eittämättä latistaa synttärijuhlat ja lapsi kuitenkin sellaiset ansaitsee.
Ap kuvailee, miten hänen miehensä siskon mies "ihailee heidän esikoistaan". Kuulostaapa erikoiselta. Aikuinen ihminen "ihailee" jonkun tenavaa?
Sinänsä kyllä uskon, että jotkut ihmiset aivan avoimesti pitävät suosikkeja. Appivanhempani ovat elävä esimerkki siitä. Absolute suosikin asema on matkan varrella vaihdellut, mutta noin yleisesti ottaen aina pojat ovat parempia kuin tytöt. Aluksi oli se esikoislapsi, tyttärenpoika, sitten mumma päätti että koska tämän pikkuveli - suunnilleen kuten ap:nkin toisena syntynyt - oli sairaalloinen reppana, häntä piti lelliä. Lopulta toinen poika sai adoptiolla ensin tytön ja vuosien jälkeen myös pojan, ja mumma jälleen päätti että näitä lapsia pitää aivan erikoisesti huomioida. Anoppi vietti pitkiä aikoja lapsia hoitaen ja varsinkin tuo nuorin on superlatiiveillä pilattu ja luulee omistavansa maailman. Onneksi mun vanhemmat on olleet olemassa näille meidän lapsille.
Jemmatkaa esikoiselle kannetut tuplalahjat ja jakakaa niitä kakkoselle silloin, kun häneltä uupuu mummun muistamisia.
Kahdesta nuoremmasta en uskalla edes kysyä.
Miksi et ollut/ole miehesi rinnalla nostamassa kissaa pöydälle? Yhdessä teidän pitää puolustaa lapsianne niin että heitä kohdellaan tasa-arvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouluna syntyneen kohtalo on usein saada synttärilahjansa paketoituna joulupaperiin. Minun äidilläni oli tapana ottaa osa joulupäivänä syntyneen joulupaketeista erilleen ja antaa ne sitten seuraavana päivänä syntymäpäivälahjoina. Tapaninpäivänä syntyneelle serkulle vietiin syntymäpäivälahja, mutta joulupaperiin käärittynä.
Osa sukulaisista ei todellakaan ymmärrä olla tasapuolinen, vaan pitää jotain lasta suosikkina. Vanhemmilla on vaikea tehtävä tukea sitä hiljaisempaa kakkosta ja vakuurella hänelle, ettei vika ole hänessä vaan niissä sukulaisissa.
Joo, jos lahjat tulee postin välityksellä, niin ei muuta kuin tasapäistämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista! Kyllä, aiomme nyt pitää hieman etäisyyttä miehen sukulaisiin.
Minua ei sinänsä sureta saavatko lahjoja tai ei, mutta harmittaa tylyt kommentit lasten kuullen ja tasapuolisuuden puute. Meillä alakouluikäiset lapset kyllä huomaavat keneltä saavat lahjoja ja keneltä eivät ja keskustelevat keskenänsä siitä.
Minun veljet eivät esim. anna lahjoja lapsillemme mikä on minulle ihan ok, koska kukaan ei saa, niin kukaan ei odotakaan. Eikä minua haittaisikaan, jos eivät saisi miehen sukulaisiltakaan, mutta se että yksi saa aina kaikilta ja muut miten sattuu ja yksi yleensä ei olleenkaan on mielestäni epäreilua...
On pidetty myöskin synttäreitä ennen joulua, yhteissynttäreitä nuorimmaisen joulukuussa syntyneen kanssa, mutta silloinkin sukulaiset ovat tuoneet lahjan vain sille nuorimmaiselle, koska hänen oikea synttäripäivä on lähempänä.
Mutta kenties voisimme joskus juhlia tammikuussa. Tosin kerran kun menimme anoppilaan tammikuussa, oli anoppini etukäteen sanonut puhelimitse jouluna syntyneelle, että saa lahjan kun tulemme, mutta ei sitten mitään saanutkaan. Ja näitä meidän kolmasluokkalainen joskus minulle ihmettelee... Jopa minä saan useammin synttärilahjan anopiltani kuin jouluna syntynyt, joka on ihan absurdia mielestäni, kun me emme edes harrasta kovin paljon lahjoja aikuisten kesken...
