Raskaus oli vain aika muiden joukossa. En ymmärrä tarinoita hormonihuuruista ja raskausajan ties mistä

En ole itse vielä kokenut raskautta, mutta ymmärrän ihan hyvin sen, että raskauksia on erilaisia, jotkut pääsevät helpomalla kuin toiset. Kälyllä oli vain vähän aamupahoinvointia, mutta eräs tuttuni joutui tiputukseen oksentelun takia. Ymmärän myös aivan hyvin sen, jos joku on ihan hormonihuuruissa, onhan raskauden hormonitasapaino aika erilainen normaalista, ja jo se, että on e-pillereillä voi pistää pään sekaisin. Veikkaan, että ap on joko provo tai sitten täysin kyvytön ymmärtämään, että ihmisiä on erilaisia.

Eka ja luultavasti ainoa raskauteni on nyt viikon verran lasketun ajan yli. Minulla oli alussa pahoinvointia mutta ilmeisesti aika lievää koska en edes oksentanut kertaakaan. Enemmän se oli sellaista jatkuvaa etomista ja joka päivä piti keksiä että mikä ruoka mahtaisi sinä päivänä upota. Viikon kauppaostosten suunnittelu oli siis mahdotonta. Kun pääsin pahoinvoinnista niin siitä lähtien olo on ollut erittäin hyvä ja moni töissä sanoi kuinka raskaus näyttää sopivan minulle. Olen ollut ennätysterve koko raskausajan, ei flunssaa eikä yhtään migreenikohtausta. Ei myöskään liitoskipuja, närästystä, suonikohjuja tai peräpukamia ole ollut. Nyt kun olen jo yliajalla niin mahan koko alkaa olla hieman ahdistava, lähinnä kumartuessa. Mutta ei tää enää kauaa kestä 👍

Mentaalipuolella koin muutaman hermoromahduksen, kun alkoi epäilyttämään että onko minusta tai miehestäni oikeasti vanhemmiksi. Noita juttuja varmaan miettii jokainen ekaa kertaa vanhemmaksi tuleva. Muuten tunsin oloni ihan samanlaiseksi kuin ennen raskautta.

Leuka kukkii, tukka tuntuu paskaselta heti, ei jaksa tehdä mitään kuin maata ja nukkua, oksettaa ja etoo, suussa maistuu paska.

Mies äsken yritti tonkia proppua kurkustaan ja hälle tuli oksennusrefleksi, myöhemmin kun yritin miljoonatta kertaa oksentaa ämpäriin naureskeli miten ollaan samanlaisia. Ai se kun tökkää itseään kurkkuun ja vähän tulee kakomista on sama kuin ympäri vuorokauden etova ja paska olo joka välillä helpottaa kun saa oksennuksen ulos, muuten on kuivaoksennusta.

On kyllä ihmeellistä miten jotku ei voi ymmärtää että toisella on erilaista. Itselläni on paha endometrioosi ja oma sisko katseli kun oksensin ja sanoi et sä nyt noin kipeä voi olla kun mulla ei oo ollenkaan kipuja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mm Charlotte Bronte kuoli raskausajan pahoinvointiin. Moni nykyään joutuu sairaalahoitoon. Minusta on tyhmää hokea sitä, miten helpolla itse on päässyt, kun puhutaan joillekin oikeasti vakavista asioista.

Minusta poistettiin keväällä luomi. Pikkujuttu, ei edes sattunut, eikä mitään jälkiseuraamuksia tullut. Mitä ihmettä ne syöpäpotilaat valittavat?

Älä liioittele, kuolinsyy oli keuhkokuume. Oli kylläkin raskaana kuollessaan ja kärsi pahoinvoinnista ja sen aiheuttamasta kuivumisesta, mitkä epäilemättä heikensivät tilaa.

Brontë became pregnant soon after her wedding, but her health declined rapidly and, according to Gaskell, she was attacked by "sensations of perpetual nausea and ever-recurring faintness".[36] She died, with her unborn child, on 31 March 1855, three weeks before her 39th birthday. Her death certificate gives the cause of death as tuberculosis, but biographers including Claire Harman suggest that she died from dehydration and malnourishment due to vomiting caused by severe morning sickness or hyperemesis gravidarum.

Keuhkokuume ei ollut kuolinsyy. Tuberkuloosi oli kirjattu syy (ei siis keuhkokuume), mutta moni on sitä mieltä, että kyse on vain kirjauksesta, todellinen syy on tuo pahoinvointi, josta on paljon merkintöjä.

