Lue keskustelun säännöt.
Miten te kestätte tämän?
02.01.2018 |
Sen ettei teinin asioista enää tiedä oikein mitään eikä esim.terveysasioista infota enää vanhemmille?
Meillä teini 16v ilmoitti kuin ohimennen tuossa hetki sitten, että "ainiin mulla on psykologille aika 2h päästä" ja sinne läksi.
Aloitti lukion syksyllä ja terveystarkastuksessa oli ollut puhetta jonkinlaisesta väsymyksestä ja mielialasta, verikokeet oli ok (niistäkään en tiennyt mitään ennenkuin poika sinne meni) joten th oli puhunut psykologista.
Onko tämä vain minun päässäni tämä "vika", kun olen tässä nyt itkenyt silmiä päästäni pojan lähdettyä. Koen olevani pihalla kuin lumiukko kaikesta ja siitäkin kritisoidaan kun olen kiinnostunut ja kyselen. Poika vain totesi ettei kertomisesta ole mitään hyötyä ja kun kerta laki sallii ettei tietoa vanhemmalle tule niin mikä on ongelma. Ihmetteli "shokkireaktiotani" suuresti. Ja turha kuvitella, että kummempaa infoa saisin käynnistä tai mistään jatkossakaan.
Yritin selittää, että kun kuitenkin on vielä alaikäinen, asuu kotona, olen äiti ja päävastuu hyvinvoinnistaan, elatuksestaan jne on vielä meillä niin...mutta ei auttanut.
Ikinä, milloinkaan ei ole ollut näin kurja ja paska olo äitinä ja se on aika paljon se koska aika monta kertaa olen äitiyttäni kyseenalaistanut ja haukkunut.
Kommentit (27)
Poikasi ei kerro sinulle siksi että ei halua sinun stressaavan asioista jotka eivät tavallaan sinulle kuulu. Psykologilla käynti on kuin kirjoittaisi päiväkirjaan tuntemuksiaan. Haluaisitko että poikasi lukisi päiväkirjaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on omat lapset vasta pieniä, mutta noin ajatuksen tasolla ei kyllä tuntuisi minustakaan kivalta. Ja miten ihmeessä se voi noin olla? Jos on velvollisuus huolehtia täysi-ikäiseksi asti niin kai nyt on oikeus myös tietää oman lapsen terveydentilasta.
Rahahanat jne kiinni ja annat vain sen minimin eli katon, ruuat ja koulutavarat. Sanot että sen se laki vaatii ei muuta että mikä ongelma. Jos poika on tarpeeksi aikuinen ettei äidille tarvitse kertoa terveysjuttuja niin pitäisi olla tarpeeksi aikuinen että pitää muista asioista myös itse huolen. Toki ei voi olettaa että kertoo mistä sielä psykologilla juttelee mutta muuten voisi pitää sut mukana menossa
Näin se vaan menee 3, esim.omakantaan et pääse tarkistamaan vaikkapa lapsen voimassaolevia reseptejä sen jälk kun hän on olikos se 10v täyttänyt. Vai 12v, en muista.
Enkä minä mitään sanasta sanaan raporttia tarkoitakaan vaan puhumista ja infoamista asioista!! Etteivät olisi vain ilmoitusluontoisia asioita ja that's it.
Tämä on todella iso asia nyt tälle äidille, silmät muurautuneet liki umpeen vollottamisesta, haukkukaa ihan vapaasti vaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan menee 3, esim.omakantaan et pääse tarkistamaan vaikkapa lapsen voimassaolevia reseptejä sen jälk kun hän on olikos se 10v täyttänyt. Vai 12v, en muista.
Enkä minä mitään sanasta sanaan raporttia tarkoitakaan vaan puhumista ja infoamista asioista!! Etteivät olisi vain ilmoitusluontoisia asioita ja that's it.
Tämä on todella iso asia nyt tälle äidille, silmät muurautuneet liki umpeen vollottamisesta, haukkukaa ihan vapaasti vaan.Ap
Siis sekö sua nyt itkettää että käy psykologilla, minä itkisin siinä tapauksessa jos hän ei kävisi hoitamassa itseään missään jos tarvetta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3, se on tuo 10v, sen jälk vanhemman oikeus mm Omakannan suhteen päättyy.
Miksi psykologille meno on ongelma mutta esim hammaslääkäriin meno ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi psykologille meno on ongelma mutta esim hammaslääkäriin meno ei?
Pelkää kai lasua.
Ratakiskoa 6, itkettää se ettei oikein infoa asioistaan vaikka syy onkin se ettei koe sitä erityisen tärkeäksi koska ei ole mistään "vaarallisesta" tms kysymys, ei kuulema millään tavalla haittaa muita.