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ollut/ole miehesi rinnalla nostamassa kissaa pöydälle? Yhdessä teidän pitää puolustaa lapsianne niin että heitä kohdellaan tasa-arvoisesti.
Olin juuri tulossa kaupasta anoppilaan, kun tilanne oli päällä. Lapset olivat hämillään välien selvittelystä, joten vein heidät toiselle puolelle taloa piiloon riitojen selvittelyä(koko anopin suku on täynnä tulehtuneita ja vaikeita ihmisuhteita hänen omasta äidistään lähtien eikä kukaan puhu niistä, kunnes mieheni nyt avasi painekattilan kannen)... Sen jälkeen olenkin ollut kuin ilmaa anopilleni ja mitä ikinä sanoisin, niin hänen silmissä olen maailman huonoin äiti ja että minun sukuni se vasta surkeaa onkin, koska hän näkee virheitä kaikissa paitsi itsessään ja omassa lähipiirissään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet ap itse tainnut aiheuttaa miehesi kanssa pahimmat lapsiisi vaikuttavat seikat. Ei lapsi kysele koskaan, että keneltä sai lahjat tai ostiko se ja se. Tuo on aikuisen puhetta. Oletko itse ap korostanut esikoisen tärkeyttä? Kuvailet muuten omaa lastasi kuin et pitäisi hänestä?
Äläkä rupea valehtelemaan muille lapsille ja ostelemaan muiden puolesta mitään. Meidän perheessä ja suvussa kaikki lahjat tulee Joulupukilta. Ei niitä alleviivata eikä luetella lahjojen jako hetkellä, että keneltä. Oletteko toimineet siten? Lopettakaa se heti.
Anna nyt vaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailee, miten hänen miehensä siskon mies "ihailee heidän esikoistaan". Kuulostaapa erikoiselta. Aikuinen ihminen "ihailee" jonkun tenavaa?
Minustakin on outoa, mutta hän nauraa pojan sukkelille kommenteille ja nauttii keskusteluita pojan kanssa. Muistelee pojan hauskoja tekemisiä pienenpänä. Muistelee miten hienoja lahjoja hän on esikoisellemme antanut... Ja aina kun tulevat anoppilaan kylään meidän siellä ollessa, tervehtii hän aina ääneen suosikkisukulaispoikaansa ja ottaa kuvia hänen kanssaan ja jättää jouluna syntyneen kokonaan huomioimatta, jos hän ei itse tule tervehtimään (poikani ei enää edes halua tervehtiä, koska tietää, ettei tämä mies välitä hänestä yhtään). Ruokapöydässä mies on saattanut laukoa loukkaavia kommentteja poikaani liittyen, johon olen kyllä puuttunutkin eikä enää ole tapahtunut. Paitsi huomiotta jättämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ap itse tainnut aiheuttaa miehesi kanssa pahimmat lapsiisi vaikuttavat seikat. Ei lapsi kysele koskaan, että keneltä sai lahjat tai ostiko se ja se. Tuo on aikuisen puhetta. Oletko itse ap korostanut esikoisen tärkeyttä? Kuvailet muuten omaa lastasi kuin et pitäisi hänestä?
Meillä kaikissa lahjoissa tulee aina pakettikortti, jossa lukee keneltä lahja on. Niin jouluna kuin synttärinä ja sukulaiset sitten kyselevät, että tykkäsitkö siitä lahjasta. Ja ovat tietysti olleet aina tyytyväisiä saamiinsa lahjoihin. Tietysti ihmettelevät, jos mummo juuri pari viikkoa sitten antoi veljelle synttärilahjan ja sitten itse ei saanutkaan. Meillä on ollut tapana(jonka olen pienenä oppinut vanhemmiltani),että ennen lahjan avaamista luetaan kortti ja katsotaan keneltä lahja on. Eikä niitä lahjoja olekaan sen enenpää kuin muistaisikaan, että mitä keneltä tuli. Jos jokainen lapsi saa vaikka viisi tai kuusikin joululahjaa niin siinähän on yhteensä jo 24 lahjaa eli aika monta.
