Lue keskustelun säännöt.
Muuttaisitteko Siwan kassa-tyyppisen työn perässä toiselle paikkakunnalle?
03.01.2018 |
Miltäs kuulostaisi muuttaa työn perässä esim. pohjoiselta kotiseudulta vaikka pääkaupunkiseudun jonkin lähiön Siwaan vakituisen kassaduunin perässä? Palkkaus 11,97e/tunti plus lisät. Vakituinen, kokoaikainen sopimus.
Asumiskustannukset toki nousisivat huomattavasti ja ystävät, perhe ja verkostot jäisivät sinne pohjoiseen. Mutta aina on työn perässä muutettu ja niin tulee tehdä jos töitä jostain saa.
Maistuisiko?
Sitä paitsi, on lopulta kuitenkin sama asia muuttaa tavallisen kassaduunin perässä kuin asiantuntijatyön tai oikeasti hyvin palkatun duunarityön perässä. Palkassa voi olla hiukan eroa, samoin työsuhde-eduissa, mutta niin se vaan menee.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä näin perheellisenä tuollaista muuttamisvelvoitetta. Pitäisikö siis:
- mieheni jättää tuottava yritys ja muuttaa kanssani pk-seudulle
- meidän vuokrata toinen asunto (kustannukset söisivät pienipalkkaisen työni tulot kokonaan)
- muuttaa asumuseroon, jolloin saisin asumistukea asumiseen pk-seudullaEntä kuka hoitaisi lapset, kun mies on iltatöissä ja minä asun Helsingissä? Miten heidän koulunkäyntinsä kävisi, kävisivätkö he vuoroviikoin koulua eri kaupungeissa?
Ei kukaan ole osannut vastata tällaiseen. Mutta muuttaa pitäisi kuulemma.
No eihän sun tai miehesi tarvitse mihinkään muuttaa, kun näemmä olette molemmat töissä ja elätätte itsenne.
Ei, käsitit väärin. Itse olen pitkäaikaistyötön, mieheni yrittäjä. Asumme rakennemuutospaikkakunnalla.
Eikö yrittäjien puolisoiden katsota työllistyvän yrityksestä vaikka ei olisi mitään tekemistä firman kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on kohta pakko, ellet ole niitä Ihania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä näin perheellisenä tuollaista muuttamisvelvoitetta. Pitäisikö siis:
- mieheni jättää tuottava yritys ja muuttaa kanssani pk-seudulle
- meidän vuokrata toinen asunto (kustannukset söisivät pienipalkkaisen työni tulot kokonaan)
- muuttaa asumuseroon, jolloin saisin asumistukea asumiseen pk-seudullaEntä kuka hoitaisi lapset, kun mies on iltatöissä ja minä asun Helsingissä? Miten heidän koulunkäyntinsä kävisi, kävisivätkö he vuoroviikoin koulua eri kaupungeissa?
Ei kukaan ole osannut vastata tällaiseen. Mutta muuttaa pitäisi kuulemma.
No eihän sun tai miehesi tarvitse mihinkään muuttaa, kun näemmä olette molemmat töissä ja elätätte itsenne.
Ei, käsitit väärin. Itse olen pitkäaikaistyötön, mieheni yrittäjä. Asumme rakennemuutospaikkakunnalla.
Eikö yrittäjien puolisoiden katsota työllistyvän yrityksestä vaikka ei olisi mitään tekemistä firman kanssa?
Ei tietenkään. Ei minulla ole koulutusta tai osaamista mieheni alalle, lisäksi hän on hiljattain joutunut irtisanomaan työntekijöitään joten ei hän voi uusia palkata.
Olen muuttanutki. Jos ei omalla paikkakunnalla ole töitä, muutetaan toiseen kaupunkiin. Tai toiseen maahan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi, on lopulta kuitenkin sama asia muuttaa tavallisen kassaduunin perässä kuin asiantuntijatyön tai oikeasti hyvin palkatun duunarityön perässä. Palkassa voi olla hiukan eroa, samoin työsuhde-eduissa, mutta niin se vaan menee.