Ja kyllä sekin, että psykologille menee kirpaisee koska eihän hän silloin voi niin hyvin kuin minä soisin ja haluaisin ja toivoisin ja kun kyseessä on minulle nro1, maailman tärkein ja rakkain aarre niin...
Mielenterveysasiat muutenkin liian lähellä ja esimerkiksi erään tuttuni lapsen teini-iässä puhjennut psykoosi ja sairaus tuli myös mieleen vaikka nyt ei tietenkään moisesta olekaan kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi psykologille meno on ongelma mutta esim hammaslääkäriin meno ei?
Olisikohan se että yleensä hammaslääkäri hoitaa helposti hampaat kuntoon yhdellä tai kahdella kertaa eikä siihen tarvita tukea mutta pahimmassa tapauksessa teini tulee tarvitsemaan paljon tukea ja kannustusta jos esim masentaa. Toisekseen kyllä minä äitinä haluan että teini kertoo jos on menossa hammaslääkäriin ja sieltä tullessa mitä sielä tehtiin jne. Sitä kutsutaan välittämiseksi. Psykologille jos menisi niin riittää että kertoo että menee ja sitten jos haluaa tukea jne niin kertoo.
Ehkä ei kertonut tarkemmin koska tietää miten reagoit eikä halua huolestuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratakiskoa 6, itkettää se ettei oikein infoa asioistaan vaikka syy onkin se ettei koe sitä erityisen tärkeäksi koska ei ole mistään "vaarallisesta" tms kysymys, ei kuulema millään tavalla haittaa muita.
Ja kyllä sekin, että psykologille menee kirpaisee koska eihän hän silloin voi niin hyvin kuin minä soisin ja haluaisin ja toivoisin ja kun kyseessä on minulle nro1, maailman tärkein ja rakkain aarre niin...
Mielenterveysasiat muutenkin liian lähellä ja esimerkiksi erään tuttuni lapsen teini-iässä puhjennut psykoosi ja sairaus tuli myös mieleen vaikka nyt ei tietenkään moisesta olekaan kyse.Ap
Mä luulen että sinunkin olisi hyvä käydä psykologilla tuulettamassa tuntojasi. Tietysti jokainen äiti tai isä yleensä on huolissaan koko heidän elämänsä ajan. Eikä se todellakaan lopu siihen 18v asti. Tulet todennäköisesti vielä itkemään monet itkut. Liika huolehtiminen syö sinun ja poikasi välistä suhdetta tukehduttamalla sen. Poikasi tietää että olet noin herkkä, eikä voi puhua kanssasi.
Ap, minusta koko asenteesi on outo.
Sen sijaan, että olisit tyytyväinen poikasi omatoimisuuteen, sinä kiristät ja vetoat lakiin ja elatusvelvollisuuteen.
Mitäpä jos yrittäisit vedota rakkauteen? Että koska poikasi on sinulle maailman rakkain, huolestut, jos hänellä on henkinen kriisi. Ja että haluaisit tukea ja auttaa häntä.
Minun tyttäreni sairastui 15-vuotiaana masennukseen ja ahdistushäiriöön. Olemme puhuneet siitä ihan valtavasti ja olen ollut mukana terapiakäynneillä.
Kaikki eivät kuitenkaan halua vanhempiaan mukaan siihen prosessiin, ja se voi johtua lapsen yksilöllisten ominaisuuksien ohella siitä, miten vanhempi suhtautuu mielenterveyden häiriöihin.
Toki minuakin lapsen sairastuminen huolestutti ihan valtavasti, mutta vollottamisen ja henkisen kiristämisen sijasta otin lapsen suuntaan täysin toisenlaisen asenteen, käytännöllisen, avoimen ja yhteistyöhaluisen.
Etsimme tietoa netistä (mm. Mielenterveystalo.fi on todella hyödyllinen saitti, suosittelen) ja pohdimme oireiden taustoja. Kannustin lasta olemaan mahdollisimman suorapuheinen ja haukkumaan meitä vanhempia terapeutille reippaalla kädellä. Vaikka hänen oireidensa taustalla oli ensisijassa koulukiusaaminen, varmasti myös me vanhemmat olemme jollakin tasolla kasvatuksella vaikuttaneet yhtälöön.
Nyt tytär on kohta täysi-ikäinen ja masennus on selätetty. Aina hän tulee olemaan henkisesti varmaan ailahteleva, tunneskaala on laaja ja tunteet heittelevät helposti, se on hänellä perusluonteessa. Mutta toivon, että kokemuksensa avulla hän osaa jatkossa käsitellä tunnetilojaan paremmin ja hakea tarvittaessa apua meiltä ja ammattilaisilta.