Ai pitäisikö sitä olla 9kk ihanku ei mitään koska "kyllä se vauva sieltä sitten tulee"?! Mitä hittoa. Kuulostat todella välinpitämättömältä. Koko elämä muuttuu lapsen myötä ja siihen todellakin valmistaudutaan kunnolla se koko 9kk. Ja raskaana täytyy muistaa, että vatsassa on toinen ihminen ja eletään sen mukaan. Raskausaika on todellakin aivan erityisen spesiaalia aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Eka ja luultavasti ainoa raskauteni on nyt viikon verran lasketun ajan yli. Minulla oli alussa pahoinvointia mutta ilmeisesti aika lievää koska en edes oksentanut kertaakaan. Enemmän se oli sellaista jatkuvaa etomista ja joka päivä piti keksiä että mikä ruoka mahtaisi sinä päivänä upota. Viikon kauppaostosten suunnittelu oli siis mahdotonta. Kun pääsin pahoinvoinnista niin siitä lähtien olo on ollut erittäin hyvä ja moni töissä sanoi kuinka raskaus näyttää sopivan minulle. Olen ollut ennätysterve koko raskausajan, ei flunssaa eikä yhtään migreenikohtausta. Ei myöskään liitoskipuja, närästystä, suonikohjuja tai peräpukamia ole ollut. Nyt kun olen jo yliajalla niin mahan koko alkaa olla hieman ahdistava, lähinnä kumartuessa. Mutta ei tää enää kauaa kestä 👍

Mentaalipuolella koin muutaman hermoromahduksen, kun alkoi epäilyttämään että onko minusta tai miehestäni oikeasti vanhemmiksi. Noita juttuja varmaan miettii jokainen ekaa kertaa vanhemmaksi tuleva. Muuten tunsin oloni ihan samanlaiseksi kuin ennen raskautta.

Mulla on myös nyt viikon yli lasketun ajan. Tämä on toinen raskauteni. Eka raskaus kesti reilu kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Mulla ollut muuten helpot raskaudet, mutta nämä viimeiset hetket oikeasti hajottaa pään. Ekalla kerralla oli ristiriitaisia pohdintoja äidiksi tulemisesta ja huoli yliaikaisuuden vaikutuksista. Nyt jälleen murehdin vauvan hyvinvointia. Ekalla kerralla lapsivesi oli lähes täysin ehtynyt ja lapsi syntyi vaisuna ja vietiin osastolle hoitoon. En saanut pidellä, enkä muutekaan nähdä häntä juurikaan, kun hän syntyi. Pelkään sen kaiken tapahtuvan uudestaan.

Miksen mä voi vain synnyttää ajoissa? Tuntuu, etä kaikki muut saa lähipiirissä vauvat ajallaan, mutta mä en. Läheiset ei osaa muuta kuin leikkimielisesti piinata mua, että jokojoko. No ei vieläkään ja se ei edes ole se suurin murhe tässä. Olkoon vaikka rv 45, kunhan vauvalla olisi kaikki hyvin, mutta miten sitäkään voi varmaksi tietää. Yliaikaisuus on mahdollinen

riski sikiölle. Tämä nyt ei lohduta sua, mutta kyllähän sulla on vielä mahdollisuus luonnolliseen synnytykseen ja periaatteessa mullakin, mutta jotenkin tuntuu, että taas menee tosi pitkäksi tämä. Toivottavasti loppu olisi parempi kuin edellisellä kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka ja luultavasti ainoa raskauteni on nyt viikon verran lasketun ajan yli. Minulla oli alussa pahoinvointia mutta ilmeisesti aika lievää koska en edes oksentanut kertaakaan. Enemmän se oli sellaista jatkuvaa etomista ja joka päivä piti keksiä että mikä ruoka mahtaisi sinä päivänä upota. Viikon kauppaostosten suunnittelu oli siis mahdotonta. Kun pääsin pahoinvoinnista niin siitä lähtien olo on ollut erittäin hyvä ja moni töissä sanoi kuinka raskaus näyttää sopivan minulle. Olen ollut ennätysterve koko raskausajan, ei flunssaa eikä yhtään migreenikohtausta. Ei myöskään liitoskipuja, närästystä, suonikohjuja tai peräpukamia ole ollut. Nyt kun olen jo yliajalla niin mahan koko alkaa olla hieman ahdistava, lähinnä kumartuessa. Mutta ei tää enää kauaa kestä 👍

Mentaalipuolella koin muutaman hermoromahduksen, kun alkoi epäilyttämään että onko minusta tai miehestäni oikeasti vanhemmiksi. Noita juttuja varmaan miettii jokainen ekaa kertaa vanhemmaksi tuleva. Muuten tunsin oloni ihan samanlaiseksi kuin ennen raskautta.

