Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Juuri ennen nukahtamista pääsen muistoissani todella kauas lapsuuteen
02.01.2018 |
Ja pystyn tuntemaan sen saman fiiliksen kuin silloin oli ja muistan todella tarkasti yksityiskohtia, esim miltä silloin tuoksui tai mikä tunnetila oli silloin. Tämä siis siinä kohtaa kun en ole ihan vielä unessa, mutta en enää täysin hereilläkään.
Olen 43 vuotias ja muistin kun olin tarhassa. Olin varmaan n. 5 vuotias. Oli kesäkuu ja perjantai. Tiesin, että tarhan jälkeen lähdetään serkkujen mökille ja olin aivan täpinöissäni. Muistan mun katselin ulos ja odotin äitiä saapuvaksi. Tunsin uudestaan sen jännityksen ja malttamattomuuden. Muistin miten tarhan täti nosti minut seisomaan pöydälle, että näkisin pihalle paremmin.
Tämä muisto tuli niin voimakkaana siinä nirvanassa, että oli kuin olisin oikeasti ollut uudestaan se 5 vuotias. Näitä lapsuuden muistoja on muitakin. On omalta pihalta missä leikin kavereitten kanssa ja teiniajoilta tulee näitä myös. Nämä on ihania tuntemuksia, juurikin kun se muisto tulee niin yksityiskohtaisesti ja tunne, tuoksu tai ääni niin todellisena. Onko muilla?
Kommentit (7)
Älä välitä pottuilusta. Tuo tila on hypnagogia, googlaa. Mahtava työkalu alitajunnan ja valvetilan yhteistyöhön, nimenomaan vanhojen muistojen selailuun tai sitten uuden suunnitteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä pottuilusta. Tuo tila on hypnagogia, googlaa. Mahtava työkalu alitajunnan ja valvetilan yhteistyöhön, nimenomaan vanhojen muistojen selailuun tai sitten uuden suunnitteluun.
Kiitos tosi paljon. En ole ennen tiennyt kyseistä termiä ennen kun kerroit. Täytyy tutkia tarkemmin. Mahtavaa
Ap
Kuulostaa suloiselta. Täytyypä kokeilla. Minä vaan pelkään huonoja kokemuksia, vaikka ei lapsuuteni aivan hirveä ollut, vain köyhä.
Mulla on samaa.
Erityisesti niiden lapsuudessa koettujen tunteiden uudelleen "tunteminen", tai ainakin sen tarkka muistaminen, miltä joku tuntui. Juuri nuo tuollaiset jännät tilanteet, odotuksen tunne,, ollaan lähdössä johonkin leirille tai mökille, tai odotetaan piirissä ensimmäisen leiripäivän iltana, minkä ponin saa "omaksi" koko viikoksi. Tai kun vaihtoi uuteen kouluun ja näkee uudet luokkakaverit ensi kertaa.
Yks jännä tunnemuisto itselläni on ajalta, jolloin olen tosi pieni. En muista tarkkaan tilanteesta muuta kuin että olemme mummolassa ja kokoan Mikki Hiiri -palapeliä matolla. Muistan sen tunteen jollain tasolla, sen jännityksen, mikä sen palapelin kokoamisesta tuli. Muistan maton kuvion. Joskus pääsen lähelle sitä tunnetta, kun olen väsynyt.
Kun väsyneenä pääsee tähän tunnesurffailuun, itse ainakin selaan oikein tunnekirjastoani kuin mitäkin albumia ja pysähdyn jonkun kiinnostavan aiheen kohdalle.
En ole tiennytkään, että tällä on nimikin. Täytyy itsekin googlata.
Muistan myös todella tarkasti joitakin tilanteita, hajuja, värejä, tunnelman, äänet. Ja yleensä myös sängyssä iltaisin kun menen nukkumaan, oikeastaan ainoa hetki kun on omaa aikaa niin ehkä siksi juuri tuolloin. Se on ihanaa ja samalla raastavaa, tulee niin ikävä joskus mummoa ja isää ja koko lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama juttu ja olen meinannut tehdä tästä aloituksenkin, mutta ehdit ensin. :) olen 48-vuotias ja tuntuu ihanalta kun yhtäkkiä pääsee muistoissaan ja tuntemuksissaan niin kauas lapsuuteen ja yhtäkkiä kirkkaana muistaa ja tuntee asiat kuin eläisi niitä juuri nyt. Ja minullakin tämä tulee siinä juuri ennen nukahtamista ja yleensä säpsähdän siitä hereille sen voimakkaan tuntemuksen vuoksi. Sitten yritän heti nukahtaa uudestaan jos pääsisi takaisin siihen muistoon. Joskus pääsen ja joskus en. Ja nämä muistot on vielä semmoisia mitä en muista edes aikuisena valveilla edes muistelleeni.
Joskus myös ihan hereillä ollessa joku haju voi tuoda vanhan muiston mieleen lähes samalla tavalla kuin tuossa nukahtamisessa, mutta se menee sekunnissa ohi ja jää vain semmoinen pöhkö olo, että olisi nyt kestänyt kauemmin ja harmi kun siitä ei saanut enemmän kiinni.
Alue: Aihe vapaa
Joo. Minäkin suorastaan tunnen äitini häpykarvat ohimoillani ja sen kosteuden kun synnyn maailmaan.