Haluan selventää, että kyse ei ole siitä että minä tai lapseni toivoisi suurta kasaa lahjoja, vaan huomioimisesta on kyse.
Pidän kyllä kaikista lapsistani ja kaikkia rakastamme mieheni kanssa yhtä paljon! Esikoisen ego on vain kasvanut suureksi, koska on saanut koko elämänsä niin paljon hyvää palautetta sukulaisilta, päiväkodin hoitohenkilökunnalta, opettajilta, harrastuksissa valmentajilta, tuttavilta ja vaikka mistä. Koska on taitava, oppii nopeasti ja osaa juuri aikuisten kesken sanoa oikeat sanat oikeassa paikassa. Me vanhempina keskitymme jouluna syntyneen tukemiseen ja varsinkin hyvän palautteen antamiseen, koska hän todella tarvitsee sitä.
Tietysti elämään kuuluu virheet ja niistä otetaan oppia. Jos joku toimintatapa osoittautuu huonoksi, niin sitten muutetaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Jouluna syntyneen kohtalo on usein saada synttärilahjansa paketoituna joulupaperiin. Minun äidilläni oli tapana ottaa osa joulupäivänä syntyneen joulupaketeista erilleen ja antaa ne sitten seuraavana päivänä syntymäpäivälahjoina. Tapaninpäivänä syntyneelle serkulle vietiin syntymäpäivälahja, mutta joulupaperiin käärittynä.
Osa sukulaisista ei todellakaan ymmärrä olla tasapuolinen, vaan pitää jotain lasta suosikkina. Vanhemmilla on vaikea tehtävä tukea sitä hiljaisempaa kakkosta ja vakuurella hänelle, ettei vika ole hänessä vaan niissä sukulaisissa.
Kuulostaa järkevältä ja tuo vieinen on kyllä ihan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe on... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ap itse tainnut aiheuttaa miehesi kanssa pahimmat lapsiisi vaikuttavat seikat. Ei lapsi kysele koskaan, että keneltä sai lahjat tai ostiko se ja se. Tuo on aikuisen puhetta. Oletko itse ap korostanut esikoisen tärkeyttä? Kuvailet muuten omaa lastasi kuin et pitäisi hänestä?
Meillä kaikissa lahjoissa tulee aina pakettikortti, jossa lukee keneltä lahja on. Niin jouluna kuin synttärinä ja sukulaiset sitten kyselevät, että tykkäsitkö siitä lahjasta. Ja ovat tietysti olleet aina tyytyväisiä saamiinsa lahjoihin. Tietysti ihmettelevät, jos mummo juuri pari viikkoa sitten antoi veljelle synttärilahjan ja sitten itse ei saanutkaan. Meillä on ollut tapana(jonka olen pienenä oppinut vanhemmiltani),että ennen lahjan avaamista luetaan kortti ja katsotaan keneltä lahja on. Eikä niitä lahjoja olekaan sen enenpää kuin muistaisikaan, että mitä keneltä tuli. Jos jokainen lapsi saa vaikka viisi tai kuusikin joululahjaa niin siinähän on yhteensä jo 24 lahjaa eli aika monta.
Haluan selventää, että kyse ei ole siitä että minä tai lapseni toivoisi suurta kasaa lahjoja, vaan huomioimisesta on kyse.
Pidän kyllä kaikista lapsistani ja kaikkia rakastamme mieheni kanssa yhtä paljon! Esikoisen ego on vain kasvanut suureksi, koska on saanut koko elämänsä niin paljon hyvää palautetta sukulaisilta, päiväkodin hoitohenkilökunnalta, opettajilta, harrastuksissa valmentajilta, tuttavilta ja vaikka mistä. Koska on taitava, oppii nopeasti ja osaa juuri aikuisten kesken sanoa oikeat sanat oikeassa paikassa. Me vanhempina keskitymme jouluna syntyneen tukemiseen ja varsinkin hyvän palautteen antamiseen, koska hän todella tarvitsee sitä.
Tietysti elämään kuuluu virheet ja niistä otetaan oppia. Jos joku toimintatapa osoittautuu huonoksi, niin sitten muutetaan sitä.