Mulla on myös nyt viikon yli lasketun ajan. Tämä on toinen raskauteni. Eka raskaus kesti reilu kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Mulla ollut muuten helpot raskaudet, mutta nämä viimeiset hetket oikeasti hajottaa pään. Ekalla kerralla oli ristiriitaisia pohdintoja äidiksi tulemisesta ja huoli yliaikaisuuden vaikutuksista. Nyt jälleen murehdin vauvan hyvinvointia. Ekalla kerralla lapsivesi oli lähes täysin ehtynyt ja lapsi syntyi vaisuna ja vietiin osastolle hoitoon. En saanut pidellä, enkä muutekaan nähdä häntä juurikaan, kun hän syntyi. Pelkään sen kaiken tapahtuvan uudestaan.

Miksen mä voi vain synnyttää ajoissa? Tuntuu, etä kaikki muut saa lähipiirissä vauvat ajallaan, mutta mä en. Läheiset ei osaa muuta kuin leikkimielisesti piinata mua, että jokojoko. No ei vieläkään ja se ei edes ole se suurin murhe tässä. Olkoon vaikka rv 45, kunhan vauvalla olisi kaikki hyvin, mutta miten sitäkään voi varmaksi tietää. Yliaikaisuus on mahdollinen

riski sikiölle. Tämä nyt ei lohduta sua, mutta kyllähän sulla on vielä mahdollisuus luonnolliseen synnytykseen ja periaatteessa mullakin, mutta jotenkin tuntuu, että taas menee tosi pitkäksi tämä. Toivottavasti loppu olisi parempi kuin edellisellä kerralla.

Mun lähipiirissä tas on tosi paljon sekä keisarileikkauksella syntyneitä sekä sitten ylimenneitä, käynnistettyjä alatiesynnytyksiä. Eipä äkkiä tule mieleen ketään tuttavaa joka olisi synnyttänyt luonnollisesti lähellä laskettua aikaa. Kuitenkin kaikki syntyneet lapset ovat selvinneet oikein hyvin synnytyksistä. Luottavaisin mielin olen näiden viimeisten raskauspäivien suhteen. Tsemppiä sinullekin loppumetreille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka ja luultavasti ainoa raskauteni on nyt viikon verran lasketun ajan yli. Minulla oli alussa pahoinvointia mutta ilmeisesti aika lievää koska en edes oksentanut kertaakaan. Enemmän se oli sellaista jatkuvaa etomista ja joka päivä piti keksiä että mikä ruoka mahtaisi sinä päivänä upota. Viikon kauppaostosten suunnittelu oli siis mahdotonta. Kun pääsin pahoinvoinnista niin siitä lähtien olo on ollut erittäin hyvä ja moni töissä sanoi kuinka raskaus näyttää sopivan minulle. Olen ollut ennätysterve koko raskausajan, ei flunssaa eikä yhtään migreenikohtausta. Ei myöskään liitoskipuja, närästystä, suonikohjuja tai peräpukamia ole ollut. Nyt kun olen jo yliajalla niin mahan koko alkaa olla hieman ahdistava, lähinnä kumartuessa. Mutta ei tää enää kauaa kestä 👍

Mentaalipuolella koin muutaman hermoromahduksen, kun alkoi epäilyttämään että onko minusta tai miehestäni oikeasti vanhemmiksi. Noita juttuja varmaan miettii jokainen ekaa kertaa vanhemmaksi tuleva. Muuten tunsin oloni ihan samanlaiseksi kuin ennen raskautta.

Mulla on myös nyt viikon yli lasketun ajan. Tämä on toinen raskauteni. Eka raskaus kesti reilu kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Mulla ollut muuten helpot raskaudet, mutta nämä viimeiset hetket oikeasti hajottaa pään. Ekalla kerralla oli ristiriitaisia pohdintoja äidiksi tulemisesta ja huoli yliaikaisuuden vaikutuksista. Nyt jälleen murehdin vauvan hyvinvointia. Ekalla kerralla lapsivesi oli lähes täysin ehtynyt ja lapsi syntyi vaisuna ja vietiin osastolle hoitoon. En saanut pidellä, enkä muutekaan nähdä häntä juurikaan, kun hän syntyi. Pelkään sen kaiken tapahtuvan uudestaan.

Miksen mä voi vain synnyttää ajoissa? Tuntuu, etä kaikki muut saa lähipiirissä vauvat ajallaan, mutta mä en. Läheiset ei osaa muuta kuin leikkimielisesti piinata mua, että jokojoko. No ei vieläkään ja se ei edes ole se suurin murhe tässä. Olkoon vaikka rv 45, kunhan vauvalla olisi kaikki hyvin, mutta miten sitäkään voi varmaksi tietää. Yliaikaisuus on mahdollinen

riski sikiölle. Tämä nyt ei lohduta sua, mutta kyllähän sulla on vielä mahdollisuus luonnolliseen synnytykseen ja periaatteessa mullakin, mutta jotenkin tuntuu, että taas menee tosi pitkäksi tämä. Toivottavasti loppu olisi parempi kuin edellisellä kerralla.

