Onko isomman sisaruksen velvollisuus leikkiä jatkuvasti selvästi pienemmän kanssa?

Eikö tuon ikäinen ole jo koulussa/eskarissa ja omat kaverit? Tietysti myös vanhemman pitää antaa aikaa ja virikettä isommalle lapselle esim ulkoilua, pelejä ym, jossa homma menee isomman ehdoillakin välillä.

Ei tietenkään ole.

Entä jos 6v. nuorempi lapsi tulee 3-4 päivän vierailulle, suututteko, jos 10v. lapsenne sanoo, ettei kiinnosta leikkiä tämän kanssa?

Toi on just sitä sitten käytännössä, kun tehdään se toimen lapsi ”kaveriksi”....

Vierailija kirjoitti:

Entä jos 6v. nuorempi lapsi tulee 3-4 päivän vierailulle, suututteko, jos 10v. lapsenne sanoo, ettei kiinnosta leikkiä tämän kanssa?

...vai pitäisikö sen ikäisen osata esittää äidilleen innokasta tai ylipäätään esittää tunteitaan asiaan liittyen ja jättää sanomatta mitä ajattelee, tai se oikeuttaa suuttumaan?

Kun olin itse lapsi, äiti pakotti aina ottamaan pikkuveljen mukaan kun minulla oli kaveri kylässä. Ikäeroa melkein 5 vuotta. Arvatkaapa halusivatko kaverit koskaan tulla meille kun me koululaiset tytöt jouduimme ottamaan veljen aina mukaan. Itse vannoin jo alle 10-vuotiaana että en koskaan tee niin omille lapsilleni enkä ole tehnyt.

Meille lykättiin aina 5 vuotta nuorempi serkku juuri kävelemään oppineesta taaperosta lähtien "kaveriksi, joukon jatkoksi" kun serkun vanhemmat eivät viitsineet hoitaa lasta. Ei tehty sen oloa kovin mukavaksi, kun lapsia oltiin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos 6v. nuorempi lapsi tulee 3-4 päivän vierailulle, suututteko, jos 10v. lapsenne sanoo, ettei kiinnosta leikkiä tämän kanssa?

Miksi suuttua? Vanhempi voi itse viihdyttää vierasta tai kekkiä aktiviteettia, joista molemmat innostuu. Ei lapset ole toistensa viihdyttäjiä.

Tytölläni oli ekaluokkalaisena luokkakaverinaan ja parhaana kaverinaan poika, joka aina joutui raahaamaan mukanaan 3 vuotta nuorempaa veljeään. Todella raivostuttavaa, että se taaperokin aina sitten tunki meille mun vahdittavakseni (ettei tee pahojaan, vaikka aika kiltti olikin)

Se oli outo perhe. Niillä oli 2 vielä pienempää lasta eikä äiti näemmä viitsinyt hoitaa itse tuota toiseksi vanhinta.

Eivät osallistuneet opettajan lahjaan, vaikka ilmoittautuivat osallistuvansa. Muuttivat sitten pois. Omituisia olivat. (paitsi se esikoinen oli mukava.)

Parasta olisi jos oppisi olemaan niin vauvojen ku 10v vanhojen, teinien, nuorten aikuisten keski-ikäisyten , vanhusten jne kanssa olemaan. Eteenkin ennekuin viedään kouluun jossa lokeroidaan sitten suoraan pelkästään tasan samanikäisten kanssa, ja siten romutetaan lapsen sosiaalisia taitojen kehittymistä.

Hmm. Ei seitsenvuotias minun mielestä ole niin vanha, etteikö voisi hiekkalaatikollakin välillä leikkiä. Koulussa on kuitenkin samanikäisten kanssa, joten ei varmaankaan taannu taaperoksi, vaikka pikkusisaruksen kanssa kotona leikkisikin.

3v, 4v, 5v, 6v, 8v ja 9v sisarukset leikkivät lähes yksinomaan keskenään. Joskus isommat jonkun pihakaverin kanssa, enkä tietenkään käske ”takaisin hiekkalaatikolle”.

Mutta pääasiassa leikkivät keskenään milloin missäkin komboissa, vapaaehtoisesti.

Joskus on ollut jotain, että jonkun sisaruksen leikkitoiveita ei ole mielestäni tarpeeksi kuultu, esim. tytöt eivät huomioi veljeään. Silloin puutun. Syrjimistä en salli.

Leikkeihin annan osallistua kykyjen mukaan eli isojen leikkeihin ei osallistuta, jos ei osata.

Missä vaiheessa tapahtui tämä, että voi ja saa leikkiä vain samanikäisten kanssa? Omassa lapsuudessa 16v serkku saattoi pelata kanssamme pesäpalloa (ja siinä sivussa hänen samanikäiset kaverinsa) ja oli ihan tavallista, että 4v meni porukan jatkona kotipihassa, kun siellä oli 8v kavereineen . Subjektiivinen päivähoitoko aiheutti sen, että enää isommat ei esimerkillä ohjaa pienempiä?