Ai millä vammaislogiikalla se on "lopulta kuitenkin sama asia", "niin se vaan menee"? Hyväpalkkainen, hyväetuinen jne. työ nimittäin ei ole sama asia kuin huono työ. Niin se vaan menee, että huono ei ole hyvä eikä edes kohtalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.
Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.
Mulle kelpaisi se kassaduunikin, mutta sen perässä tai minkään muunkaan duunin perässä en olisi valmis muuttamaan yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanutki. Jos ei omalla paikkakunnalla ole töitä, muutetaan toiseen kaupunkiin. Tai toiseen maahan.
Eli elämän tarkoitus on tehdä töitä? Kökkiä yksin jossain kambodzassa, kunhan on vaan töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttelen koko ajan (tarpeen mukaan) edestakaisin lappi-pääkaupunkiseutu -akselilla työn tiimoilta (tai fiiliksen mukaan). Ja eri työnantajille. Enkä vuokrauspaskan kautta polkuhintaan.
No. Pari etua itselläni tietysti on. Hyvä koulutus ei ole kumpikaan niistä.
Ensinnäkään en ole hölmöyksissänikään erehtynyt lastentekoon.
Toisekseen, nyt kun työantajat tuntevat minut ja kykyni liikkua helposti sesonkien mukaan (eli joustavuus on tapissaan), niin pikemminkin ITSE sanelen (tai työnantajat keskenään vääntävät) haluamiani ehtoja, palkan, työaikojen ja työsuhdeasunnon + lentojen suhteen.
Näppärää.
Ja ihan hanttitason sesonkitöitä kummassakin päässä. Palkka ei tosin enää ole hanttitasoa.
Mutta kun äkkiä tarvitaan, niin "who you gonna call?" Ei, ei Ghostbustersille, vaan mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.
Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.
No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?
No vastaanpa. Kuka pakottaa rikkomaan perheen? Molemmat voivat aivan hyvin hakea töitä samalta paikkakunnalta, ja jos kyse on ok-seudusta niin hyvät mahdollisuudet molemmille työllistyä. Kouluja, päiväkoteja jne taas löytyy varmasti.
Ja jos tilanne on sellainen, ettei nyt muka missään tapauksessa voi asua ja työskennellä samalla paikkakunnalla, niin sitten muutat sinä sen työsi perässä ja mies jää siihen vakipaikkaansa. Käyt vapailla ja lomilla kotona, ja toisin päin. Asuntosi kustannat/kustannatte elämällä enemmän suu säkkiä myöten, kas se kun on aivan normaalia elämänhallintaa.
Ja toinen vaihtoehto:
Eli tuo että mies ei voi irtisanoutua vakityöstä, niin tottakai voi. Hän voi aloittaa työnhakuprosessin ollessaan töissä, ja kun saa paikan sieltä toiselta paikkakunnalta (jossa sinun uusi työsi on), niin irtisanoutuu sitten. Sitten pistätte talon myyntiin ja hommaatte uuden asunnon ja aloitatte elämän uudella paikkakunnalla.
Eli mikä oli ongelma?
Tämähän on järjetön skenaario. Kurjuuden maksimointia.
Miten niin kurjuuden maksimointia? Ihan normaalia elämää sanoisin.
Me ollaan muutettu molempien töiden ja opintojen perässä, ja asuttu yhdessä ja erikseen Suomessa ja ulkomailla. Lapset kulkeneet mukana.
Itse esimerkiksi viimeistelin gradua Helsingissä ja mies asui lasten kanssa Ranskassa. Vierailimme puolin ja toisin. Kun lapsilla oli lomia koulusta, he tulivat Suomeen luokseni. Muutoin pidettiin päivittäin yhteyttä skypen välityksellä.
Sitten minut headhuntattiin Ranskaan, mutta aluksi toiselle paikkakunnalle, missä mies ja lapset. Onneksi maansisäisillä lennoilla (joita menee useita joka päivä) pääsi perheen luo vajaassa tunnissa. Ja pääseehän Suomessakin pohjoisesta Helsinkiin jopa puolessa tunnissa. Työnantajan kanssa voi sopia joistakin etäpäivistä, tai tehdä vaikka tunteja sisään, mikä tarkoittaa enemmän aikaa perheelle sitten.