Sieltähän se narsistiäiti paljastui! Vai on esikoisen ego suuri, kun kaikki kiittelevät. Äiti on kateellinen lapselleen, joten lapselle tulee aiheuttaa pahaa oloa, että äiti on tyytyväinen! Harvoin olen lukenut mitään niin kuvottavaa kuin sinun tekstisi.
Vierailija kirjoitti:
Jemmatkaa esikoiselle kannetut tuplalahjat ja jakakaa niitä kakkoselle silloin, kun häneltä uupuu mummun muistamisia.
Kahdesta nuoremmasta en uskalla edes kysyä.
Näitä tuplalahjoja ei pysty jemmaamaan, kun kälyn perhe antaa suoraa esikoiselle käteen veljensä syntymäpäivänä jouluna. Että koska veljesi saa synttärilahjan(silloin harvoin kun saa), niin muistamme sinuakin, ettei veljen lahja olisi hienonpi. Nuoremmat sisarukset saavat kyllä joululahjoja.
Nuoremmat sisarukset eivät niin kärsi tästä, koska nuorin on sukulaisille pienin ja söpöin. Toinen on taas meidän ainoa tyttö, joten hänkin on paikkansa lunastanut ainoana tyttönä. Ainoa, joka ei ole saanut näkyvää sukulaisten suosiota on meidän toisiksi vanhin, joka on rauhallinen ja hiljainen, tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin eikä ikinä valita.
Tietysti kasvaessaan saattavat kiinnittää enemmän huomiota esikoisemme erityiseen suosioon...
Vierailija kirjoitti:
Perhe on... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet ap itse tainnut aiheuttaa miehesi kanssa pahimmat lapsiisi vaikuttavat seikat. Ei lapsi kysele koskaan, että keneltä sai lahjat tai ostiko se ja se. Tuo on aikuisen puhetta. Oletko itse ap korostanut esikoisen tärkeyttä? Kuvailet muuten omaa lastasi kuin et pitäisi hänestä?
Meillä kaikissa lahjoissa tulee aina pakettikortti, jossa lukee keneltä lahja on. Niin jouluna kuin synttärinä ja sukulaiset sitten kyselevät, että tykkäsitkö siitä lahjasta. Ja ovat tietysti olleet aina tyytyväisiä saamiinsa lahjoihin. Tietysti ihmettelevät, jos mummo juuri pari viikkoa sitten antoi veljelle synttärilahjan ja sitten itse ei saanutkaan. Meillä on ollut tapana(jonka olen pienenä oppinut vanhemmiltani),että ennen lahjan avaamista luetaan kortti ja katsotaan keneltä lahja on. Eikä niitä lahjoja olekaan sen enenpää kuin muistaisikaan, että mitä keneltä tuli. Jos jokainen lapsi saa vaikka viisi tai kuusikin joululahjaa niin siinähän on yhteensä jo 24 lahjaa eli aika monta.
Haluan selventää, että kyse ei ole siitä että minä tai lapseni toivoisi suurta kasaa lahjoja, vaan huomioimisesta on kyse.
Pidän kyllä kaikista lapsistani ja kaikkia rakastamme mieheni kanssa yhtä paljon! Esikoisen ego on vain kasvanut suureksi, koska on saanut koko elämänsä niin paljon hyvää palautetta sukulaisilta, päiväkodin hoitohenkilökunnalta, opettajilta, harrastuksissa valmentajilta, tuttavilta ja vaikka mistä. Koska on taitava, oppii nopeasti ja osaa juuri aikuisten kesken sanoa oikeat sanat oikeassa paikassa. Me vanhempina keskitymme jouluna syntyneen tukemiseen ja varsinkin hyvän palautteen antamiseen, koska hän todella tarvitsee sitä.
Tietysti elämään kuuluu virheet ja niistä otetaan oppia. Jos joku toimintatapa osoittautuu huonoksi, niin sitten muutetaan sitä.
Sieltähän se narsistiäiti paljastui! Vai on esikoisen ego suuri, kun kaikki kiittelevät. Äiti on kateellinen lapselleen, joten lapselle tulee aiheuttaa pahaa oloa, että äiti on tyytyväinen! Harvoin olen lukenut mitään niin kuvottavaa kuin sinun tekstisi.