On kokemusta sellaisesta, että koko ajan se pienempi itkee ja sitä sorretaan, kun isompi turhautuneena alkaa leikkiä omilla säännöillään.

Vierailija kirjoitti:

Tytölläni oli ekaluokkalaisena luokkakaverinaan ja parhaana kaverinaan poika, joka aina joutui raahaamaan mukanaan 3 vuotta nuorempaa veljeään. Todella raivostuttavaa, että se taaperokin aina sitten tunki meille mun vahdittavakseni (ettei tee pahojaan, vaikka aika kiltti olikin)

Se oli outo perhe. Niillä oli 2 vielä pienempää lasta eikä äiti näemmä viitsinyt hoitaa itse tuota toiseksi vanhinta.

Eivät osallistuneet opettajan lahjaan, vaikka ilmoittautuivat osallistuvansa. Muuttivat sitten pois. Omituisia olivat. (paitsi se esikoinen oli mukava.)

Oliko se niiden lastenkin mielestä raahaamista?

Itelläni meni silleen, että jouduin menemään 3 vuotta nuoremman pikkuveljeni mukaan hänen kavereilleen, koska pikkuveli ei uskaltanut yksin mennä. En tiedä miten aikuiset suhtautuivat. Minulle se oli ihan Ok.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa tapahtui tämä, että voi ja saa leikkiä vain samanikäisten kanssa? Omassa lapsuudessa 16v serkku saattoi pelata kanssamme pesäpalloa (ja siinä sivussa hänen samanikäiset kaverinsa) ja oli ihan tavallista, että 4v meni porukan jatkona kotipihassa, kun siellä oli 8v kavereineen . Subjektiivinen päivähoitoko aiheutti sen, että enää isommat ei esimerkillä ohjaa pienempiä?

Meillä tehdään edelleen näin, voi tosin johtua siitä, että meillä on kiva kupla missä eletään.

Vierailija kirjoitti:

3v, 4v, 5v, 6v, 8v ja 9v sisarukset leikkivät lähes yksinomaan keskenään. Joskus isommat jonkun pihakaverin kanssa, enkä tietenkään käske ”takaisin hiekkalaatikolle”.

Mutta pääasiassa leikkivät keskenään milloin missäkin komboissa, vapaaehtoisesti.

Joskus on ollut jotain, että jonkun sisaruksen leikkitoiveita ei ole mielestäni tarpeeksi kuultu, esim. tytöt eivät huomioi veljeään. Silloin puutun. Syrjimistä en salli.

Leikkeihin annan osallistua kykyjen mukaan eli isojen leikkeihin ei osallistuta, jos ei osata.

Lestadiolaisia?

Miten valitset niille vaatteet, kun ovat noin lähekkäin iältään? Jos esim. 3-4-5v:lle tulee kurikset, mutta 6-8-9:vlle ei, eikö siitä tula kamala poru, kun 5 ja 6 ovat kuitenkin melkein samanikäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos 6v. nuorempi lapsi tulee 3-4 päivän vierailulle, suututteko, jos 10v. lapsenne sanoo, ettei kiinnosta leikkiä tämän kanssa?

Miksi suuttua? Vanhempi voi itse viihdyttää vierasta tai kekkiä aktiviteettia, joista molemmat innostuu. Ei lapset ole toistensa viihdyttäjiä.

No kun lapsi ei halua olla kohtelias ja ystävällinen, huomaavainen. Siksi on vanhemman oikeus suuttua, koska vanhemmanhan ei tarvitse toki edellämainittua olla. Kun se on paskavanhempi.

No ei todellakaan ole. Meillä on 5-ja 3-vuotiaat pojat, jotka ei osaa leikkiä keskenään ollenkaan. Leikki menee aina riitelyksi ja tappeluksi. 5-vuotias leikkii mielummin naapurin 6 ja 8 vee poikien kanssa ja 3-vuotias näyttää viihtyvän parhaiten yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3v, 4v, 5v, 6v, 8v ja 9v sisarukset leikkivät lähes yksinomaan keskenään. Joskus isommat jonkun pihakaverin kanssa, enkä tietenkään käske ”takaisin hiekkalaatikolle”.

Mutta pääasiassa leikkivät keskenään milloin missäkin komboissa, vapaaehtoisesti.

Joskus on ollut jotain, että jonkun sisaruksen leikkitoiveita ei ole mielestäni tarpeeksi kuultu, esim. tytöt eivät huomioi veljeään. Silloin puutun. Syrjimistä en salli.

Leikkeihin annan osallistua kykyjen mukaan eli isojen leikkeihin ei osallistuta, jos ei osata.

Lestadiolaisia?

Miten valitset niille vaatteet, kun ovat noin lähekkäin iältään? Jos esim. 3-4-5v:lle tulee kurikset, mutta 6-8-9:vlle ei, eikö siitä tula kamala poru, kun 5 ja 6 ovat kuitenkin melkein samanikäisiä?

Ei olla.

Ei tule porua. Ihan kyllä tehdään niin kuin äiti sanoo. Itsestäänselvää varmaan, että ketään ei suosita.

Mutta liittyykö nämä kysymykset aiheeseen?