Nykyään jo saman katon alla, enkä sano, että aina olisi ollut mitenkään helppoa. Mutta pointti onkin, että nämä ovat asenne- ja järjestelykysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella törkeää olettaa varattoman työttömän muuttaa tosta vaan toiselle puolelle suomea. Mistä sen asunnonkin noin vain saa. Se on helppo kansanedustajana, jolla on sijoitusasuntoja ja kakkoskoteja ympäri suomea, tulla sanomaan, että muuta. Ja jos on vielä kouluikäisiä lapsia, tai lapsia ylipäätään, niin en todellakaan muuta. Tulee sitäpaitsi aika kalliiksi perheelle pitää kahta eri majapaikkaa. Eihän siinä ole edes mitään järkeä. Suututtaa oikeasti ihmiset, joiden mielestä töitä pitäisi tehdä hinnalla millä hyvänsä, kun sen työn pitäisi olla se, mikä mahdollistaa normaalin riippumattoman elämisen.
Ilmeisesti näin: jos saat työttömyysrahaa, niin saat sitä vain, jos olosuhteesi sallivat tarvittaessa muuttamisen työn perässä. Jos olosuhteesi eivät salli työpaikan perässä muuttamista, niin velvollisuutesi on katkaista työnhakusi. (Esim elät sitten miehesi työstään saamilla tuloilla tms)
En siis kannata näitä Vartiaisen juttuja, mutta onhan se tosiasia, että aika moni on työttömänä siten, että ei edes halua työtä, vaan esim pitää lapsia kotona vielä virallisten kotihoidontukivuosien jälkeen tms eli on oikeasti jotain tärkeämpää tehtävää kuin työ, mutta elantoa tulee työkkärirahoista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.
Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.
No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?
Oikeasti odotan vastausta tähän. Muut asiat näköjään voi sivuuttaa tuolleen mutkat suoriksi tyylillä, mutta entä PERHEET? Eikö niillä ole mitään arvoa?
Jos kerran on perhe ja toinen ilmeisesti työssä, hän voi elättää koko perheensä. Perheettömät tai sellaiset perheet, joissa molemmat ovat työttömiä, voivat hyvin muuttaa vaikka 1000 km työn perässä. Uusia ystäviä ja tukiverkkoja saa luotua uudellakin paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanutki. Jos ei omalla paikkakunnalla ole töitä, muutetaan toiseen kaupunkiin. Tai toiseen maahan.
Eli elämän tarkoitus on tehdä töitä? Kökkiä yksin jossain kambodzassa, kunhan on vaan töitä.
No milläs luulet yhteiskunnan ja maailman sitten pyörivän jos ihmiset eivät tekisi töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.
Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.
No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?
No vastaanpa. Kuka pakottaa rikkomaan perheen? Molemmat voivat aivan hyvin hakea töitä samalta paikkakunnalta, ja jos kyse on ok-seudusta niin hyvät mahdollisuudet molemmille työllistyä. Kouluja, päiväkoteja jne taas löytyy varmasti.
Ja jos tilanne on sellainen, ettei nyt muka missään tapauksessa voi asua ja työskennellä samalla paikkakunnalla, niin sitten muutat sinä sen työsi perässä ja mies jää siihen vakipaikkaansa. Käyt vapailla ja lomilla kotona, ja toisin päin. Asuntosi kustannat/kustannatte elämällä enemmän suu säkkiä myöten, kas se kun on aivan normaalia elämänhallintaa.
Ja toinen vaihtoehto:
Eli tuo että mies ei voi irtisanoutua vakityöstä, niin tottakai voi. Hän voi aloittaa työnhakuprosessin ollessaan töissä, ja kun saa paikan sieltä toiselta paikkakunnalta (jossa sinun uusi työsi on), niin irtisanoutuu sitten. Sitten pistätte talon myyntiin ja hommaatte uuden asunnon ja aloitatte elämän uudella paikkakunnalla.
Eli mikä oli ongelma?
Tämähän on järjetön skenaario. Kurjuuden maksimointia.
Miten niin kurjuuden maksimointia? Ihan normaalia elämää sanoisin.