Sinulta toivoisin nyt aikuisempaa asennetta. Kun poikaai palaa kotiin, kehu häntä siitä, että omatoimisesti ja reippaasti kävi juttelemassa. Kerro, että jos hän haluaa jutella tai jos psykologi haluaa tavata teitä vanhempia, olette ilman muuta valmiita. ÄLÄ KYSELE tai tenttaa. Hän kertoo, jos katsoo tarpeelliseksi ja kokee, että sinä olet valmis asiaa työstämään, etkä ota uhriutuvaa marttyyriasennetta "minä äitinä kaikkeni yritin, buhuuuuu...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikasi on ihan oikeassa. Miten vanhemmat voisivat auttaa esim. masennuksen ja itsemurha-ajatusten kanssa, jos ammattilaisetkaan eivät siihen usein kykene?
14 lisää, että on kai nyt herranen aika aivan selvää, että poika itse ei halua ajatella olevansa "pöpi" eli vähättelee asiaa! Mitä oikein kuvittelet? Että poika sanoisi jo nyt, ennen ekaa psykologikäyntiä olevansa kauhean ahdistunut ja masentunut? No ei todellakaan. Vaikka hän olisikin ahdistunut tms., hän aika luonnollisesti haluaa ajatella, että eihän tässä nyt mitään ole hätänä, se on hänelle keino suojella itseään.
Luota nyt vaan siihen, että hän juttelee siellä psykologin kanssa. Voi hyvin olla, että mitään ei todellakaan siis ole vialla, vaan lähete tuli "varmuuden vuoksi". Jos tapaamiskerrat jatkuvat, sekin on hyvä, koska sittenpä mahdolliset ongelmat kartoitetaan ja poika saa apua.
Rauhoitu. Reagointisi ahdistaa lastasi ja pahimmassa tapauksessa estää hänen avunhakuaan. Sinun täytyy voida päästää nuorestasi ja antaa hänen kasvaa omaksi itsekseen. Olet varmasti onnistunut kasvattamaan fiksun kaverin, kun hän osaa itse etsiä keskusteluapua. Kaikkea vaan ei voi enää tuossa iässä jakaa äidin kanssa.
14, lopetin tekstisi lukemisen ensimmäisen parin kappaleen jälkeen.
Syy siihen on olettamuksesi siitä etteikö poika tietäisi olevansa rakas minulle ja että vanhemman huoli ja se rakkaus eivät olisi ensisijaiset syyt mielenkiinnolle ja sille että toivoisin hänen puhuvan enemmän. Ne asiat ovat hänelle taatusti erittäin kirkkaat faktat.
Se että satuin sanomaan elatusasian ei tarkoita eikä tarkoittanut mitään sen kummempaa kuin kys tosiasiaa. En sanonut kuten vaikkapa tässä ketjussa on neuvottu eli, että elatuksesi saat, et mitään muuta jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
14, lopetin tekstisi lukemisen ensimmäisen parin kappaleen jälkeen.
Syy siihen on olettamuksesi siitä etteikö poika tietäisi olevansa rakas minulle ja että vanhemman huoli ja se rakkaus eivät olisi ensisijaiset syyt mielenkiinnolle ja sille että toivoisin hänen puhuvan enemmän. Ne asiat ovat hänelle taatusti erittäin kirkkaat faktat.
Se että satuin sanomaan elatusasian ei tarkoita eikä tarkoittanut mitään sen kummempaa kuin kys tosiasiaa. En sanonut kuten vaikkapa tässä ketjussa on neuvottu eli, että elatuksesi saat, et mitään muuta jne.Ap
Tietääkö hän? Monestiko olet kumminkin hänen suuntaansa käytänyt uteluidesi perusteluna sitä, että "niin kauan kuin asut kotona, ja minä ja isä elätetään sinua, meillä on OIKEUS..."
En minä sitä epäile, ettäkö et rakastaisi lastasi. Vaan epäilen, että juuri tuon asenteesi "minulla on oikeus" ja vollottelusi takia poikasi ei halua sinulle kertoa ongelmistaan.
Kannattaisi lukea koko kommenttini. En kirjoittanut sitä vittuillakseni, vaan potkaistaakseni sinua henkisesti persuuksille. Toki jos et oikeasti haluakaan tehdä väleillenne mitään, niin jatka toki samalla uralla....
14
Vierailija kirjoitti:
3, se on tuo 10v, sen jälk vanhemman oikeus mm Omakannan suhteen päättyy.
No saako 10v katsoa itse? Miten?
Entä jos poikasi on oikeassa? Kertomisesta ei ole hyötyä ja yrität vain kontrolloida häntä? Eikö puhumisen pitäisi olla vapaaehtoista ja keskinäiseen luottamukseen perustuvaa?