Miten päästä yli väkivaltaisen miehen jättämistä traumoista?

Jos mahdollista, hakkauta se kusipää jonkun toimesta.

Kun kuukauden päivät nauttii kaikki ravintonsa pillillä, osaa käyttäytyä paremmin jatkossa naisia kohtaan.

Hienoa, että olet päässyt vapaaksi :)

Vierailija kirjoitti:

Päädyin huonoon ihmissuhteeseen ja hetken yhdessä asuttuamme miehen todellinen luonto alkoi paljastua. Oli holtitonta juomista, vastuutonta käytöstä ja väkivaltaa. Hän uhkaili, kiristi, solvasi minua ja läheisiäni ja oli erittäin mustasukkainen. Särki paikkoja. Kävi kiinni minuun useita kertoja mm. lyömällä, tyrkkimällä, kuristamalla ja alkamalla humalassa kouria, puristella ja lääppiä väkisin vastusteluista ja kielloista huolimatta. H*oritteli ja sylki tupakkayskösklimppejä naamalleni. Valvotti väkisin. Oli koiralle aggressiivinen. Jne jne.

En tiedä miksi en saanut hommaa poikki ensimmäisen lyönnin jälkeen. Mies pahoitteli ja hyvitteli, puhui mustan valkoiseksi ja vetosi kuinka hänellä on vaikeaa. Yritin tukea ja antaa anteeksi. Tai sitten vaihtoehtoisesti uhkaili seurauksilla mikäli jättäisin.

Viimein jätin. Turvakodin kautta kun helvettiä oli kestänyt puolisen vuotta. Olen ilmeisesti vähän swmmoinen kynnysmatto luonteeltani, en osaa puolustaa rajojani. Mulla on lapsi jonka turvallisuuden ja hyvinvoinnin takia oli pakko toimia. Eron jälkeen mies aiheutti aluksi harmia ilmestymällä kotiini jne. Nyt on jonkin aikaa ollut rauhallista.

Rauhallinen elämä on ihanaa ja olen helpottunut, mutta välillä ahdistus, pelko, syyllisyys ym valtaavat ajatukset niin että on tosi paha olla. Ei tarvitse kuin olla vähän väsynyt tai arjessa tulee joku asia joka nostaa traumat pintaan. Joskus tuntuu ihan kuin olisi paniikkikohtaus. Öisin saatan säikkyä ääniä tai nähdä painajaisia. Pidän ovet lukossa aina ja alitajuisesti seuraan ohu kulkevia autoja ym. tai saatan pelätä yhteydenottoja. Mies oli myös taitava syyllistämään ja käänsi usein käytöksensä ja raivarinsa minun syykseni, tai maalaili asioita niinkuin olisimme muka tasaveroisina riidelleet. Olen herkkä ja tämmöiset asiat jää painamaan mieltä.

Vinkkejä, vertaistukea? Miten pahoista asioista pääsee yli. Olen saanut jonkin verran keskusteluapua sosiaalipäivystyksestä. Mitä muuta on tarjolla? Mikä teillä on auttanut? Oletteko uskaltautuneet uusiin ihmissuhteisiin? Tämä ei ole vielä ajankohtaista, mutta välillä mietin kykeneekö sitä enää päästämään ketään lähelleen.

Missä koira? Jätitkö koiran pahoinpitelijälle?

Oletko puhunut asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa turvakodin henkilökunnan lisäksi?

Minkä ikäinen lapsi? Jos lapsi käyttää vielä neuvolapalveluja, mitä ilmeisimmin olet puhunut asiasta siellä. Eikö neuvolassa osattu neuvoa jatkoapua?

Haluaisitko soittaa jonnekin auttavaan puhelimeen esim. Lyömätön linja tai Naisten linja, kaiketi löytyy muitakin?