Me ollaan muutettu molempien töiden ja opintojen perässä, ja asuttu yhdessä ja erikseen Suomessa ja ulkomailla. Lapset kulkeneet mukana.
Itse esimerkiksi viimeistelin gradua Helsingissä ja mies asui lasten kanssa Ranskassa. Vierailimme puolin ja toisin. Kun lapsilla oli lomia koulusta, he tulivat Suomeen luokseni. Muutoin pidettiin päivittäin yhteyttä skypen välityksellä.
Sitten minut headhuntattiin Ranskaan, mutta aluksi toiselle paikkakunnalle, missä mies ja lapset. Onneksi maansisäisillä lennoilla (joita menee useita joka päivä) pääsi perheen luo vajaassa tunnissa. Ja pääseehän Suomessakin pohjoisesta Helsinkiin jopa puolessa tunnissa. Työnantajan kanssa voi sopia joistakin etäpäivistä, tai tehdä vaikka tunteja sisään, mikä tarkoittaa enemmän aikaa perheelle sitten.
Nykyään jo saman katon alla, enkä sano, että aina olisi ollut mitenkään helppoa. Mutta pointti onkin, että nämä ovat asenne- ja järjestelykysymyksiä.
Juu, teidän tilannehan kaikkineen on toki aivan vertailukelpoinen siihen, kun vähävarainen duunari lähtee kaupan kassalle töihin toiselle paikkakunnalle ~11 egee per tunti palkalla.
Ja kyllä, maan sisäisillä lennoilla pääsee tosiaan puolessa tunnissa Helsingistä pohjoiseen. Siitä vain Alepan kassa on hyvä ja ottaa taksin alleen perjantai-iltapäivänä töiden jälkeen (ellei jo torstaina, jos pystyy tekemään pe vaikka etänä kassalla) ja karauttaa kentälle, ja sieltä sitten lentää sinivalkoisin siivin pohjoiseen viettämään pidennettyä viikonloppua perheen pariin. Lennolla voi sitten rentoutua vaikka skumppalasillisen verran.
Ja jos läppäri menee rikki eikä pystykään enää skyppettelemään perheen kanssa niin kaupastahan niitä saa uusia, mut kannattaa sit ostaa semmoinen vähän parempi, joka kestää.
Mut asennekysymyksiähän nämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.
Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.
No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?
Oikeasti odotan vastausta tähän. Muut asiat näköjään voi sivuuttaa tuolleen mutkat suoriksi tyylillä, mutta entä PERHEET? Eikö niillä ole mitään arvoa?
Jos kerran on perhe ja toinen ilmeisesti työssä, hän voi elättää koko perheensä. Perheettömät tai sellaiset perheet, joissa molemmat ovat työttömiä, voivat hyvin muuttaa vaikka 1000 km työn perässä. Uusia ystäviä ja tukiverkkoja saa luotua uudellakin paikkakunnalla.
Ja taas mutkat suoriksi. Kaikki eivät ole niin hyvin palkattuja, että voisivat elättää koko perheen yksin. Toki jonkun miljardöörin on tätä mahdoton ymmärtää, tai sellaisen, joka kuukaudessa tienaa saman, kuin pienipalkkainen VUODESSA. Lopusta tekstistäsi voinkin olla samaa mieltä, mutta joku tolkku perheen hajottamisessakin pitäisi olla työn vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä se on kaupan kassan työkin, ei kaikki voi olla kovapalkkaisia asiantuntijoita. Itse asiassa enemmän tässä maassa on tarjolla on noita matalapalkkatöitä. Kaikkien on tehtävä osansa ja kuten sanottu, itsensä on elätettävä. Jos se tarkoittaa muuttoa niin silloin on muutettava. Ainahan voi samalla hakea töitä sieltä kotipaikkakunnalta.
Itse teen asiantuntijatyötä ja olen muuttanut työn perässä. Toki siitä maksetaan eri tavalla, mutta varojensa mukaan on jokaisen elettävä. Ja asuntojakin on eri hintaisia, ei sen kassan ole mikään pakko muuttaa siihen kalleimpaan kämppään.
No vastaappa siihen, kenen etu perheiden rikkominen on?