Mun lähipiirissä tas on tosi paljon sekä keisarileikkauksella syntyneitä sekä sitten ylimenneitä, käynnistettyjä alatiesynnytyksiä. Eipä äkkiä tule mieleen ketään tuttavaa joka olisi synnyttänyt luonnollisesti lähellä laskettua aikaa. Kuitenkin kaikki syntyneet lapset ovat selvinneet oikein hyvin synnytyksistä. Luottavaisin mielin olen näiden viimeisten raskauspäivien suhteen. Tsemppiä sinullekin loppumetreille!

No ehkä se vähän rauhoittaa, kun tietää muitakin, joilla ollut haastavia tilanteita, mutta silti kaikki päättynyt hyvin. Mulle kai jäi huono mieli, kun tosiaan mulla ei juuri ole tuttuja, joilla menisi yli lasketun ajan, saati olisi muutenkaan mitään erityistä synnytyksissä. Mä olen muille joku outous, kun he sitten ihmetelevät, että miten sulla noin pitkäksi menee ja tee sitä tätä ja tota, että se syntyisi ja blaablaa. Pitänee ottaa positiivisempi asenne tähän, eikä käydä pelkäämään pahinta.

Tää ap:n aloitus on vähän samaa sarjaa kuin se miten ne naiset joilla on helpot ja niukat menkat ihmettelevät että miten muut naiset tekevät menkoista niin ison asian itselleen. No siksi koska vuoto voi olla TODELLA runsasta, menkat voivat kestää pitkään, voi olla hitonmoisia kipuja (esim. endometrioosin takia) ja vatsa voi olla ihan sekaisin.

Joillekin menkat ovat helpommat, joillekin vaikeammat ja joillekin v*tun vaikeat. Sama pätee raskauksiin. Vaikka itsellä olisi hyvä tuuri ja pääsisi helpolla niin kannattaa silti muistaa että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Sä oot ollut sitten todella onnekas.

Tälläkin hetkellä sairaaloissa on odottavia äitejä sänkypotilaana joilla on esim. riski synnyttää ennenaikaisesti.

Jotkut ei huomaa koko raskautta muusta kun kasvavasta vatsasta, toiset joutuu kestämään kaikki mahdolliset raskausvaivat.

Mulla oli tosi hankala raskaus mutta synnytys oli helppo ja toivuin siitä todella nopeasti mutta eipä tule mieleen alkaa ihmettelemään että miksi muilla ei ollut yhtä helppo.

Vierailija kirjoitti:

Ai pitäisikö sitä olla 9kk ihanku ei mitään koska "kyllä se vauva sieltä sitten tulee"?! Mitä hittoa. Kuulostat todella välinpitämättömältä. Koko elämä muuttuu lapsen myötä ja siihen todellakin valmistaudutaan kunnolla se koko 9kk. Ja raskaana täytyy muistaa, että vatsassa on toinen ihminen ja eletään sen mukaan. Raskausaika on todellakin aivan erityisen spesiaalia aikaa.

Naulan kantaan! Minä esim. käsityöihmisenä "hurahdin" neulomaan ja ompelemaan vauvalle kaikenlaista. Kävin toki töissäkin, mutta illalla kotona oli ihana käpertyä sohvalle neulomaan ja fiilistelemään tulevaa. Mitä väärää tässä ap:n mielestä on? Paljon helpompihan se on ilman sitä huomion vievää vauvaa esim. laittaa koti kuntoon ja hankkia kaikkea tarpeellista. Mielestäni on todella omituista, jos tuleva elämänmuutos ja tuleva vauva ei kiinnosta yhtään eikä halua mitenkään valmistautua perheenlisäykseen.

.

Kommenttina ketjua lukeville mahdollisille raskaus, synnytys yms pelkoisille:

Minulle raskausajat (2) olivat helppoja. Ei mitään erityisiä vaivoja, pahoinvointia, mielialan vaihtelua tms. Vain viimeiset viikot tukalia, kävely ja nukkuminen mahan kanssa huonoa yms. Synnytyskään ei ollut mikään kauhukokemus. Paitsi siinä mielessä, että toinen kahdesta syntyi hätäsektiolla. Pelottava tilanne lapsen puolesta.

En myöskään osannut raskausaikana tai synnytystä edes pelätä, enemmän vatvoin ja pähkäilin loppuelämän vastuita.

Mitenkään en vähättele muiden kokemia vaikeuksia, mutta helpostikin voi sujua.