Onnittelut, että olet toiminut noin hienosti. Oletko varma, ettei miehestä ole enää mitään uhkaa? Mitä jos hakisit lähestymiskieltoa tuo puolenvuoden häiriköinnin perusteella?

Edelleenkin saat lopun elämääsi kiittää itseäsi, miten hyvin teit sekä itsellesi että lapsellesi, voit olla ylpeä itsestäsi. Halauksia.

On vain yksi tapa: antamalla anteeksi. Miehelle joka ilta, uudestaan ja uudestaan. Itselle, Elämälle....

Jos mahdollista, niin suosittelisin etsimään posttraumaattiseen stressioireyhtymään (PTSD) erikoistuneen terapeutin. Suhteenne on ollut henkisesti todella hajottava ja sairas ja on aivan luonnollista, että reagoit nyt jälkeenpäin tuolla tavoin. Voisitko saada sosiaalipäivystyksestä vinkkejä terapeutin tms. etsimiseen?

Minulla on hieman samantyyppisiä kokemuksia taustalla. Ehdottomasti tärkeimmäksi koin sen, että opettelin aivan aidosti pitämään itsestäni ja tunnistamaan omat vahvuuteni. Tämän prosessin myötä myös rajojen vetäminen ihmissuhteissa tuli helpommaksi. Samalla opin tunnistamaan, minkätyyppiset ihmiset minun on parempi pitää loitolla, varsinkin, jos vaistosin jonkun lähestyvän minua "siinä mielessä". Deittailun laitoin jäihin kokonaan, tosin tämä ei välttämättä ole kaikille paras ratkaisu. Minulle se oli sitä siksi, koska olin suhteen alkaessa hyvin nuori ja aivopesty ajattelemaan, että olen estynyt ja tiukkapipoinen nunna, jos en heti heittäydy suhteeseen minusta kiinnostuneen miehen kanssa. Olin muutenkin ikäistäni kokemattomampi, joten en osannut tai uskaltanut vastustaa ympäristön painetta leimaamisen pelossa.

Kovasti voimia sinulle! Pääset menneestä aivan varmasti yli. Joskus saattaa vain ottaa oman aikansa, ennen kuin sopivat keinot siihen löytyvät.

Kiitos neuvoista ja tuesta tähän asti. Täytyy alkaa selvitellä mistä saa keskusteluapua, kun selkeästi myt tuntuu etten jaksa tämän asian kanssa yksin.

Lapsi on jo koululainen. Hänen kanssaan juttelivat turvakodissa ja kertaalleen kävimme sosiaalitoimessa puhumassa. Sanoi ettei tarvitse/halua toistaiseksi apua. Näin kyllä että säikkyi silloin kun mies vielä liikkui kotimme tuntumassa. Koitan nyt hänellekin pitää rauhallista kotiarkea. Koira on myös minulla.

Ahdistavien ajatuksien lisäksi on tullut paljon muutenkin mietittyä asioita ja elämää, mikä on varmasti hyväksi. Koitan tietoisesti tehdä asioita jotka tuntuu hyvältä ja ajatella itsestäni hyväksyvästi kaikesta huolimatta. Hyvinä päivinä onkin todella hyvä "Elämä voittaa ja kaikki on hyvin" -fiilis mutta sitten kun ajatukset kääntyy noille synkille urille niin mulla ei ole eväitä päästä sieltä pois tai käsitellä asioita niin etteivät ne veisi kaikkia voimia.

Ap

Olet jo tähän mennessä toiminut niin viisaasti, että voit kiittää itseäsi teidän kaikkien rajojen puolustamisesta jo puolen vuoden jälkeen hullunmyllyn alkamisesta.

Yleinen miestyyppi tuntuu olevan tuo itseinhoaan muiden päälle sylkevä alkoholisti. Luulisi vertaistukeakin löytyvän riittävästi, jos vain puitteet järjestetään valmiiksi.

https://www.naistenlinja.fi/tietoa-vakivallasta/vakivallan-muodot/henki…