No vastaanpa. Kuka pakottaa rikkomaan perheen? Molemmat voivat aivan hyvin hakea töitä samalta paikkakunnalta, ja jos kyse on ok-seudusta niin hyvät mahdollisuudet molemmille työllistyä. Kouluja, päiväkoteja jne taas löytyy varmasti.
Ja jos tilanne on sellainen, ettei nyt muka missään tapauksessa voi asua ja työskennellä samalla paikkakunnalla, niin sitten muutat sinä sen työsi perässä ja mies jää siihen vakipaikkaansa. Käyt vapailla ja lomilla kotona, ja toisin päin. Asuntosi kustannat/kustannatte elämällä enemmän suu säkkiä myöten, kas se kun on aivan normaalia elämänhallintaa.
Ja toinen vaihtoehto:
Eli tuo että mies ei voi irtisanoutua vakityöstä, niin tottakai voi. Hän voi aloittaa työnhakuprosessin ollessaan töissä, ja kun saa paikan sieltä toiselta paikkakunnalta (jossa sinun uusi työsi on), niin irtisanoutuu sitten. Sitten pistätte talon myyntiin ja hommaatte uuden asunnon ja aloitatte elämän uudella paikkakunnalla.
Eli mikä oli ongelma?
Tämähän on järjetön skenaario. Kurjuuden maksimointia.
Miten niin kurjuuden maksimointia? Ihan normaalia elämää sanoisin.
Me ollaan muutettu molempien töiden ja opintojen perässä, ja asuttu yhdessä ja erikseen Suomessa ja ulkomailla. Lapset kulkeneet mukana.
Itse esimerkiksi viimeistelin gradua Helsingissä ja mies asui lasten kanssa Ranskassa. Vierailimme puolin ja toisin. Kun lapsilla oli lomia koulusta, he tulivat Suomeen luokseni. Muutoin pidettiin päivittäin yhteyttä skypen välityksellä.
Sitten minut headhuntattiin Ranskaan, mutta aluksi toiselle paikkakunnalle, missä mies ja lapset. Onneksi maansisäisillä lennoilla (joita menee useita joka päivä) pääsi perheen luo vajaassa tunnissa. Ja pääseehän Suomessakin pohjoisesta Helsinkiin jopa puolessa tunnissa. Työnantajan kanssa voi sopia joistakin etäpäivistä, tai tehdä vaikka tunteja sisään, mikä tarkoittaa enemmän aikaa perheelle sitten.
Nykyään jo saman katon alla, enkä sano, että aina olisi ollut mitenkään helppoa. Mutta pointti onkin, että nämä ovat asenne- ja järjestelykysymyksiä.
Kai sä ymmärrät että noissa siwankassa tyyppisissä duunarihommissa, joista aloittaja puhui, harvemmin on etätyömahdollisuutta? Palkka ei myöskään ole niin suuri, että sillä kovin usein lennellään kaupungista toiseen.
Välillä hirvittää miten todellisuudesta erkaantuneita ihmiset on.
Vierailija kirjoitti:
No ei tasan ole sama asia.
Minä olen YTM ja toimittaja, perheellinen. Jos menettäisin työni, muuttaisin toki toiselle paikkakunnalle samanlaisen työpaikan perässä. Mutta tietenkään en minimitoimeentulon takaavan kassamyyjän duuniin, koska jo työttömyyskorvaukseni liki viiden tonnin kk-liksasta on enemmän.
Missä lehdessä maksetaan noin paljon vih3rva$$arifem1nistisonnan kirjoittamisesta? Vai oliko tämä taas jonkun tiedostavan omakustannejakeluun osallistuvan päiväuni?
Tässä taas huomaa tuon Helsinki-keskeisyyden. Ajatellaan, että kyllähän sieltä perähikiältä kaikki haluaa muuttaa isoon kaupunkiin, omista ympyröistä huolimatta. Mutta entäpä asetelma toisin päin: kuinka moni stadilainen lähtisi työn perässä vaikkapa Lappiin jättäen taakseen oman elämänsä? Koska elämässä nyt on muutakin kuin työ.
Ei, käsitit väärin. Itse olen pitkäaikaistyötön, mieheni yrittäjä. Asumme rakennemuutospaikkakunnalla.