Mietin, että vastaanko vai enkö, mutta tässä kirjoitan ja kukin saa tulkita miten tahtoo.
Kenelle haluan pahaa oloa ja miten? En oikein ymmärtänyt...
Ilman muuta olen iloinen esikoiseni osaamisesta ja taidoista. Hän päihittää minut monissakin asioissa, mutta mikäpä siinä, hienoa! Kasvaessaan varmaan kaikessa ja eiköhän vanhemmat sitä toivokin, että lapset menestyisivät elämässä ja olisivat ennen kaikkea onnellisia. En minä kehuja (enkä lahjoja😅) kaipaa, olisi vain kiva jos veli voisi saada niistä edes osan.
Olen vain huolissani hänen vuotta nuoremmasta veljestään, joka ei usko kykyihinsä, vaikka onkin todella hyvä esim. piirtämään ja koulumenestyskin on ihan hyvä (veli taas onnistuu melkein kaikessa aina täydellisesti). Ja se, että on vain vuosi ikäeroa ja toinen saa aina kiitosta ja huomiota ja toinen ei.
Tuemme kaikkia lapsiamme toivottavasti mahdollisimman tasapuolisesti pienimmästä suurimpaan ja suurimmasta pieninpään ja kaikkea siltä väliltä omien vajavaisten kykyjemme mukaan.
Olen ollut kiitollinen vanhemmilleni ja muille sukulaisilleni, jotka muistavat ja kohtelevat lapsiamme tasapuolisesti.
No jopas jotakin. Eikö asiasta uskalla aikuisten kesken jutella ? Kertoa että kyllä se toinen lapsi ja kaikki muutkin lapset kaipaa huomiota ja lahjoja synttäreinään . Että kyllä pitäisi yhtälailla huomioida kaikki , olipa syntynyt jouluna tai juhannuksena . Ei lapsen kuullen tätä keskustelua kannata käydä , vaan aikuisten sukulaisten mummojen ja tätien ym. kesken . Onko nuo niin erikoisia ettei heidän kanssa kykene moisesta keskustelemaan? Saattaa olla etteivät edes ole huomanneet miten huomiotta jäänyt kokee olevansa jotenkin ehkä vähempiarvoinen? Jos sitten keskustelun tulos on etteivät haluan olla tasavertaisia , niin silloin ymnmärrätte että ovat melko typeriä. Ei lahjan arvo ole se juttu lapselle vaan että hänetkin muistetaan. Olen itse "näkymätön lapsi" , perheessä se jota ei huomioitu ja ikävää se lapsena oli . Nyt näen että samaa tapahtuu muillekiin. Kannattaa todellakin vaikka kysyä ovatko nämä huomiotta jättävät tulleet ajatelleeksi miltä tuntuu olla se jota ei muisteta eikä samalla tavalla huomioida kuin ehkä muita ? Kissa vaan nyt pöydälle maukumaan.
Osta sille jouluna syntyneelle nimipäivänä lahja. Problem solved.
Ei sukulaisilla ole mitään velvollisuutta ostella kenellekään lahjoja. Vaatimukset näkyvät olevan niin erikoisia, kun KOSKAAN ei onnistu mummo eikä muutkaan tasapuolisesti lahjomaan.
Ja yhden syntymäpäivänä pitäisi lahjoa koko lapsilauma, että ei syrjisi toisia.
En mää en uskalla mitään lahjoja ostaa sukulaislapsille, kun ei juuri sentilleen saman hintaista löydy koko porukalle. Vähän rahaa olen antanut, muuten menee vaikeaksi, kun komento tulee ennen joulua, että kaikille myös eksän lapsille, joita ei ole nähnytkään vuosiin pitää juuri samanarvoinen lahja olla.
Ja perinnönkin voi määrätä hyväntekeväisyyteen, niin ei aiheuta pahaa mieltä kenellekään.
Pitäkää piiiitkä aika appivanhempien tapaamisessa. Katsokaa tilannetta kolmen vuoden jälkeen.